Pienelle koiralle portaat ovat pelottava ja haastava este. Muusa on suosiolla jäänyt odottelemaan varsinkin liukkaiden rappukäytävän rappusten alapäähän hissikyytiä.
Olimme eilen kaverin muuttoapuna, mikä piti sisällään varsin paljon edes takas portaita ravaamista. Niissä tunnelmissa Muusakin tuli köpötelleeksi portaita pitkin perässäni ylös. Sen ylpeyttä ei mitenkään langistanut se, ettei se vielä päässytkään alas. Muuttohommissa kivointa Muusan mielestä oli kuitenkin ison pakettiauton ajaminen. Se istui mun sylissä kun ajoin ja oli niin tyytyväinen itseensä ja vahtipaikkaansa. Sen mielestä sieltä näki koko maailman ;)
Kotiin päästyään se ei todellakaan jäänyt mitään hissiä odottelemaan, vaan kipusi rappusia pitkin suoraan koti-ovelle. Tänä aamuna se sitten fiksusti yhdisti rappuset ja ulospääsyn ja ampaisi nokkelana neljä kerrosta ylöspäin (se ei vielä osaa mennä alaspäin portaita) ennen kun tajusi, että sieltä ei ulos pääse. Sitten se vinkui siellä kuutosessa onnettomana ja mua tietty aamupöhnässä ärsytti ravata niitä portaita ylös pelastamaan sitä...
Tämän erehdyksen jälkeen Muusa kuitenkin hoksasi, että portaita on mentävä alaspäin päästäkseen ulos. Nyt se menee maltillisesti jopa liukkaita portaita sekä ylös, että alas. Sen verran tuore tämä oivallus kuitenkin on, että joka kerta se on ihan rinta rottingilla ylpeydestä suorituksensa jälkeen ja minä tietysti vielä yllytän sitä kehumalla maasta taivaisiin ;)
1 kommentti:
Mä oon vähän huolissani sun aamupöhnistä ;)
http://www.hear.fi/pedia/Pöhnä
Lähetä kommentti