tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Pentu tulossa

Haave toisesta koirasta realisoituu huomenna. Prosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen ja valmistautumiseen on kulutettu paljon aikaa ja energiaa. Rodun valinta oli tällä kertaa erityisen vaikeaa, sillä kriteereinä oli mm. potentiaalinen agilitytykki ja mahdollisimman helppo kotikoira. Ei mikään maailman todennäköisin yhdistelmä. Hyvin pitkään näytti siltä, että meille tulee kääpiöpinserinarttu. Mutta Ralli on espanjanvesikoirauros. Lopulta näiden kahden viimeisimmäksi seulonnassa päässeen rodun välillä päätös syntyi kahden keskeisen kriteerin pohjalta: 1. harrastusominaisuudet, erityisesti miellyttämisen halu, jota vesikoiralla on ja pinserillä ei ja 2. koko, medikokoinen agilitykoira on kuitenkin enemmän mun juttu kuin minikoira. Samalla jouduin tinkimään joistakin jutuista, kuten esimerkiksi karvan pituudesta. Sukupuolikysymys oli vaikein: halusin harrastuskoiraksi nartun, mutta Muusan kanssa uros olisi luultavasti helpompi. Lisäksi sopivaksi katsomastani ydistelmästä syntyi vain yksi narttu ja kyseisen pentueen urokset olivat enemmän luonteensa puolesta minun mieleen. Joten niin siinä sitten kävi, että meille tulee vesikoirauros. Kai se on sitten enemmän Heikin näköinen, jos kerran Muusa ja minä ollaan ihan samanlaisia.

Rallin tuloon ollaan valmistauduttu kaikilla mahdolisilla tavoilla:
  • Luettu kymmenittäin artikkeleita koiranpennun sosiaalistamisesta, ympäristökoulutuksesta, leikkimisen vahvistamisesta ja kaikesta mahdollisesta, mitä potentiaalisen harrastuskoiran kanssa pitäisi tehdä.
  • Opiskeltu Tuire Kaimion Pennusta kunnon koiraksi jälleen ulkoa.
  • Muisteltu Muusan pentuaikoja sekä kauhulla että kaiholla.
  • Tehty kodista jälleen pentuvarma ja viety kaikki matot kellariin. (Muusa yritti estää heittäytymällä jokaisen päälle traagisen näköisenä samalla kun rullasin.)
  • Varmistettu, että pennulle on oma pesä, panta ja hihna, pentutakki, ruokakuppi ja tietenkin PALJON leluja.
  • Erotettu ovettoman asunnon huoneet siten, että Muusa ja pentu ovat yksin eri huoneissa ja välissä on 90 cm korkea kompostikehikosta viritetty siirrettävä aita. (Jännittää vähän, että kumpi enemmän yrittää siitä yli.)
  • Totutettu Muusaa pari viikkoa olemaan yksin aidan toisella puolella, ns. Muusan puolella.
  • Jätetty Muusan kanssa esim. agilitytreenit väliin, että sillä ei varmasti olisi yhtään ylimääräisiä kierroksia tai stressiä kun pentu tulee.

Muusa harjoittelee omalla puolella olemista, pennulle on varattu keittiö.

3 kommenttia:

Weera kirjoitti...

Ja pennulle on näköjään varattu vielä mattokin, että on sitten pehmeää kuseskella. Onnea uudesta perheenjäsenestä! :D

Lotta K kirjoitti...

Kuva otettu ennen mattojen viemistä pois. Ei ole enää mattoja, ei pennulle, eikä Muusalle ;)

Sanna kirjoitti...

Onnea uudesta perheenjäsenestä. Mullakin välillä jo mietinnässä espanjanvesikoira, meillä on reeniryhmässä kaks narttua, toinen medi ja toinen maksi. Toivotaan et sun uros pysyy medinä. Muusa näyttä oikeen tyytyväiseltä omassa pesässään.