Muusan viikonloppu on jälleen kerran ollut täynnä actionia. Lauantaina oltiin sosiaalofoorumissa, jonne allekirjoittanut oli kuvitellut menevänsä kuuntelemaan keskustelutilaisuuksia. Muusa pisti taas sellaisen kyläshown pystyyn läsnäolollansa, että siinä pyörityksessä jäi Elämää B-luvalla ja muut mielenkiintoiset aiheet kuulematta. Neiti vaelsi ruotsinkielisen työväenopiston kerroksesta toiseen etsien lisää uusia ihmisiä, joita moikata. Ja niitähän löytyi. Pienen hurmaavan koiranpennun kanssa ihmisten ilmoilla oleminen on välillä omistajalle turhan rankkaa liiallisen huomion ja toistuvien ihailevien huudahdusten ja uteluiden vastaanottamisen takia. Välillä joudun itseäni rauhoitellakseni hokemaan, että onneksi se kasvaa nopeasti ja jossain vaiheessa lakkaa olemasta maailman suloisin pentu.
Nyt kotiin on hommattu D.A.P.-haihdutin, jonka toivon poistavan yksinolohepulit. Toiveikkaana kuvittelen siis käyväni tällä viikolla luennoilla ;)
Sunnuntaina Muusa suuntasi kasvattajansa luokse, jossa telmivät myös muut sisarukset odottaessaan ensimmäistä rokotustaan. Olin hauskaa nähdä koko katras touhuissaan ja vertailla omaa koiraa muihin. Hämmennyksekseni huomasin, että Muusa ei suinkaan ollut kaikkein aktiivisin, villein tai eniten riehuva. Muiden kanssa se telmi toki innoissaan, mutta ylpeänä sain todeta sen oppineen jo paljon koirien sosiaalisesta elämästä ja itsensä kontrolloinnista. Muusa oli sisaruksistaan kaikkein punaisin ja pienin ja ainoa kippurahäntäinen. Ja se puri kasvattajaansa kovaa kädestä jouduttuaan syliin kesken leikin. Heh.
Rokotus oli Muusan mielestä ihan ok, mutta eläinlääkärin kiinni pitäminen sen mielestä kohtuutonta vapauden riistoa. Hirveän metelin se nosti, niin että minua nolotti. Muusalla on kuulemma hörökorvat, jotka teipattiin kuriin samantien. Itse en siitä ollut niin innoissaan, kuten ei koirakaan, vaikka totta on, että Muusan korvat taittuvat sivulle, eikä eteen kuten kuuluisi. Neiti rupesi repimään ja raapimaan korviansa teippien takia niin paljon, että punottivat jo huolestuttavasti. Kynsilään se oli saanut mukavia skraaduja niihin, eikä hommasta näyttänyt tulevan mitään. Katsoin viisaaksi poistaa teipit ennen lisävaurion syntymistä ja näin tapahtuikin kaamean tappelun jälkeen Muusan vastustellessa kaikkia toimenpiteitä pontevasti.
En oikein tiedä mitä tosta teippaamisesta pitäisi ajatella. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei siitä mutenkaan ole mitään hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti