Kuinka usein keskiverto koiranomistaja lähtee lenkille koiran kanssa ilman avaimia ja kännykkää lukiten itsensä ja koiransa ulos? Minä teen tätä aivan liian usein. Viimeksi eilen illalla viipotin lenkille taskussa vain kakkapussit ja lihapullat. Niillä ei lenkin jälkeen avattu ovea, eikä soitettu vara-avaimia. Muusalle tällainen unohtelu tuntuu olevan vain mukava lisäseikkailu, ei se edes tunnu ihmettelevän rappukäytävässä istumista. Kai se on jo tottunut :)
Niin noloa, niin ärsyttävää, varsikin yksin asuvalle. Minulla on kahdet vara-avaimet, silti tuntuu, että kolmansista ei olisi haittaa. Onneksi naapurissa asuu kiva mummeli, joka pitää Muusasta ja jonka puhelimella jälleen soittelin vara-avaimien perään. Kyllähän sitä aina jollain keinolla takaisin sisälle pääsee, aikaa ja vaivaa se tosin vaatii. Usein unohdus tapahtuu jo valmiiksi kiireessä sekottaen koko loppupäivän suunnitelmat.
(Olen myös kerran onnistunut lukitsemaan Muusan avaimien kanssa autoon sisälle. Silloin oli kesä, ja olin todella huolissani Muusan monituntisesta autossaolemisesta ilman vettä, vaikka auto ei suoraan auringosssa ollutkaan. Minä kiersin autoa ympäri koko vara-avaimien odotusajan kuin leijona häkissään. Muusa nukkui tyytyväisenä takapenkillä. Onneksi olin sentään jättänyt ikkunat vähän auki.)
2 kommenttia:
Meillä kännykkä jää melkein aina kotiin, mutta avaimet pysyy mukana kiitos kaulanauhan. Oon huomannut, että parhaiten muistaa kun säilyttää avaimet valjasremmirötkötyksen kanssa samassa naulassa oven vieressä. Koiraa ei voi näin pukea huomaamatta avaimia.
Mulle käy vähän väliä noin! Ja tietenkin aina silloin, kun on pukeutunut ihan liian kevyesti ottaen huomioon piiskaavan räntäsateen ja jäätävän tuulen.
Ovessa on lappu: "muista avaimet!". Mutta se ei auta yhtään!
Lähetä kommentti