Muusa toimistokoirana

Aika usein olen näissä kirjoituksissa viitannut Muusan toimistokoiraelämään. Tajusin, että en ole kuitenkaan laittanut yhtään kuvaa tästä osasta Muusan elämää. Tässä muutama toimistokuva.

Koira työpöydällä. Hups :)

"Tämä on minun toimisto, täällä minä työskentelen säännöllisesti. Sohvalla puikulointi ja rapsutusten vastaanottaminen ovat pääasiallisia työtehtäviäni."

Vaalikoira

Kiireinen syksy on imaissut meidät mukaansa. Muusasta on tullut taas vaalikoira. No, se taitaa olla sillä jo ihan veressä. Muusa oli 8 viikkoa, kun se ensimmäisen kerran vietiin Vihreiden vaalimökille. Tyytyväisenä Muusa istuskeli eri syleissä ja viihdytti pennun söpöydellään. Muistan, että kannoin sitä takkini sisällä ja lopulta takki venyi niin paljon, että meni vaihtoon. Nyt reilua vuotta myöhemmin kunnallisvaaleissa Muusa on jo päässyt vaalikuvaan asti.


Vaalikoiran elämä tarkoittaa toki paljon muutakin, kuin kuvissa poseeraamista. Pitkiä päiviä mukana meiningeissä, niin toimistolla kuin kaduillakin. Stressaantunutta omistajaa. Paria kuukautta epätavallisen menevää elämää. Ai miksi minulla on pinseri? No tietenkin siksi, että se on aina valmiina lähtemään mukaani. Muusa on kuin kotonaan kampanjoinnissa, vaikka se onkin ehkä hieman liian päällekäyvä. Kaikki eivät välttämättä äänestä sitä, jonka koira hyökkää ensimmäisenä nuolemaan korvat :)

Vaalien lisäksi syksyyn on suunniteltu myös koira-aktiviteettejä. Agilityä jatkamme kerran viikossa, toivottavasti saamme hallivuoron, joka mahdollistaisi talven läpi treenaamisen. Toko alkaa taas kohta, kesätauko tokossa on itse asiassa tehnyt meille molemmille todella hyvää. Pitkistä metsälenkeistä täytyy myös pitää kiinni, jos ei muuten niin vaikka vähentämällä allekirjoittaneen yöunista.

Agilityleirillä

Hiidenhelmessä oli mukavaa Muusan passiivisuudesta huolimatta. Ilmeisesti valeraskaus vaivaa vielä. Muusa ei taas vaihteeksi tuntunut innostuvan kunnolla yhtään mistään. Sen lisäksi se yritti kaikissa mahdollisissa tilanteissa kiertää hyppyjä, mikä viittaa joko siihen, että agilitystä on sen mielestä tullut ikävää tai siihen, että se on kipeä jostain. Täytyy käyttää se fysioterapeutilla selvittääkseni, onko se kenties jumissa jostain ja selittyisikö agilitykentällä nihkeily sillä.

Heinissä sen sijaan oli Muusan mielestä kivaa möyriä.

Kyllä Muusa leirillä ihan kiltisti teki kaikenlaista mitä käskettiin (paitsi sarjaesteitä, joista se loikkasi aina jostain välistä pois...) Harmi vaan, että kuvien ottaminen jotenkin vain unohtui.

Muusan kämppiksenä oli lagotto Risa, jonka kanssa Muusasta oli ihan huippua asua. Muusa olisi varmaan ottanut Riisan mukaan kotiinkin, jos siltä olisi kysytty :) Etukäteen hieman jännitin juuri sitä, miten elo vieraan koiran kanssa sujuu samassa huoneessa. Suurinosa päivästä oltiin tietenkin ulkona, mutta se, että pitäisi rauhoittua nukkumaan ventovieraan kanssa, ei ole helppo vaatimus koiralle. Tietenkin molemmat koirat voi laittaa häkkiin yöksi ja silloin kun ovat keskenään. Risan kanssa sujui onneksi myös ihan au naturel.

Itse luultavasti opin leirillä kymmenen kertaa enemmän kuin Muusa. Niin on hyvä, sillä minä olen epäilemättä se, joka meistä eniten harjoitusta tarvitsee. Kun pari päivää seuraa taukoamatta 11 muuta erilaista koirakkoa, väkisinkin alkaa tajuamaan lajista jo jotain.

Viikonlopuksi leirille

Hei vaan, minä olen iloinen pinseri (korvat mielihyväasennossa)
Kiitos Veera kuvista!

Muusan viikonlopusta tulee taatusti touhukas. Olemme nimittäin lähdössä Punkalaitumelle Kallion koirakerhon agilityleirille. Jännää. Muusa on Hiidenhelmessä aikaisemmin käynytkin (naksutinleirillä viime syksynä Loviisan kanssa), minä en. Muistaakohan se paikan?

Kyllä Muusa jotain ainakin aavistaa, sillä eilisestä lähtien ollaan etsitty tavaroita ja pakattu. Muusan häkkikin haettiin kellarista ja sitä se kovin tyytyväisenä haisteli ja kokeili.

(Tätä kirjoittaessani pysähdyin miettimään outoa ääntä, joka kuuluu olohuoneesta, sielä se kuorsaa!)

Eli ei taida kovin paljon lähteminen stressata Muusaa, minua ehkä enemmän. Onkohan nameja riittävästi? Onko kamera varmasti mukana? Pitäiskö ottaa suihkupullo? Minne ne ajo-ohjeet jo katosivat...?

Leiriraportti seuraa sitten perästä.

Kotosalla

Kun ollaan vaan kaksistaan kotona toipilaana, mitään erityistä ei tapahdu. Alin kanssa Muusa on onneksi päässyt painimaan ja purkamaan energiaa. Oikeastaan kipeänä olemisen ainoa hyvä puoli on se, että saa olla Muusan kanssa tarpeeksi (lue koko ajan).

Muusalle jatkuva läsnäolo ei tee hyvää, koska sen yksinolorutiini kärsii. Ajattelin, että Muusa olisi jo niin aikuinen tai sen verran edistynyt eroahdistuksensa kanssa, että minun ei tarvitsisi yksinolosta ja sen rutiinin ylläpitämisestä enää niin stressata. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Muusan yksinolo sujuu silloin, kun se on suunnilleen joka päivä toistuvaa ja sillä ei ole ulottuvillaan mitään, mitä se voisi tuhota. Kummastakin edellä mainistusta on alettu joustaa ja seurauksetkin näkyvät. Muusa on todella levoton lähtiessäni ja yrittää luikerrella mukaan keinolla millä hyvänsä. Tuhojakin se tekee, jos jotain herkullista (kuten kirjoja) satuu jäämään lojumaan.

Tästä eroahdistuksen uudesta tulemisesta osa menee kyllä epäilemättä kesäloman piikkiin, koska oltiin koko perhe enemmän tai vähemmän koko ajan Muusan kanssa. Ei muuta kun arki ja rutiinit taas pystyyn, niin kyllä se siitä. Joka päivä pitää pienen pinserin olla yksin vähintäänkin pari tuntia (olen tullut siihe tulokseen, että puolen tunnin kauppapyrähdykset eivät riitä rutiinin luomiseksi). Toisaalta yli kahdeksan tuntia putkeen on taas liikaa päivittäin toistuvana yksinolona (ainakin Muusalle).

En tiedä, miten muut koiranomistajat ratkaisevat yksinolon, mutta mulla on ainakin itseni kanssa tiukka sääntö: jos olen päivän pois kotoa, ilta pitää olla kotona koiran kanssa. Jos pitää taas olla illalla jossain, otan joko koiran töihin mukaan ja tuon sen jossain välissä takaisin tai teen etätöitä. Jos kumpikaan edellämainituista ei ole mahdollisia, hommataan lapsenvahti (ensisijaisesti neuvotellaan poikaystävän kanssa ja sitten kysytään siskoa) tai otetaan koira mukaan kokoukseen tai baariin tai minne sitä nyt pitikään olla menossa. Aika usein käy niinkin, että jotain ei vain yksinkertaisesti voi tehdä, koska aikataulut ja niihin liittyvät erinäiset järjestelyt eivät toimi. Olen valinnut elää Muusan kanssa, se tarkoittaa samalla elämistä Muusan ehdoilla. Tämän valinnan tehdessäni, olen samalla tehnyt sen valinnan, että jostain muusta (kuten iltahillumisista) pitää olla valmis luopumaan.