Sängyn mylläys

"Hei Lotta, petasin sängyn ;) "

Olen seurannut blogeista Mikin ja Alin teinivaiheita. Toinen järjestelee mattoja ja toinen syö niitä. Muusa sen sijaan myllää sänkyäni. Aina kun olen ollut poissa, neiti on niin sanotusti avannut kauniisti pedatun sängyn ja huiskinut peitot, tyynyt ja muut sisälmykset sikin sokin. Ihan niin kuin Muusa rakentaisi sinne pesää. (En tiedä liityykö tällainen käyttäytyminen mahdollisesti valeraskauteen.) Myös oman häkkinsä sisälmykset Muusa muokkailee päivittäin parempaan uskoon. Mitään se ei tosin syö tai tuhoa, myllää vain.

Olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos sängyn jättää petaamatta: siellä se nukkuu, karvainen keskellä sänkyä peittoihin kääriytyneenä - hyvin hyvin tyytyväisenä. Toisin sanoen näyttää siltä, että sänky on parempi jättää jo valmiiksi petaamatta, mikäli haluaa välttyä loputtomalta mylläykseltä ja turhalta petausurakalta.

Sinäänsä hassua, sillä meillä ruvettiin petamaan sänkyä vasta Muusan tulon jälkeen, koska pienellä veitikalla oli taipumuksia löytää vanua kaikkialta ja pistellä sitä saman tien suihinsa. Sain kuitenkin suurimman osan vuodevaatteista pelastettua maanisella sängyn petauksella. Miten lohdullinen ajatus, että nyt kun sen petauksen on vihdoinkin oppinut muistamaan ja kerkeämään, se onkin suorastaan turhaa puhaa.

Ihanaa, vanha kunnon hippielämä alkakoon!