Vauhdikkaat viikonloput

Muusa on siinä mielessä saanut viettää onnellisia päiviä viime aikoina, sillä se on saanut juoksennella vapaana todella paljon. Milloin metsissä, milloin pelloilla. Juoksenteluseuraakin sillä on ollut tarjolla. Miska-pinseri kävi Herttoniemessä, Alin kanssa oltiin Viikissä ja niin edelleen. Jostain syystä neiti on taas ruvennut tottelemaan sen verran hyvin, että uskallan pitää sitä muidenkin käyttämillä ulkoilureiteillä vapaana. Itse asiassa niin hyvin, että ohitustilanteissa sitä ei välttämättä tarvitse laittaa kiinni ollenkaan. Lisäksi lumi on mahdollistanut metsäseikkailut myös illalla. Nyt se tosin on jo kadonnut pois ja Muusa ihmettellee kovasti, minne talvi katosi. Vesisadetta Muusa inhoaa, mutta lumi on sen mielestä ihanaa :)

Muusan viikonloppu vierähti jälleen Loviisan kanssa, molemmilla tuntui olleen hauskaa ja vauhdikasta.

Pentutokon loputtua olemme siirtyneet arkitottelevaisuusryhmään. Muusa edistyy, samalla itse olen selvästi ruvennut vaatimaan siltä enemmän. Meinaan hermostua, jos se ei esim. malttaisi keskittyä, koska tiedän, että se osaa ja pystyy keskittymään. Kaikkea kohellusta todella on paljon vaikeampi jaksaa silloin kun tietää, että koira jo osaa yhtä sun toista. Pentusekoilu on siitä helppoa, että koiralta ei vielä kauheasti itse odota, kun tietää, että se ei vielä kykene. Seuraamista olemme harjoitelleet paljon. Tässä Muusan keskittymisen kesto on vielä aika pientä kerrallaan. Pitkät pätkät on liian tylsiä sille, joten keskittyminen herpaantuu. Mutta sinäänsä edistystä on se, että Muusa tietää mitä ollaan tekemässä ja mitä sen pitäisi tehdä :)