Seurantaa ja muutama uusi vaiva

Yhdessä rentouduttiin katsomalla agilityn MM-kisojen livestreamia

Kuten jossain muinoisessa stressipostauksessa lupasin, olen pitänyt nyt Muusan stressistä (ja pelkotiloista) seurantaa 13.8-14.10. päivittäin. Näistä 63 päivästä 37 on ollut normaalia, eli näinä päivinä Muusa on voinut hyvin, eikä ole ollut stressaantunut. 19 päivää yhteensä on sellaisia, että koira on ollut jonkin verran stressaantunut. Tämä tarkoittaa sitä, että se on saattanut käydä ylikierroksilla lenkillä tai pelätä ääniä, mutta koko päivä ei ole mennyt tutinaan tai höyryämiseen. 7 päivää on ollut sellaisia, että koira on ollut paljon stressaantunut tai paljon kierroksilla. Toki seuranta on tehty pääosin ajalta ennen lääkitystä. Hyvää on joka tapauksessa se, että yli puolet päivistä oli edelleenkin normaaleja. Huolestuttavaa se, että stressipäiviä oli silti melko paljon ennen douppaamista.

Muusa ei reagoi lääkityksen ansioista ääniin tai pamauksiin enää pelkäämällä. Pahimmillaan se on enää epäluuloinen ja huolestunut jos lenkillä kuuluu kovia ääniä tai ampumista, mutta kykenee kuitenkin lenkkeilemään esim. vapaana ja voittamaan pelkonsa. Parhainpina päivinä Muusa on normaali iloinen itsensä, eikä stressaa laisinkaan. Tämä on erinomaista, ja toivoa on, että lääkityksen avulla Muusa siedättyisi ainakin niihin ääniin, joita se arjessaan päivittäin kohtaa. Jatkan koiran päivittäistä seurantaa ja palaan asiaan lääkityksen vaikutuksista vielä uudestaan.

Tämä sateisin vuosi ikinä on tuonut meille myös uuden kivan kaverin, tassujen tulehtumisen. Muusan tassut oli keväällä tulehtuneita ja silloin saatiin eläinlääkäriltä onneksi toimivat hoito-ohjeet. Nyt sama on uusinut, mutta onneksi ehdin huomata tämän tassujen lutkutuksesta ennen kun tilanne etenee pahaksi. Huomasin myös, että Muusan takakynnet näyttävät huolestuttavasti samansuuntaisilta kuin veljensä kynnet. Kynnet ovat auenneet, ja selkeästi kipeät ja kynsiaines on höttöistä. Onneksi ei mitään niin vakavaa kuin Alilla, mutta täytyy seurata kynsiä ja aloittaa esim. biotiinin syöttäminen Muusalle.

Silloin kun kaikki on hyvin ja normaalisti, ei hirveästi tule raportoitua kuulumisia ja tästä blogista tulee tällänen negatiivisten juttujen kaatopaikka. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa Muusan kuulumisia myös silloin kun mikään ei vaivaa.

Koira doupattuna

Kalasataman rakennustyömaa yhdistettynä pahenevaan paukku- ja ääniarkuuteen saattoivat meidät tilanteeseen, jossa Muusalla aloitettiin Clomicalm -lääkitys. Muusa ehti kuormittua sen verran pahasti, että alkuviikosta ei onnistunut enää tarpeille lähtö ulos. Myös sisällä koira pelkäsi, tutisi, pakeni ja yritti piiloutua. Ulkona ei meinannut saada tarpeita tehtyä, riuhtoi, pakeni ja tutisi surkeana. Eläinlääkärimme oli kuitenkin Muusan tapauksessa optimistinen ja uskoi lieviin ääniin siedättämisen lääkityksen tuella olevan mahdollista tai ainakin kokeilemisen arvoista. Jos ei muuta, niin lääkitys nyt ainakin nollaa koiran kuormituksen hetkeksi. Ihan selkeästi lääkitys on jo nyt auttanut koiraa ignoroimaan pamaukset ja rentoutumaan.

Clomicalm on serotoniinin tuotantoon vaikuttava lääke, jota käytetään mm. eroahdistuksen hoitoon käyttäytymisterapian yhteydessä. Ideana on, että Muusaa kokeillaan lääkktyksen tuella siedättää lieviin rakennustyömaan ääniin. Toisin sanottuna eletään ihan normaalia elämää, lenkkeillään paukkeessa ja toivotaan, että nykyisen pelon ja pakenemisrefleksin tilalle rakentuisi opittu parempi tapa paukkeeseen suhtautumiseen. Siedättämisen onnistumisen edellytyksenä tietenkin on, että pauketta on sopivasti, että koira huomioi sen, mutta se ei saa missään vaiheessa kunnolla pelätä tai säikähtää, eli sen sietokykyä ei saa missään vaiheessa ylittää. Lääke auttaa sitä siis sietämään pamauksia arjessa paremmin ja tähän on mahdollista rakentaa opittua uutta käyttäytymistä päälle.

Paukkuarkuus on tosin sellainen geneettinen ominaisuus, että sitä ei voi saada millään siedätyksellä katoamaan koirasta. Ja Muusa tulee ikuisesti reagoimaan ampumiseen. Kuitenkin toiveena olisi, että lääkityksen avulla saavutettaisiin sellaisiin ääniin siedättymistä, joita sen pitää arjessa päivittäin sietää. Päivä- ja kuukausi kerrallaan mennään ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Tärkeintä kuitenkin on, että koira ei ole arjessa ylikuormittunut jatkuvasti tai että sen stressi ei pitkity. Pahimmillaan se voi kai tarkoittaa sitä, että Muusa on doupattuna koko Kalasataman rakentamisen ajan.

Clomicalmin doupingvaroaika on 7 vuorokautta. Eli mistään hillittömän vahvasta doupista ei ole kyse. Tämä nyt luonnollisesti kuitenkin tarkoittaa sitä, että meiltä jää kisaaminen agilityssä toistaiseksi. Melko paljon harmittaa, mutta Muusan ehdoilla on mentävä harrastuksissakin. Treenaamista lääkitys ei estä, kunhan agilitykierrokset eivät nostata koiran stressitasoa liikaa ja häiritse siedättämisen onnistumista. Eläinlääkäri tosin suositteli meille jatkossa rauhallisempia harrastuksia kuten tokoa, näyttelyitä ja nenätyöskentelyä. (Anyone? Näihin lajeihin harrastuskoira vapaana...!) Muusasta on myös nyt otettu verinäyte Hannes Lohen tutkimukseen Arkuuden ja ääniarkuuden geneettinen tausta. Lisäksi olen täyttänyt Muusasta ko. tutkimukseen kyselylomakkeen.

Muusan bestikset

Muusa ja Kuru

Muusan paras kaveri on edelleen Kuru. Leidit harmaantuvat hiljalleen, mutta se ei menoa hidasta. Lähinnä molempiin on tullut sellaista arvokkuutta lisää, että ollaan kyllä vaatimassa arvolle sopivia palveluita hanakasti ikään kuin itsestäänselvyytenä. (Kuvassa odotetaan luita.) Vaikka Muusa ja Kuru eivät näkisikään vähään aikaan, ovat he edelleen eroittamaton pari. Kaverusten yhdessäolon tavat ovat säilyneet täysin muuttumattomina vuosia niin hyvässä kuin pahassa.

Ali-veikka tulee hyvänä kakkosena Muusan koirakavereissa, mutta veljestä lisää enemmän joskus toiste. Ihmiskavereista paras on Heikki. Olis kiva joskus kuulla Muusalta ihan itseltään, että miksi. Kuvassa Herttoniemen koiravoimistelijat harjoittelevat ilmeisestikin lepo-nimistä voimisteluasentoa.

Muusa ja Heikki

Kauneuskilpailuissa

Nyt on sekin päivä nähty. Nimittäin Muusa koiranäyttelyssä. Muusa osallistui pinsereiden erikoisnäyttelyssä la 25.8. Tuusulassa narttujen avoimeen luokkaan ja voitti tällä näyttävällä ensiesiintymisellään luokkansa arvosanalla ERI ja SA. Paras narttu kehässä Muusa 4. ja VASERT.

Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, selvän sukupuolileiman omaava narttu. Tyypilliset ääriviivat. Hyvä pään pituus ja pään linjat. Tyypillinen ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Pyöreät silmät. Liikku sivusta hyvällä askeleella ryhdikkäästi. Hyvät edestakaiset liikkeet.

Tuomari: Pirjo Aaltonen

 Että ihan sertin arvoinen hörökorva Herttonimestä :) No, hyvä tietää, että voimme alkaa harrastaa kauneuskilpailuja jos agilityura tai muut harrastukset lakkaa kiinnostamasta. Tällä tuloksella Muusasta saadaan kepeästi agilityvalio, enää vaan puuttuu ne agilitytulokset.

Muusa pinsereiden agilityleirillä elokuussa 2012 (Kuva: Niina Partanen)

Pinseri rähinäpäällä

Muusa kyttää kotona reviiriään

Olen aikaisemminkin kirjoittanut tähän blogiin Muusan aggressiivisuudesta vieraita koiria kohtaan. Vaikka olen kyennyt järjestämään arkemme niin, että reviiriaggression kanssa on pystytty elämään ilman massiivisia ongelmia, ei tämä käyttäytymismalli ole kadonnut Muusasta mihinkään. Mitä enemmän stressiä / kierroksia koiralla on, sitä enemmän se rähjää ja yrittää hyökkäillä ohikulkevien koirien kimppuun. (Eikä tämä käyttäytyminen käytännössä tule ikinä poistumaan, vaikka ohitukset onkin saatu namilla ja koulutuksella ihan näteiksi.) Muusan hermorakenteen puutteiden takia se kerää kierroksia helposti ja palautuu hitaasti. Kierroksia voi tulla ihan arkisista asioista ja harrastuksista, siis ihan mistä vaan, mikä on koiralle kiihdyttävää ja superhauskaa. Ja sitten on tietenkin tuo paukkuarkuus, jonka takia koira stressaa kaikkia pamauksia muistuttavia ääniä ja käy kierroksilla stressaantuessaan.

Muutamien lipsahdusten kautta olen kuitenkin huomannut, että lähes poikkeuksetta Muusan tarkoitus on ollut tähän asti häätää reviirille tunkeutuja pois esim. louskimalla toisen koiran takajalkoja. Kunnes sitten viime viikolla kävi ensimmäisen kerran tuntemattoman kadulla ohikulkeneen koiran päälle suoraan niskaan kiinni karattuaan auton takakontista. Onneksi sain pelastettua vieraan koiran, ja hässäkässä verta tuli vain minusta. Muutama päivä tämän jälkeen Muusa teki saman uudestaan: lähti kesken agiradan kisoissa tuntemattoman koiran kimppuun. Onneks tuolloin ko. koiran omistaja ehti toimia nopeasti ja itse pelastaa oman koiransa ja häätää Muusan pois. Kummatkin tilanteet ovat olleet mielestäni erilaisia kuin aikaisemmin, jotenkin aivan liian ennakoimattomissa ja yllättäviä. Ikään kuin koiralla vaan yht'äkkiä naksahtaisi "tappamisvire" päälle. Molemmat tilanteet voidaan tulkita reviiriaggressioksi: koiralle sekä auto, että agilityesteet voivat olla puolustettavaa reviiriä.

Jos koira on hyvin aggressiivinen, hyökkää ottamatta selvää toisen sukupuolesta ja iästä ja antamatta ensin uhkailemalla toisella mahdollisuutta alistua, on tavallisin syy kipu. Koiran kivun aiheuttama ärtymys purkautuu yksilöihin, joihin se ei luota tai joita se ei kunnioita. Varasin tietenkin heti Muusalle fyssariajan. Mutta, entä jos se ei ole kipeä mistään?

Muusa on stressaantunut ja paennut pamauksia takkaan mökillä

Ajattelin pitää parin kuukauden ajan päivittäistä seurantaa Muusan kierroksista ja agressiivisesta käyttäytymisestä. Lisäksi aion kirjata sen arkea ja meidän tekemisiä ylös kahdesta syystä: 1) selvittääkseni itselleni, kuinka usein se todellisuudessa oireilee, eli on paljon kierroksilla/stressaantunut ja jäljittääkseni mahdollista korrelaatiota arkisen tekemisen ja kierrosten välillä 2) Todistaakseni epäilijöille, että Muusa todella viettää ihan normaalia koiran elämää, eikä sen kierroksia voi selittää sillä, että minä vaadin siltä jotain sellaista, mihin sen ei kuulukaan pystyä esim. harrastamalla sen kanssa liikaa. Erityisesti pinseri-ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että "tietenkin se on kierroksilla, kun te teette niin paljon kaikkea". Tänä kesänä (välillä kesä-elokuu) olen käynyt koirani kanssa kerran agilitytreeneissä, yhdellä agilityleirillä ja 5 kertaa kilpailuissa. Enkä ole suunnitellut meneväni sen kanssa elokuussa enää kisoihin, enkä treeneihin. Eli tekemistä on siis ollut huomattavasti vähemmän kuin edes kerran viikossa.