Tässä edellisessä postauksessa mainitsemani kaukosäätimet, joita Muusa hieman maistoi.
Seuraavaksi meni lompakko ja sen mukana maksuvälineenä toiminut visa-electron. Mitä tästä pitäisi päätellä? Muusa ei halua minun katsovan telkkaria, eikä ostavan mitään? Koirani on erityisesti ihastunut muovin pureskeluun?
Ehei - vaan minä pölvästi menin muuttamaan Muusan yksinolorutiinin sulkemalla sen juoksujen takia keittiöön ja olkkariin. Vaikka juuri makuuhuoneessa Muusa nukkuu (ja ilmeisesti kokee olonsa turvalliseksi) ollessaan yksin. Tyhmä minä. En vain osannut aavistaa, että Muusa on edelleenkin näin herkkä yksinolon suhteen. Muusa saa olla juoksun loppuun asti yksin edelleenkin vain keittiössä ja olkkarissa, eiköhän se siihen totu. Itseä vain helpottaa kummasti, kun osaa selittää koiran käytöstä edes jotenkin.
3 kommenttia:
Voi vitsi mäkin toivoisin että osaisin lukea Mikelsonin ajatuksia, sillä välillä sen käytös on mun näkökulmasta epälookista.
Toivotaan Muusalle pikaista juoksujen loppumista. Toivottavasti ei tuu valeraskautta.
Meillä Irkulle on myös todella tärkeitä noi rutiinit... Pienikin muutos saa aikaan tuhoja. Onneksi sen täältä teidän blogista hokasin, että mistä johtuu se, että toisinaan se voi olla pitkänkin aikaa kotona ilman ihmisiä eikä mitään tuhoja ole ja toisinaan se on vartin ilman ihmistä ja koko kämppä palasina. :D Tarkkoja likkoja.
Voi Muusa!
Sinähän olet ihan kuin isäsi silloin joskus kaaauuaan kauan sitten. Koitahan Neito lopettaa, ettei mamman hermot ole kohta ihan riekaleina ;)
Iskä lopetti tuhoamisen kuin seinään täyttäessään 2-vuotta. Sinä teet myös näin, joohan?
Lähetä kommentti