Tohon viereen vaihdetussa uudessa kuvassa ollaan kotipihan kalliolla mutustelemassa keppejä, ikää Muusalla 11 viikkoa. Huomaa, että on ollut mukava lämmin päivä, kun Muusa malttaa makoilla rauhallisena sammalten päällä. Koirasta on ihan mahdotonta ottaa kuvia, jos se ei sattumoisin makaa paikallaan. Digikameran muisti on täynnä pois vilahtaneita Muusia, joista on tallentunut ehkä vauhtiviiva tai hännänpää.
Yksin olemisessa on tullut takapakkia. En tiedä onko kyse vaan välipäivistä, vai jostain pysyvämmästä, mutta Muusa saa ihan hirveät hepulit kun lähden. Vinkumista, haukkumista ja epätoivoisia yrityksiä päästä ovesta läpi. Tänään en päässyt luennolle, kun jouduin jäämään odottamaan elämöinnin loppumista. Muusan lopulta rauhotuttua palasin sisälle ja vein koiran vielä ulkoilemaan, varmistaakseni ettei kysymys ollut ylienergisyydestä. Pari tuntia myöhemmin yritin poistua uudestaan, koira elämöi jälleen, mutta vähemmän, joten päätin vaan lähteä.
Täytyy ruveta etsimään koiranvahteja, että sen yksinoloajat saadaan lyhennettyä toistaiseksi vain hetkiksi, että se ei opi tuollaisia reaktioita. Blaah. Vapaaehtoisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti