Kun ollaan vaan kaksistaan kotona toipilaana, mitään erityistä ei tapahdu. Alin kanssa Muusa on onneksi päässyt painimaan ja purkamaan energiaa. Oikeastaan kipeänä olemisen ainoa hyvä puoli on se, että saa olla Muusan kanssa tarpeeksi (lue koko ajan).
Muusalle jatkuva läsnäolo ei tee hyvää, koska sen yksinolorutiini kärsii. Ajattelin, että Muusa olisi jo niin aikuinen tai sen verran edistynyt eroahdistuksensa kanssa, että minun ei tarvitsisi yksinolosta ja sen rutiinin ylläpitämisestä enää niin stressata. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Muusan yksinolo sujuu silloin, kun se on suunnilleen joka päivä toistuvaa ja sillä ei ole ulottuvillaan mitään, mitä se voisi tuhota. Kummastakin edellä mainistusta on alettu joustaa ja seurauksetkin näkyvät. Muusa on todella levoton lähtiessäni ja yrittää luikerrella mukaan keinolla millä hyvänsä. Tuhojakin se tekee, jos jotain herkullista (kuten kirjoja) satuu jäämään lojumaan.
Tästä eroahdistuksen uudesta tulemisesta osa menee kyllä epäilemättä kesäloman piikkiin, koska oltiin koko perhe enemmän tai vähemmän koko ajan Muusan kanssa. Ei muuta kun arki ja rutiinit taas pystyyn, niin kyllä se siitä. Joka päivä pitää pienen pinserin olla yksin vähintäänkin pari tuntia (olen tullut siihe tulokseen, että puolen tunnin kauppapyrähdykset eivät riitä rutiinin luomiseksi). Toisaalta yli kahdeksan tuntia putkeen on taas liikaa päivittäin toistuvana yksinolona (ainakin Muusalle).
En tiedä, miten muut koiranomistajat ratkaisevat yksinolon, mutta mulla on ainakin itseni kanssa tiukka sääntö: jos olen päivän pois kotoa, ilta pitää olla kotona koiran kanssa. Jos pitää taas olla illalla jossain, otan joko koiran töihin mukaan ja tuon sen jossain välissä takaisin tai teen etätöitä. Jos kumpikaan edellämainituista ei ole mahdollisia, hommataan lapsenvahti (ensisijaisesti neuvotellaan poikaystävän kanssa ja sitten kysytään siskoa) tai otetaan koira mukaan kokoukseen tai baariin tai minne sitä nyt pitikään olla menossa. Aika usein käy niinkin, että jotain ei vain yksinkertaisesti voi tehdä, koska aikataulut ja niihin liittyvät erinäiset järjestelyt eivät toimi. Olen valinnut elää Muusan kanssa, se tarkoittaa samalla elämistä Muusan ehdoilla. Tämän valinnan tehdessäni, olen samalla tehnyt sen valinnan, että jostain muusta (kuten iltahillumisista) pitää olla valmis luopumaan.
2 kommenttia:
Hei!
En oikeastaan tiiä :D Mä vaan nappailen kuvia, ja Anihan on nyt voittanu Huippumallihaussa kilpailun, joten kuvaukset ovat tuttu juttu :DD
Juu ehkä ei ollu hyvä juttu :DD
Mut joo niin kuvia napataan heti kun hyvä kohta tulee, kamera on useimmiten mukanani ja aina valmiina. Ja Ani on nyt tottunu näihin jokapäiväisiin kuvaus sessioihin :)
Täällä Harjavallassakin tulee vettä ihan jatkuvasti, toisinaan se loppuu, mutta hetken päästä tulee vettä taas kuin aisaa :/
Ani on söpö, mutta niin on kyllä Muusakin :)
Meillä ei oo koskaan ollut mitään eroahdistusoireita kun omistajalla. Toisaalta taas Miki ei oo niin kiinnostunut musta ja mun tekemistä kun Muusa on susta, et mä san tehä paljon töitä et kiinnostasin koiraa. Välillä tuntuu et ottaisin mielummin vaikka eroahdistuneen otuksen, jonka mielestä olisin maailmanparas koulutuskentällä tai metsässä tms =)
Muutto hässäkän aikana on kyllä kiva et koiran voi jättä tänne keskelle kaaosta eikä yksinollessaan ota pahvilaatikoista tavaraa, ei koske edes omiin ruokiinsa, vaikka olisivat saatavilla, ei myöskään tuhoa listoja, jotka odottavat lattialla asennusta tms. Meillä Miki askartelee ainostaan kun me ollaan kotona, jottta saisi huomiota.
Tunnustan olevani samanlainen sun knassa siinä suhteessa et jos koira on ollut kerran yksin niin sitä ei enää toiste päivän aikana jätetä yksin, mikä tarkoittaa sitä että olen luopunut kaikista omista harrastuksistani, vastapainoksi on tullut harrastuksia koiran kanssa.
Lähetä kommentti