Lomakuvia

Muusan joululoma Kurikassa on koostunut lumihangessa riehumisesta, karkailusta, jänisten jahtaamisesta, linnun oksentamisesta, lattioilla peruuttelusta ja ennen kaikkea peiton alla köllöttelystä.

Koskinen on hieno paikka


Kerrankin löytyi prinsessalle sopiva nukkumapaikka


Pohjanmaan lakeus ja ajokoira-asento


Pellolla


"Korvat kuuluis olla näin."


Joella

Joulun viettoon

Lähdemme viettämään joululomaa Kurikkaan ja Muusa pääsee nauttimaan maalaiselämästä. Koiran kanssa matkustaminen on muuten helppoa, mutta mukaan pitää raahata Muusalle milloin mitäkin.

Jouluksi Muusa pakkaa:
- ruokaa, nameja, luita ja possunkorvia
- ruokakupit
- muutama lelu
- kakkapusseja
- valjaat, hihnan ja flexin
- vilkkuvalon, joka kiinnitetään valjaisiin (näkyy pimeällä maaseudulla, missä asti koira juoksee)
- sadetakin, toppatakin ja fleecetakin
- oman pesän ja peiton
- naksuttimen ja koiratemppukirjan
- rauhoittavia uudenvuoden paukkeen varalle
- pentuaidan paloja

Paluu arkeen

Paluu arkeen on juoksujen loppumisen myötä tarkoittanut sitä, että Muusa on päässyt riehumaan metsässä vapaana ja käymään agilitykentällä pitkästä aikaa. Sitä onnea ja riemua, mitä Muusa pursuaa, ei oikein sanat riitä kuvaamaan. Pitäis kuvata viedokameralla, kun se kirjaimellisesti räjähtelee riemusta, eikä osaa päättää mihin suuntaan sen pitäisi sännätä.

Joululahjaksi Muusa on saanut uuden pesän. Muusalla on ollut oma makuualusta, mutta se on neidin tarpeisiin ilmeisesti liian kova ja vaatimaton, ainakin siitä päätellen miten harvoin sille tuntuu olevan käyttöä. Muusan suosimat nukkumapaikat ovat suosittuusjärjestyksessä seuraavat: sängyssä peiton alla, nojatuolissa päällyskankaan välissä ja viimeisin vaihtoehto on vetoisalla sohvalla sohvatyynyjen alla. Oma peti ei edes pääse listalle.

"Jaahas, lensin sängystä alas ja tässä on korvike. Murjotan ihan vaan periaatteesta..."

"Oikeastaan tämähhän on pehmeämpi kuin sänky, ihan mukava. Taidan olla leppynyt."

"Kyllä täällä tirsat voi vetää paremman puutteessa."

Sydäntutkimusta

Muusa sydän tutkittiin, koska halusin tietää, mistä sivuääni johtuu. Sinänä mitään yllättävää tutkimuksista ei löytynyt. Kerrottakoon, että myös yhdellä Muusan veljellä on sama diagnoosi.

Muusalla on lievä sydämen sivuääni (syst 2/6, sfr 88/min). Sydämen ultraäänitutukimuksessa ainoana poikkeavana löydöksenä lievästi kohollaan oleva keuhkovaltimovirtaus (pa Vmax 2,5m/s). Sydämen anatomia muuten normaali, ei sydämen laajentumaa.

Diagnoosi:
Lieväasteinen keuhkovaltimoahtauma (pulmonaalistenoosi), joka ei kaikella todennäköisyydellä tule Muusaa vaivaamaan. Narkoosiriskin ei pitäisi olla kohollaan.

ELL Taru Kangasniemi 16.12.2008

No, nyt sitten on tietoa. Eikä tämä kyllä arkeemme vaikuta mitenkään, kuten arvioitiin jo silloin kun sivuääni todettiin.

Muuta tekemistä

Ai miten niin meillä ei ole muuta tekemistä kuin bloggaaminen...? Joo, pitäis vissiin hankkia elämä.

Niin ja jos joku ihmettelee, miksi minulla on pipo päässä aamiaispöydässä, niin se johtuu siitä, että meillä oli ihan juukelin kylmä sisällä ennen kun nuorisosäätäjien tyypit tuli ja sääti pattereita.

Talvitreenejä odotellessa

Muusan syksy on ollut hyvin köllöttelypainotteinen. Tokossa ja agilityssä ollaan oltu Muusan kanssa viimeksi silloin, kun vielä tarkeni ulkonakin treenata ilman koiran suurieleisiä vastalauseita. Vaikka Muusa vielä juokseekin juoksujaan, olemme aloittaneet valmistautumisen sekä tokon että agilityn treenaamiseen ostamalla Muusalle fleecepuvun. Agilityssä sitä tarvitaan kylmällä, että lihakset eivät jumahda ja tokossa sitä tarvitaan siihen, että Muusa ylipäätänsä suostuu laittamaan herkän hipiänsä maahan.

"Meinaako tämä sitä, että aiomme mennä räntäsateellakin tokoon...?"

Vastaus Muusan epäilyihin on kyllä. Kallion koirakerhon tokon ja PinAgin agilityn lisäksi aiomme osallistua treenirinkiin, jossa voi treenata molempia lajeja Purina Areenalla kerran viikossa. Kallion koirakerho treenaa ulkona, joten olemme käyneet sielä vain silloin kun ei sada mitään, sillä homman pitää olla Muusasta kivaa. Tokossa on kuitenkin hankala edistyä, jos käy treenaamassa vain silloin kun ei sada tai maa ei ole kylmä. Niinpä toivonkin, että treenirinki hallissa ja fleecepuku auttaisivat meitä edistymään tokossa myös talven aikana.

Muusan parannellessa jalkaansa minä olen saanut treenata agilityä Lauran Ziran kanssa. Ihan eri tavalla olen päässyt harjoittelemaan ohjaamista, kun koira jo osaa kaiken. Lisäboonuksena vielä se, että koiran omistaja seisoo houkuttimena keskellä kenttä ja koira karkaa luonnollisesti heti sitä moikkaamaan, jos oma keskittymiskyky herpaantuu hetkeksikään. Siinä sitä todella oppii tajuamaan, miten olisi pitänyt tehdä, mihin asioihin pitää kiinnittää enemmän huomiota ja mitä harjoitella. Uskon Muusa hyötyvän vielä tulevaisuudessa paljon siitä, että minä hikoilen kentällä hänen köllötellessä kotona :)

Muusa kohtaa lelukoiran

Emmi on ollut muutaman päivän kylässä ja Muusa on saanut aivan uudenlaisia virikkeitä.

"Hei kaveri! Miksi sinä vain räksytät ja kuljet, etkä ollenkaan vastaa leikkiinkutstupyyntöihini...?" (Tämä lelu toimii pattereilla...)

"Nuuh, nuuh, joskos kuitenkin peppuasi nuuhkaisisin..."

"Apua, pureeko se?"

Lisää tuhoja ja selitys

Tässä edellisessä postauksessa mainitsemani kaukosäätimet, joita Muusa hieman maistoi.

Seuraavaksi meni lompakko ja sen mukana maksuvälineenä toiminut visa-electron. Mitä tästä pitäisi päätellä? Muusa ei halua minun katsovan telkkaria, eikä ostavan mitään? Koirani on erityisesti ihastunut muovin pureskeluun?

Ehei - vaan minä pölvästi menin muuttamaan Muusan yksinolorutiinin sulkemalla sen juoksujen takia keittiöön ja olkkariin. Vaikka juuri makuuhuoneessa Muusa nukkuu (ja ilmeisesti kokee olonsa turvalliseksi) ollessaan yksin. Tyhmä minä. En vain osannut aavistaa, että Muusa on edelleenkin näin herkkä yksinolon suhteen. Muusa saa olla juoksun loppuun asti yksin edelleenkin vain keittiössä ja olkkarissa, eiköhän se siihen totu. Itseä vain helpottaa kummasti, kun osaa selittää koiran käytöstä edes jotenkin.

Syöjätär

Muusa jyrsi sekä telkkarin että digiboksin kaukosäätimet. En tosiaankaan tiedä miksi, ei ole harrastanut tuhoja vähään aikaan. Ehkä juoksut pistää sen vaan NIIN sekaisin...

Antibioottikuuri loppui tänään, joten jalka julistettakoon parantuneeksi. Jei. Jotakin positiivista.