Porokoira janoaa toimintaa - Muusa on aina valmis
Ai mitä? Mekö muka? Me ei todellakaan oltu painimassa :D
maanantaina, elokuuta 31, 2009
Perjantaipainit
Porokoira janoaa toimintaa - Muusa on aina valmisAi mitä? Mekö muka? Me ei todellakaan oltu painimassa :D
sunnuntai, elokuuta 23, 2009
Muusan ensimmäiset agilitykisat
Muusa osallistui tänään ensimmäistä kertaa (epävirallisiin) agilitykisoihin. Eikä mihin tahansa kisoihin, vaan pinsereiden agilityn SM-kisojen mölliluokkaan. Mitenkään erinomaisesti kisat eivät menneet: ensimmäisellä radalla Muusa poistui radalta ehkä noin kymmenen kertaa. No minkäs sille mahtaa, että kentän laidalla oli mm. kasvattaja ja paljon muuta tarkastettavaa. Ei ollut ehkä kamalan hyvä idea pitää koiraa autossa ihan starttiin asti :( (näin kävi vahingossa, kun itse olin töissä varsinaisella SM-radalla, joka kisattiin luonnollisesti ennen möllejä). Toisella radalla Muusa oli jo enemmän kuulolla, mutta väsähti kesken radan ja kiipesi puomin kontaktille mielenosoituksellisesti istumaan ja odottamaan nameja :D
Tuloksena 3. sija (4:stä möllikoirakosta) ja paljon hyvää mieltä. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen: tulipahan kokeiltua kisaamista ja todettua, että se ei olekaan yhtään kamalaa.
Saatiin kuitenkin hieno ruusuke ja rottakoiralle palkintorotta :)
Muusasta rotta oli aivan ihana!
Nyt Muusa saa jäädä ansaitulle syyslomalle ja hieman huilia ennen talvitreenejä. Ens kaudella olis sitten tarkoitus ravata möllikisojen lisäksi ihan oikeissakin kisoissa.
Varsinaisesta SM-luokasta vain lyhesti sijoitukset:
1. Pilvi Lehtonen & Ida
2. Laura Verkamo & Sella
3. Laura Verkamo & Zira
Ja tietysti onnittelumme menestyneille!
Tuloksena 3. sija (4:stä möllikoirakosta) ja paljon hyvää mieltä. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen: tulipahan kokeiltua kisaamista ja todettua, että se ei olekaan yhtään kamalaa.
Saatiin kuitenkin hieno ruusuke ja rottakoiralle palkintorotta :)
Muusasta rotta oli aivan ihana!
Nyt Muusa saa jäädä ansaitulle syyslomalle ja hieman huilia ennen talvitreenejä. Ens kaudella olis sitten tarkoitus ravata möllikisojen lisäksi ihan oikeissakin kisoissa.Varsinaisesta SM-luokasta vain lyhesti sijoitukset:
1. Pilvi Lehtonen & Ida
2. Laura Verkamo & Sella
3. Laura Verkamo & Zira
Ja tietysti onnittelumme menestyneille!
lauantaina, elokuuta 15, 2009
Kahden koiran kanssa
Olis kiva kuulla niiltä, joilla on kaksi koiraa, miten olette järjestäneet koirien yhteiselon?
Saavatko koirat painia sisällä vapaasti, vai onko sisällä riehuminen kielletty? Miten hoiditte tämän silloin kun toinen koirista oli vielä pentu?
Miten koirat on yksin ollessaan? Yhdessä vai erikseen? Ovatko koirat "eroahdistuneita" toisistaan, eli tuleeko itku, jos toinen lähtee ja toinen jää?
Tuleeko koirille eripuraa ruoasta tai luista? Miten olette ratkoneet nämä tilanteet?
Saako molemmat punkea vapaasti huomion keskipisteeksi? Entäs silloin kun ihminen on jo ensin huomioimassa toista ja toinenkin haluaa osalliseksi rapsutuksista?
Vahtivatko koirat yhdessä enemmän tai yllyttävätkö toisiaan johonkin muuhun ei niin rakastettavaan hommaan? Miten olette ratkaisseet tämän?
Miten koirat lenkkeilevät yhdessä? Ovatko nätisti hihnassa yhdessä ja ohittavatko muut koirat mallikkaasti? Miten olette päässeet tavoitetilanteeseen?
Muusan ja Kurun yhteiselo on lähtenyt sujumaan monessa suhteessa paljon odotettua paremmin. Koirilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mistään erimielisyyksiä ja muutenkin ovat ottaneet toisensa yhtenä laumana mielestäni jopa vähän liikaa. Koirat söisivät vaikka samasta kupista ja luitakin meillä lojuu lattioilla vapaana riistana. Yhdessä ollessaan Kuru ja Muusa ovat kuin paita ja peppu, todella hellyyttäviä. Hoivaavat toinen toisiaan ja selvästi nauttivat yhteiselosta.
Painia ja leikkiä toimitetaan aamusta iltaan lähinnä siksi, että porokoiran pentu janoaa alati toimintaa ja Muusa on tietenkin aina valmis riehumaan sen kanssa. Periaatteessa sisällä painiminen on kielletty, mutta koirat ovat ovelia. Nuo lopettavat kyllä kun niitä käy komentamassa, mutta heti kun silmä välttää alkaa sama paini siitä mihin se jäikin. Lisäksi he ovat opetelleet äänettömän painin ja tajunneet siirtyä painimaan eri huoneisiin kun missä ihmiset sillä hetkellä oleilevat. Itse paini ja leikki on sinänsä ihan kesyä, niinpä olemmekin miettineet pitäisikö painiminen sallia vai ei. Toistaiseksi on menossa kompromissi, jossa lelujen retuuttaminen yhdessä on sallittua, mutta painiminen ei.
Yöt koirat nukkuvat eri huoneissa: Kuru Loviisan ja Muusa minun kanssa. Sen sijaan jos toinen on poissa, koirat saavat vapaasti oleilla myös yöt koko asunnossa. Tällöin Muusa nukkuu siinä sängyssä missä ihmisetkin (kuinkas muutenkaan) ja Kuru jossain lähistöllä lattialla. Yksin ollaan jätetty koirat omiin huoneisiinsa kahdesta syystä: Kuru haukkuu huomattavasti vähemmän Loviisan huoneessa, emmekä halua niiden riehuvan täällä koko päivää keskenään. Koirat ovat tottuneet tähän järjestelyyn mukisematta, mutta toisaalta niistä ei ole seuraakaan toisilleen eri huoneissa. Olemme myös huomanneet, että koirat ovat tulleet sen verran riippuvaisiksi toisistaan, että protestoivat äänekkäästi, jos toinen pääsee jonnekin mukaan ja toinen jää kotiin.
Huomiosta olemme yrittäneet olla varsinkin pinserin kanssa tarkkoja. Jos Kurua hellitään, niin Muusa ei saa vallata tilaa tai huomiota kaiken keskeltä. Toisaalta silloin kun Muusaa hellitään, Kuru punkee myös hellimään ja hoitamaan Muusaa. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan ilmennyt minkään sortin mustasukkaisuutta, lähinnä molemmat haluaisivat osallistua siihen, mitä on meneillään.
Kuru on aika hanakka käyttämään ääntä (lue haukkumaan) tilanteessa kuin tilanteessa ja Muusa yllytyshulluna on tietenkin valmis yhtymään kuoroon. Muuton jälkeen molemmat ovat wuffitelleet milloin mitäkin ääniä, toinen aloittaa ja toinen avustaa säestämällä. Ei niin mukavaa kerrostalossa :( Ihan selkeästi se on niille hauskaa yhteistä actionia. No, haukkupannat ovat tulossa :D
Kurun läsnäolo saa Muusan käyttäytymään lenkeillä aika huonosti, hihnassa vedetään ihan viimeistä päivää ja muiden koirien ohitukset ovat kamalaa pusikkohyppelyä säestettynä rähinällä. Kaikki tämä johtuu luonnollisesti siitä, että Kurun läsnäolo nostattaa Muusan kierroksia, eikä se vaan kerta kaikkiaan kykenen patoamaan käyttäytymistään, vaan kaikki pursuaa yli. Arjen sujumisen kannalta Muusan on osattava käyttäytyä hihnassa myös Kurun kanssa ja mieluiten vielä ennen kun se on opettanut Kurulle koko repertuaarin sikailujaan. Ideoita?
Saavatko koirat painia sisällä vapaasti, vai onko sisällä riehuminen kielletty? Miten hoiditte tämän silloin kun toinen koirista oli vielä pentu?
Miten koirat on yksin ollessaan? Yhdessä vai erikseen? Ovatko koirat "eroahdistuneita" toisistaan, eli tuleeko itku, jos toinen lähtee ja toinen jää?
Tuleeko koirille eripuraa ruoasta tai luista? Miten olette ratkoneet nämä tilanteet?
Saako molemmat punkea vapaasti huomion keskipisteeksi? Entäs silloin kun ihminen on jo ensin huomioimassa toista ja toinenkin haluaa osalliseksi rapsutuksista?
Vahtivatko koirat yhdessä enemmän tai yllyttävätkö toisiaan johonkin muuhun ei niin rakastettavaan hommaan? Miten olette ratkaisseet tämän?
Miten koirat lenkkeilevät yhdessä? Ovatko nätisti hihnassa yhdessä ja ohittavatko muut koirat mallikkaasti? Miten olette päässeet tavoitetilanteeseen?
Muusan ja Kurun yhteiselo on lähtenyt sujumaan monessa suhteessa paljon odotettua paremmin. Koirilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mistään erimielisyyksiä ja muutenkin ovat ottaneet toisensa yhtenä laumana mielestäni jopa vähän liikaa. Koirat söisivät vaikka samasta kupista ja luitakin meillä lojuu lattioilla vapaana riistana. Yhdessä ollessaan Kuru ja Muusa ovat kuin paita ja peppu, todella hellyyttäviä. Hoivaavat toinen toisiaan ja selvästi nauttivat yhteiselosta.
Painia ja leikkiä toimitetaan aamusta iltaan lähinnä siksi, että porokoiran pentu janoaa alati toimintaa ja Muusa on tietenkin aina valmis riehumaan sen kanssa. Periaatteessa sisällä painiminen on kielletty, mutta koirat ovat ovelia. Nuo lopettavat kyllä kun niitä käy komentamassa, mutta heti kun silmä välttää alkaa sama paini siitä mihin se jäikin. Lisäksi he ovat opetelleet äänettömän painin ja tajunneet siirtyä painimaan eri huoneisiin kun missä ihmiset sillä hetkellä oleilevat. Itse paini ja leikki on sinänsä ihan kesyä, niinpä olemmekin miettineet pitäisikö painiminen sallia vai ei. Toistaiseksi on menossa kompromissi, jossa lelujen retuuttaminen yhdessä on sallittua, mutta painiminen ei.
Yöt koirat nukkuvat eri huoneissa: Kuru Loviisan ja Muusa minun kanssa. Sen sijaan jos toinen on poissa, koirat saavat vapaasti oleilla myös yöt koko asunnossa. Tällöin Muusa nukkuu siinä sängyssä missä ihmisetkin (kuinkas muutenkaan) ja Kuru jossain lähistöllä lattialla. Yksin ollaan jätetty koirat omiin huoneisiinsa kahdesta syystä: Kuru haukkuu huomattavasti vähemmän Loviisan huoneessa, emmekä halua niiden riehuvan täällä koko päivää keskenään. Koirat ovat tottuneet tähän järjestelyyn mukisematta, mutta toisaalta niistä ei ole seuraakaan toisilleen eri huoneissa. Olemme myös huomanneet, että koirat ovat tulleet sen verran riippuvaisiksi toisistaan, että protestoivat äänekkäästi, jos toinen pääsee jonnekin mukaan ja toinen jää kotiin.
Huomiosta olemme yrittäneet olla varsinkin pinserin kanssa tarkkoja. Jos Kurua hellitään, niin Muusa ei saa vallata tilaa tai huomiota kaiken keskeltä. Toisaalta silloin kun Muusaa hellitään, Kuru punkee myös hellimään ja hoitamaan Muusaa. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan ilmennyt minkään sortin mustasukkaisuutta, lähinnä molemmat haluaisivat osallistua siihen, mitä on meneillään.
Kuru on aika hanakka käyttämään ääntä (lue haukkumaan) tilanteessa kuin tilanteessa ja Muusa yllytyshulluna on tietenkin valmis yhtymään kuoroon. Muuton jälkeen molemmat ovat wuffitelleet milloin mitäkin ääniä, toinen aloittaa ja toinen avustaa säestämällä. Ei niin mukavaa kerrostalossa :( Ihan selkeästi se on niille hauskaa yhteistä actionia. No, haukkupannat ovat tulossa :D
Kurun läsnäolo saa Muusan käyttäytymään lenkeillä aika huonosti, hihnassa vedetään ihan viimeistä päivää ja muiden koirien ohitukset ovat kamalaa pusikkohyppelyä säestettynä rähinällä. Kaikki tämä johtuu luonnollisesti siitä, että Kurun läsnäolo nostattaa Muusan kierroksia, eikä se vaan kerta kaikkiaan kykenen patoamaan käyttäytymistään, vaan kaikki pursuaa yli. Arjen sujumisen kannalta Muusan on osattava käyttäytyä hihnassa myös Kurun kanssa ja mieluiten vielä ennen kun se on opettanut Kurulle koko repertuaarin sikailujaan. Ideoita?
perjantaina, elokuuta 14, 2009
Mikin ja Nukan kanssa koirametsässä
Eilen illalla oltiin koirametsässä naapurin flätin Tessan kanssa. Ja tänään aamupäivällä Muusan veljen Mikin ja sen uuden siskon Nukan kanssa. Kyllä Muusan kelpaa!
Järjestyksessä ylhäältä alas Miki, Muusa, Nuka
Muusalla ja Nukalla oli hyvät leikit, Mikiä kiinnosti enemmän hajut
Nuka, Muusa ja Miki innoissaan
Nuka 5 kk ♥
Nuka kuiskuttelee Muusan korvaan tyttöjen juttuja
Miki ja Nuka
Muusan tärähtänyt ilme ja Nuka
On ne ihania!
Järjestyksessä ylhäältä alas Miki, Muusa, Nuka
Muusalla ja Nukalla oli hyvät leikit, Mikiä kiinnosti enemmän hajut
Nuka, Muusa ja Miki innoissaan
Nuka 5 kk ♥
Nuka kuiskuttelee Muusan korvaan tyttöjen juttuja
Miki ja Nuka
Muusan tärähtänyt ilme ja Nuka
On ne ihania!
keskiviikkona, elokuuta 12, 2009
Mitä tehdä kun koira katoaa?
Lähdin Muusan kanssa maanantaina mökille tarkoituksena viettää viimeistä lomaviikkoa rauhasta nautiskellen. Perillä odotti ikävä yllätys: läheisen ampumaradan pamaukset. Muusaa tietenkin tutisutti ja pelotti kamalasti ja näin sen menevän sisälle omaan pesään turvaan. Hyväuskoisena hölmönä kuvittelin, että sielä se pysyy turvassa ja lähdin itse rantaan jättäen ovet auki. Seuraavan kerran tullessani ylös tajusin koiran ottaneen hatkat paukkupaniikeissaan. Olisi pitänyt sulkea se sisälle.
Etsin Muusaa lähimetsistä tuloksetta, jonka jälkeen laitoin siitä nettiin katoamisilmoitukset ja soitin poliisille ja lähialueiden löytöeläntaloihin tuntomerkit. Kokeiltiin jopa pihalla grillaamista, mutta Muusaa ei näkynyt eikä kuulunut. Selvitin, että lähin etsijäkoira on Tampereella ja laitoin Muusan viltin pussiin varmuuden vuoksi. Järjestin Kurulle kuljetuksen Hämeenlinnaan, jos saisin sen avulla Muusan tulemaan takaisin tai jopa löydettyä lähimetsistä. Muusalle sattuu ja tapahtuu niin paljon ja niin usein, että en oikeastaan missään vaiheessa ajatellut, että sitä ei löytyisi. Vielä vuosi sitten olisin varmaan mennyt enemmän tai vähemmän paniikkiin. Kamala huoli siitä eläimestä tietenkin oli koko kuuden tunnin ajan, jonka se oli kateissa.
Sitten soi puhelin ja noin 5 km päässä olevan mökin isäntä ilmoitti löytäneensä koirani hänen sängystään. Niin pinserimäistä! Sinne Muusa oli luikkinut turvaan pamauksilta ja pelästyttänyt nokosille aikoneen isännän perin pohjin. Onneksi Muusalla oli katoamishetkellä valjaat päällä, joissa oli Muusan tunnistelaatta mun yhteystietoineen. Onni onnettomuudessa, että koirani hakeutuu ihmisten luokse turvaan paniikissakin.
Oheisille nettisivuille voi jättää katoamisilmoituksen koirasta ja sieltä löytyy erinomaisia ohjeita miten toimia vastaavassa tilanteessa.
http://www.karkulaiset.fi/
http://www.karkurit.fi/
Etsin Muusaa lähimetsistä tuloksetta, jonka jälkeen laitoin siitä nettiin katoamisilmoitukset ja soitin poliisille ja lähialueiden löytöeläntaloihin tuntomerkit. Kokeiltiin jopa pihalla grillaamista, mutta Muusaa ei näkynyt eikä kuulunut. Selvitin, että lähin etsijäkoira on Tampereella ja laitoin Muusan viltin pussiin varmuuden vuoksi. Järjestin Kurulle kuljetuksen Hämeenlinnaan, jos saisin sen avulla Muusan tulemaan takaisin tai jopa löydettyä lähimetsistä. Muusalle sattuu ja tapahtuu niin paljon ja niin usein, että en oikeastaan missään vaiheessa ajatellut, että sitä ei löytyisi. Vielä vuosi sitten olisin varmaan mennyt enemmän tai vähemmän paniikkiin. Kamala huoli siitä eläimestä tietenkin oli koko kuuden tunnin ajan, jonka se oli kateissa.
Sitten soi puhelin ja noin 5 km päässä olevan mökin isäntä ilmoitti löytäneensä koirani hänen sängystään. Niin pinserimäistä! Sinne Muusa oli luikkinut turvaan pamauksilta ja pelästyttänyt nokosille aikoneen isännän perin pohjin. Onneksi Muusalla oli katoamishetkellä valjaat päällä, joissa oli Muusan tunnistelaatta mun yhteystietoineen. Onni onnettomuudessa, että koirani hakeutuu ihmisten luokse turvaan paniikissakin.
Oheisille nettisivuille voi jättää katoamisilmoituksen koirasta ja sieltä löytyy erinomaisia ohjeita miten toimia vastaavassa tilanteessa.
http://www.karkulaiset.fi/
http://www.karkurit.fi/
sunnuntai, elokuuta 09, 2009
Pinserileiri 2009
Viikonloppua vietettiin pinserileirillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä. Paikka oli Muusalle jo tuttu muutamasta aiemmasta leiristä, kämppis Mirkku jälleen uusi tuttavuus. Onneksi ikävä emätintulehdus saatiin kuriin antibiooteilla ja Muusa sai nauttia leiristä täysin rinnoin.
Leirin lajeista agility ja canicross olivat Muusalle tuttuja, haku sen sijaan aivan uusi. Olin todella yllättynyt Muusan hakutaidoista, ennen kaikkea itsenäisestä toimintakyvystä. Muusa nimittäin ampaisi metsään sellaisella vauhdilla, etten meinannut liinan päässä pysyä ja haki ilmavainulla maalimiehen juuri niinkuin pitikin. Olin kuvitellut, että ensimmäisillä kerroilla se varmaan etsii jälkeä maasta ja kysyy multa, mitä pitäisi tehdä. No, ei kysellyt, eikä mennyt nenä maassa :D Täytyy varmaan ruveta hyödyntämään Muusan hakulahjoja ja harrastamaan sitäkin edes silloin tällöin.
Touhua riitti sen verran paljon, että kuvien ottaminen unohtui. Tässä ainoa kuvani leiristä: Muusa huilaamassa agilitykentän laidalla.
Täällä Henna Raunilan ottamia kuvia leiristä.
Kaiken kaikkiaan ei voi kun todeta, että Muusa on äärimmäisen helppo leirikoira. Se on omassa huoneessa / häkissä nukkumassa silloin kun mitään ei tapahdu ja jaksaa treenata ihan täböllä vielä kolmantena päivänäkin. Ainoana miinuksena todettakoon, että nyt aikuisena se ei enää välitä bondata vieraiden narttujen kanssa, vaan on heti valmis rähisemään tilaisuuden tullen. Etenkin mun puolustaminen ja omiminen on voimakasta.
Leirin lajeista agility ja canicross olivat Muusalle tuttuja, haku sen sijaan aivan uusi. Olin todella yllättynyt Muusan hakutaidoista, ennen kaikkea itsenäisestä toimintakyvystä. Muusa nimittäin ampaisi metsään sellaisella vauhdilla, etten meinannut liinan päässä pysyä ja haki ilmavainulla maalimiehen juuri niinkuin pitikin. Olin kuvitellut, että ensimmäisillä kerroilla se varmaan etsii jälkeä maasta ja kysyy multa, mitä pitäisi tehdä. No, ei kysellyt, eikä mennyt nenä maassa :D Täytyy varmaan ruveta hyödyntämään Muusan hakulahjoja ja harrastamaan sitäkin edes silloin tällöin.
Touhua riitti sen verran paljon, että kuvien ottaminen unohtui. Tässä ainoa kuvani leiristä: Muusa huilaamassa agilitykentän laidalla.Täällä Henna Raunilan ottamia kuvia leiristä.
Kaiken kaikkiaan ei voi kun todeta, että Muusa on äärimmäisen helppo leirikoira. Se on omassa huoneessa / häkissä nukkumassa silloin kun mitään ei tapahdu ja jaksaa treenata ihan täböllä vielä kolmantena päivänäkin. Ainoana miinuksena todettakoon, että nyt aikuisena se ei enää välitä bondata vieraiden narttujen kanssa, vaan on heti valmis rähisemään tilaisuuden tullen. Etenkin mun puolustaminen ja omiminen on voimakasta.
torstaina, elokuuta 06, 2009
Elämäni tötterössä
Surkeaa!Tötteröä on silti vaan pakko pitää, koska Muusa ei saa nyt päästä yhtään nuolemaan mätivää alapäätänsä.
"Jaahas, siellä sitä mätää on" toteaa Kuru.
"En voi edes tervehtiä kaveria tämä lampunvarjostin päässäni" kiroilee Muusa.
"Ota se pois välittömästi!"
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Emätintulehdus
Siitä on kolme viikkoa kun olimme edellisen kerran eläinlääkärissä. Murh. Tällä kertaa ongelmana on kamala vihreän kellertävä lima, jota Muusa valuttaa ympäriinsä. Diagnoosi: voimakas emätintulehdus, joka on ehkä levinnyt myös virtsateihin, mutta ei onneksi kohtuun asti. Saadaan pissaviljelyn tulokset huomenna. Muusa on myös yön aikana repinyt emättimensä ihan kamalan näköiseksi. No, ymmärrän yskän, saattaa hieman tuntua epämiellyttävältä. Tästä johtuen Muusa taas lampunvarjostimeksi, ettei synny lisävaurioita ja saadaan pimppiasiat kuntoon. Hoitona antibioottikuuri ja canofitea ulkoisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)