Muusa on tällä viikolla ollut tekemässä HYYn Vihreiden edustajistovaaliohjelmaa, saanut uuden hienon kevythäkin ja jotunut erityistä enemmän käsiteltäväksi. Saatiin viimeksi kotiläksyksi agiliystä käsittelyharjoituksia. Muusa ei diggaa kiinnipitämisestä, ja se on ongelma käsittelyn kannalta. Kaikkien täytyy voida koskea koiraa, mutta tätä täytyy tosissaan vielä hajoitella.
Koirapuistossa ollaan käyty ahkerasti, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin satunnaisesti Muusan mielestä kivoja kavereita. Hirveän utelias se on ja haluaa aina mennä puistoon muiden koirien luokse, mutta ei se tunnu kauhean pitkään viihtyvän sielä. Varsinkin isot paimenkoirat eivät osaa leikkiä yhtään Muusan tyyppistä leikkiä, vaan alkavat heti haukkua ja jahdata pientä sähköjänistä.
Mun mielestä Muusalla on selkeästi orastavia valeraskausoireita: turvonneet nisät ja lisääntynyt ruokahalu. Tiedän, että nartun kiima jaetaan esikiimaan (9 vrk), kiimaan (9 vrk) ja jälkikiimaan (60 vrk). Sitä en varsinaisesti tiedä, pahenevatko valeraskausoireet jälkikiiman loppua kohden (mikä tiineellä koiralla johtaa synnytykseen) vai esiintyykö niitä tasaisesti tuona ajanjaksona. Luultavasti tämäkin on koirakohtaista. Muusa on menossa ensi viikonloppuna naksutinleirille Loviisan kanssa, joka oli kovasti huolissaa siitä, jos Muusa päättääkin juuri silloin heittäytyä hoivailemaan hänen sukkamyttyjänsä tai jotakin muuta leirin kannalta häiritsevää.
Yritin vakuutella, että näin ei kävisi, mutta mistäs minä sen voin tietää...
1 kommentti:
Täh, enhän minä ole mistään sukkien hoivailusta puhunut, vaan niiden varastelusta tai lähinnä huonetoverien sukkien. Ei minua lainkaan huoleta Muusan valeraskaus, vaan ihan sen normikäytöstavat tai niiden mahdollinen puute. Ja tietysti se, mitä tapahtuu vieraassa, hektisessä ympäristössä, kun sinä et ole sen tukena ja turvana.
Lähetä kommentti