Muusa on ollut neljä päivää Niken ja Loviisan harteilla, minä Brysselissä työmatkalla. Muistan kuvitelleeni miten saavun kotiin ja Muusa suorastaan repeää riemusta. Mutta ei. Hän kyllä tuli kainalooni köllimään ja heilutti häntäänsä, mutta varsinaiset tervetuliaisserenadit jäivät varsin laimeiksi. Ehkä siitä voi päätellä, että koirani ei ole todellakaan ikävöinyt minua sen kummemmin, vaan sillä on ollut oikein hauskaa ja turvallinen olo. En ole pettynyt, pikemminkin tyytyväinen.
Täällä on vesilammikoista päätellen satanut koko sen ajan, kun olen ollut poissa. Tänään oltiin Miska-pinserin kanssa Kivinokassa vetämässä mutarallia. Hauskaa oli! Ja sen jälkeen voikin taas käpertyä sohvalle sylikkäin selviämään matkaväsymyksestä ja syksystä :)
1 kommentti:
Mä oon tosta niin kade. Meillä harjoitellaan kättäytymistä, taas. Tän seurauksena on porttikielto sohville ja sängylle, ei siis enää pinskun vieressä makoilua, pusuja tulee onneksi entiseen tahtiin.
Käytös on kyllä mun mielestä muuttunut, joko vaan omistajilla tai sitten sekä että. Onneksi ei oo mitään protesteja uusista säännöistä.
Lähetä kommentti