Olis kiva kuulla niiltä, joilla on kaksi koiraa, miten olette järjestäneet koirien yhteiselon?
Saavatko koirat painia sisällä vapaasti, vai onko sisällä riehuminen kielletty? Miten hoiditte tämän silloin kun toinen koirista oli vielä pentu?
Miten koirat on yksin ollessaan? Yhdessä vai erikseen? Ovatko koirat "eroahdistuneita" toisistaan, eli tuleeko itku, jos toinen lähtee ja toinen jää?
Tuleeko koirille eripuraa ruoasta tai luista? Miten olette ratkoneet nämä tilanteet?
Saako molemmat punkea vapaasti huomion keskipisteeksi? Entäs silloin kun ihminen on jo ensin huomioimassa toista ja toinenkin haluaa osalliseksi rapsutuksista?
Vahtivatko koirat yhdessä enemmän tai yllyttävätkö toisiaan johonkin muuhun ei niin rakastettavaan hommaan? Miten olette ratkaisseet tämän?
Miten koirat lenkkeilevät yhdessä? Ovatko nätisti hihnassa yhdessä ja ohittavatko muut koirat mallikkaasti? Miten olette päässeet tavoitetilanteeseen?
Muusan ja Kurun yhteiselo on lähtenyt sujumaan monessa suhteessa paljon odotettua paremmin. Koirilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mistään erimielisyyksiä ja muutenkin ovat ottaneet toisensa yhtenä laumana mielestäni jopa vähän liikaa. Koirat söisivät vaikka samasta kupista ja luitakin meillä lojuu lattioilla vapaana riistana. Yhdessä ollessaan Kuru ja Muusa ovat kuin paita ja peppu, todella hellyyttäviä. Hoivaavat toinen toisiaan ja selvästi nauttivat yhteiselosta.
Painia ja leikkiä toimitetaan aamusta iltaan lähinnä siksi, että porokoiran pentu janoaa alati toimintaa ja Muusa on tietenkin aina valmis riehumaan sen kanssa. Periaatteessa sisällä painiminen on kielletty, mutta koirat ovat ovelia. Nuo lopettavat kyllä kun niitä käy komentamassa, mutta heti kun silmä välttää alkaa sama paini siitä mihin se jäikin. Lisäksi he ovat opetelleet äänettömän painin ja tajunneet siirtyä painimaan eri huoneisiin kun missä ihmiset sillä hetkellä oleilevat. Itse paini ja leikki on sinänsä ihan kesyä, niinpä olemmekin miettineet pitäisikö painiminen sallia vai ei. Toistaiseksi on menossa kompromissi, jossa lelujen retuuttaminen yhdessä on sallittua, mutta painiminen ei.
Yöt koirat nukkuvat eri huoneissa: Kuru Loviisan ja Muusa minun kanssa. Sen sijaan jos toinen on poissa, koirat saavat vapaasti oleilla myös yöt koko asunnossa. Tällöin Muusa nukkuu siinä sängyssä missä ihmisetkin (kuinkas muutenkaan) ja Kuru jossain lähistöllä lattialla. Yksin ollaan jätetty koirat omiin huoneisiinsa kahdesta syystä: Kuru haukkuu huomattavasti vähemmän Loviisan huoneessa, emmekä halua niiden riehuvan täällä koko päivää keskenään. Koirat ovat tottuneet tähän järjestelyyn mukisematta, mutta toisaalta niistä ei ole seuraakaan toisilleen eri huoneissa. Olemme myös huomanneet, että koirat ovat tulleet sen verran riippuvaisiksi toisistaan, että protestoivat äänekkäästi, jos toinen pääsee jonnekin mukaan ja toinen jää kotiin.
Huomiosta olemme yrittäneet olla varsinkin pinserin kanssa tarkkoja. Jos Kurua hellitään, niin Muusa ei saa vallata tilaa tai huomiota kaiken keskeltä. Toisaalta silloin kun Muusaa hellitään, Kuru punkee myös hellimään ja hoitamaan Muusaa. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan ilmennyt minkään sortin mustasukkaisuutta, lähinnä molemmat haluaisivat osallistua siihen, mitä on meneillään.
Kuru on aika hanakka käyttämään ääntä (lue haukkumaan) tilanteessa kuin tilanteessa ja Muusa yllytyshulluna on tietenkin valmis yhtymään kuoroon. Muuton jälkeen molemmat ovat wuffitelleet milloin mitäkin ääniä, toinen aloittaa ja toinen avustaa säestämällä. Ei niin mukavaa kerrostalossa :( Ihan selkeästi se on niille hauskaa yhteistä actionia. No, haukkupannat ovat tulossa :D
Kurun läsnäolo saa Muusan käyttäytymään lenkeillä aika huonosti, hihnassa vedetään ihan viimeistä päivää ja muiden koirien ohitukset ovat kamalaa pusikkohyppelyä säestettynä rähinällä. Kaikki tämä johtuu luonnollisesti siitä, että Kurun läsnäolo nostattaa Muusan kierroksia, eikä se vaan kerta kaikkiaan kykenen patoamaan käyttäytymistään, vaan kaikki pursuaa yli. Arjen sujumisen kannalta Muusan on osattava käyttäytyä hihnassa myös Kurun kanssa ja mieluiten vielä ennen kun se on opettanut Kurulle koko repertuaarin sikailujaan. Ideoita?
4 kommenttia:
Meillä koirat saavat riehua ja painia sisällä, kunhan eivät tee sitä sängyllä, sohvalla tai jaloissa. Ja välillä keskeytän painin muulloinkin, jos se menee ihan mahottoman äänekkääksi tai vauhdikkaaksi tai jos mulla menee siihen muuten vaan hermot. Luiden ym. suhteen meillä ei ole tapeltu ja annankin niiden aika pitkälti itse selvittää kuvionsa. Luita lojuu ympäriinsä ja kummatkin syö niitä silloin kun huvittaa. Tämä on tietty erilaista, kun kyseessä on narttu ja uros eikä kaksi narttua.
Meillä on tehty Irkun kanssa se virhe, että sitä ei ole juuri opetettu olemaan yksinyksin eli ilman ihmistä ja Ronia. Ihan kauhea huuto alkaa aina heti, kun Kongi on tyhjä. Vähän sama tilanne tulee, jos esim. minä lähden Ronin kanssa kaksin jonnekin ja Irkku jää mieheni kanssa kotiin. Voisin kuvitella pinserin kuin pinserin tottuvan toisen koiran jatkuvaan läsnäoloon nopeasti, jolloin yksin oleminen olisi vaikeampaa kuin ennen. Nää pinserit tuntuu olevan niin herkkiä ahdistumaan yksinäisyydestä. :) Meillä siis koirat yksinollessaan samassa tilassa. Aika usein ovat unisen näköisiä, kun tullaan kotiin ja paini alkaa välittömästi ihmisten astuessa kotiin. :)
Huomion antamiseen en niinkään ole kiinnittänyt huomiota. Jonkunlaista mustasukkaisuutta välillä on, mutta silloin molemmat joutuvat pois huomion keskipisteestä. Aikaslailla sulassa sovussa nämä huomionsa hakevat ja saavat. Meilläkin kuitenkin on niin, että minä olen enemmän Ronin ihminen ja mieheni Irkun. Molemmille riittää kainalo. :)
Yhdessä meillä haukutaan, mutta lähinnä Irkun aloitteesta. Mikäli Roni innostuu jotain asiaa alkaa haukkumaan, Irkku harvoin lähtee siihen mukaan. Irkun mielestä ei tyhjyyksille tartte haukuskella. Hyvin vähän ylipäänsä haukkuvat, nuo meidän sesset.
Lenkit... Nooo... Meillä ei ainakaan lenkkeilyt suju kuin oppikirjoissa. Treenataan kyllä kokoajan ihan hulluna, mutta tulokset tulevat HITAASTI. Ei ne onneksi enää kisko koko lenkkiä, mutta toisia koiria kohdatessaan ne saavat toisensa johonkin ihme "tilaan", joka on vaikea saada pois päältä. Erikseen ne osaavat ohittaa, mutteivät yhdessä. Meillä on hihnalenkeillä kaksi ehdotonta sääntöä: Hihnassa ei leikitä ja taluttajan takaa ei kierretä. Näin välttyy monilta hihnasolmuilta. :)
Tässä muutamia juttuja kahden koiran elosta meillä. :)
Enni oli jo Aikuinen kun Susu tuli (tai oikeastaan Enni aikuistui heti kun Susu tuli, sen käytös muuttu yhessä yössä) ja meillä ei ole paljoa tytöt sisällä painineet. Sängyssä Enni joskus riehaantui mutta lattioilla Susun oli turha provosoida tuota lattiakammoista. ;) Äänen käyttämiseen puutuin heti Susun kanssa, leikkiin yllyttävä haukkuminen ja möykkä jäikin pois kerrasta (vahtiminen jäi). Susu oli puolvuotias kun toinen muksuni syntyi, en muista yhtään ns. vaaratilannetta tulleen koirien peuhaamisen vuoksi, eli kai nuo aika iisisti ovat olleet.
Tytöt yhdessä alusta asti, Ennin kanssa oisin uskaltanu jättää minkä tahansa pennun, vaikka oisinkin töihin joutunut (olin kuitenkin siis äippälomalla) enkä oo miettiny eri tiloihin jättämistä siis.
Susua ois pitäny jättää enemmän ihan yksin, se on vasta nyt 3-vuotiaana alistunu kohtaloonsa eli siihen, että joskus jäädään yksin tyhjään kotiin. Tämänkin hoidan aina niin, että Susu on lenkitetty kunnolla. Väsynä se vaan mulkasee sohvalta, mutta äänettömästi.
Susua _olis pitäny_ häätää pois naamalta kun Enni saa huomiota. Kai sitä häädettiinkin mutta enemmän ois varmaan pitäny. ;) Enni on tuntunu kuitenkin ihan tyytyväiseltä, se varastaa ne "omat hetkensä ihmisistä" joissain sopivissa väleissä.
Lenkkeily yhdessä sujuu ja ei suju. :p Hyvin harvoin se on nautinto lähteä noiden kanssa kunnon lenkille! Siispä käymme erikseen ne pidemmät. Molemmat koirat on yksin kulkiessaan hanskassa ja kaikki sujuu, kaksin niiden korvat täyttyy paskalla ja on ihan sama montako lihapullaa akalla on taskussa. :D No ei aina, mutta yleensä ihan paskaa. Tästäkin syytän vaan itteeni, ei oo ollu aikaa tai jaksamista hirmuseen hienosäätöön, oon antanu hirveesti asioissa periks.
Nyt ois aikaa koirille enemmän kun muksutkin nukkuu yönsä, mut just tossa yks päivä pohdin et on ne vaan kyllä silti helppoja otuksia. Joitain asioita pitäis oppia vaatimaan kun ne on jo pinseripäihin opetettu. Itestä kiinni... ;)
Tsempit teille jatkoonkin!
Meillä koirat saavat vapaasti temmeltää sisällä, kunhan sekin pysyy kohtuuden rajoissa. Pelin vihellän heti poikki, jos rupeaa menemään aivan mahdottomaksi.
Myös jos itse en jaksa silloin, koirien peli vihelletään poikki.
Koirat ovat aina yhdessä, tai sitten vain Ani jää kotiin. Syystä että Netta ei osaa olla lainkaan ykisn. Siitä alkaa sellainen huutaminen, että huh huh.
Ani osaa olla yksin, vaikka koira kaveri on asunut talossa jo vuoden verran.
Jos ruokana on muuta kuin nappuloita, koirat ilmoittavat äänekkäällä murinalla toisilleen, että hänen kipolleen pääsy kielletty.
Anna koirien hoitaa erpurat itse. Ikinä ei ole menty murinaa ja hampaan näyttelyä pidemmälle. Ani on johtaja, jota Netta väistää ihan suosiolla.
Meillä harrastetaan mustasukkaisuutta, jos toista silitän, toinen änkee kans. Silloin lopetan kummankin huomioimisen. Mutta muuten sovussa saavat huomion ja sitä annetaan tasapuolisesti. Toinen mieheni kainalossa toinen minun :)
Kyllä yllyttävät toisiaan todellakin ei niin rakastettaan puuhaan. Kuten nyt, äristään ja puristaan kaikille vastaan tuleville koirille, hyöitään päin kuin pahaiset verikoirat. Mutta jos mennään yksin, ei mitään, ollaan kaikkien kaveria.
Olemme alkaneet opettamaan alusta koirien ohittamista, mieheni kouluttaa toista ja minä toista. Hyvin ollaan edistytty :)
Yhdessä lenkkeily sujuu mallikaasti, vaikka välillä äristään vastaan tuleville koirille. Mutta koulutuksella yritämme minimoida pahoja tapoja pois.
Kumpikaan ei enää kisko, sen opetimme ihan ensiksi yksikseen. Hitaasti saamme tuloksia :D
Tälläistäpä meidän elämä kahden koirulin kanssa :)
Miten koirat lenkkeilevät yhdessä? Ovatko nätisti hihnassa yhdessä ja ohittavatko muut koirat mallikkaasti? Miten olette päässeet tavoitetilanteeseen?
Muusa ja Kuru lenkkeilevät yhdessä vaihtelevalla menestyksellä.
Ohitukset hoidan hyppäämällä puskaan tai kauemmas ja namin avulla, niissä on vielä yhdessä paljon hiomista. Yksin molemmat luonnollisesti osaavat ohittaa ihan nätisti.
Kuru ei vedä, Muusa sitäkin enemmän. Muusa on oikeastaan aina vetänyt hihnassa, jos se on innoissaan jostain. Kurun kanssa lenkkeillessä se on selvästi innoissaan Kurusta & siitä, että ollaan yhdessä kaikki liikenteessä. Siirryttiin käyttämään pantaa valjaiden sijasta toistaiseksi, tämä on auttanut ainakin vähän vetämiseen.
Eli sama juttu meilläkin, harjotellaan kovasti sekä yksin että yhdessä. Toisaalta koirat ovat asuneet alle kaksi kuukautta yhdessä, joten toivo elää vielä :D
Lähetä kommentti