Stressi on ollut tärkeää eläimen selviytymiskyvyn kannalta ja se on luonnollinen osa myös koiran elämää. Stressitilassa eläimen valppaustaso nousee, se jaksaa toimia pitempään, ei tunne kipua ja on itsevarmempi. Stressitilassa koiran elimistöön erittyy mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja kuten adrenaliinia. Näistä adrenaliiniin liittyy eniten tyypillisiä stressioireita: läähätystä, yliherkkyyttä, haukkumista, levottomuutta, itsekontrollin puutetta jne. Adrenaliinin purkautuessa koiran elimistössä sen nouseminen huipputasoonsa kestää 10-15 minuuttia. Tästä syystä esimerkiksi vastaan tulleen koiran rähähdys voi aiheuttaa sen, että koiramme kilometriä myöhemmin säikähtää ojassa lojuvaa muovipussia tai ampaisee ohiajavan polkupyörän perään.
Koiran stressi voi olla yliannostusta mistä tahansa näistä:
- pelko
- ahdistus
- virikkeet / äsrykkeet
- innostus
- päätökset
- epämukavuus
- kipu
Eli stressi ei synny välttämättä mistään itsessään negatiivisista asioista, vaan esim. liika kiihdyttävä tekeminen voi nostaa koiran stressitasoa merkittävästi.
Jokaisesta adrenaliinipurkauksesta palautuminen kestää 3-6 päivää. Jos koiralle tulee toinen adrenaliinipurkaus ennen kuin edellinen on ehtinyt tasaantua, stressitaso nousee entistä korkeammaksi. Vakavan stressitilanteen jälkeen koira tarvitsee viikon toipumisaikaa (esim. eksyminen, ilotulitukset). Pitkäkestoisen stressin jälkeen paluu normaalitilaan voi kestää jopa lähes vuoden. Pitkäkestoisen stressitilan aikaansaamiseen ei välttämättä tarvita muuta kuin sopeutumattomuus koiralaumaan tai liiallista ja vääränlaista treenaamista.
Mikäli esimerkiksi koiran elämän ainoa stressitekijä olisi agility, se voisi tulla loistavasti toimeen niin kauan, kun se treenaisi kerran viikossa ja kilpailisi silloin tällöin radan viikonlopussa. Tällöin stressitila ehtii aina laskea ennalleen ennen seuraavaa agilitykertaa.
Koiran stressin syyt ovat yksilöllisiä ja siihen vaikuttaa se, miten koira kokee ympäristönsä ja mitä se pitää reagoimisen tai huomion arvoisena. Vilkkaana vahtikoirana pinserin ominaisuuksiin kuuluu ympäristön tarkkaavainen havainnointi, siksi pinseri varmasti huomaa kaiken potentiaalisen stressitasoa nostattavan. Toisaalta pinserin hermorakenne ei välttämättä kaikilla yksilöillä riitä käsittelemään kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä, vaan monet tuntemani pinserit käyvät helposti ylikierroksilla. Kun koira on muutenkin vilkas, on stressiä ja ylikierroksia välillä vaikea tunnistaa riittävän ajoissa.
Muusa ja Ali chillaa yhdessä
Muusan kierroksia ja stressitasoa nostaa:
- riehumisleikit
- riehuminen (lue ulkoilu) koirakavereiden kanssa
- pupujen ja muiden eläinten jahaaminen
- kiihdyttävät harrastukset (esim. agility!!!)
- liialliset näköärsykkeet kuten pupujen kyttääminen ikkunasta, tai autosta muiden koirien kyttääminen
- vieraat koirat omalla reviirillä ja niiden kyttääminen
- vieraat koirat lenkillä, varsinkin jos jo valmiiksi kiihdyksissä
- ampuminen, pamaukset, ilotulitukset
- liukkaat pinnat
- oikeastaan mikä tahansa kiihdyttävä asia
Jatkuvasti stressaantuneen koiran ympäristöä ja elämäntyyliä pitää muuttaa. Mikäli koira ei tule toimeen useamman koiran laumassa, on parasta etsiä sille koti, jossa sen ei tarvitse elää jatkuvan stressin alla. Mikäli koiraa stressaavat kiihdyttävät palloleikit, lelujen heittely on syytä lopettaa jne. Kun stressaavia asioita koiran ympäristössä minimoidaan, sen stressitaso pysyy matalana eikä välttämättä ylitä kriittistä kynnystä yksittäisen stressinaiheuttajan ilmestyessä koiran elinpiiriin.
Niinpä me asummekin hissitalossa ja muovimattolattialla, että Muusan ei tarvitse stressata liukkaita pintoja kotiolissa. Ikkunoista kyttäämistä on rajoitettu sisutamalla siten, että koira ei pääse kiipeämään yhdenkään ikkunan luokse. Muusan harrastuksia kontrolloidaan hyvin tarkkaan, ja agilityä tehdään vain juuri sen verran kuin koiran nuppi kestää. Jos treenataan agilityä useamman kerran viikossa, Muusa rähjää lenkillä vieraille koirille tai kyttää kotona millon mitäkin. Jos taas sen stressitaso on matalampi, on se kotona rauhallisempi ja tasapainoisempi, eikä vieraat koirat lenkillä laukaise samalla tavalla stressiä. Treenit kerran viikossa ja kisat pari kertaa kuussa tuntuu olevan sellainen tahti, jonka Muusa kestää. Kuitenkin sillä menee joka kerta ainakin 4 päivää kisoista tai treeneistä palautumiseen eli siihen, että kierrokset palaa taas normaaleiksi. Jos samaan aikaan tehdään vielä muita kiihdyttäviä asioita, kuten peuhataan koirakavereiden kanssa, palautuminen alkaa aina alusta. Siksi mietinkin, kuinka pitkä kesäloma agilitykoiralla riittää nollaamaan kiihdyttävän lajin vaikutukset?
Kaikki koirat eivät sovi kaikkiin harrastuksiin. Esimerkiksi agility on lajina erittäin stressaava: rata on aina erilainen, kisatunnelma on hektinen ja nopea, sähäkkä laji on jo itsessään kiihdyttävä. Agilityssä yleisimpiä tilanteita, jotka kertovat koiran stressaantumisesta ovat keskittymisen puute, selvä tasoero treeni- ja kilpailu suorituksissa, kontaktiongelmat, hitaus, ohjaajan rauhoittelu tai vastentahtoinen luoksetulo. Esimerkiksi Muusan treenikaveri pinseri Pimu stressaantuu kilpailutilanteessa, siten että lamaantyy täysin, vaikka treeneissä menee ihan muina likkoina täböllä kuten muutkin. Muusassa stressi näkyy ensin ylivilkkautena ja keskittymisen vaikeutena ja vasta pitkittyessään vauhdin hidastumisena tai haluttomuutena agilityyn. Stressaantuneena Muusa vaikuttaa kamalan innokkaalta ja energiseltä treeneihin, mutta ei sitten kykenekään välttämättä keskittymään tuttuihinkaan juttuihin.
Jäljestäminen tai muu nenätyöskentely rauhoittaa koiraa ja väsyttää sitä henkisesti. Stressiherkälle koiralle sopii hyvin nenäharrastukset, mutta muillekin nenätyöskentely on suositeltavaa ja toimii rauhoittavasti. Aina kun Muusalla uhkaa mennä lenkillä vapaana ylikierroksille, pistän sen etsimään nameja, mikä poikkeuksetta rauhoittaa sitä. Pitäisi ehkä vakituisemmin ottaa jokin nenäharrastus agilityn rinnalle. Mutta jos koira on agilitystä nollaustauolla, sopiiko silloin harrastaa muita lajeja?
Parhaiten Muusaa palauttaa rauhalliset lenkit vapaana pelkästään ihmisten seurassa haisteluun ja omaan tahtiin jolkotteluun keskittyen ja kotona peiton alla nukkuminen. Mutta todella, näitä päiviä, jolloin Muusa tekee vain edellä mainittuja, pitää olla viikossa aika monta, että se kestää agilitytreenit ja kisat. Muusa oli startannut huhtikuun loppuun mennessä tämän vuoden puolella reilut parikymmentä starttia yhdeksänä eri päivänä. Keskimäärin siis parit kilpailut per kuukausi. Kilpailujen jälkeisellä viikolla Muusa pitää taukoa ja muutoin se treenaa kerran viikossa. Ja tämä on omalle pinserilleni suunnilleen aika maksimi, mitä kannattaa tehdä.
Lähteet Sally Hopkins:
http://www.dog-games.co.uk/stress.htm
http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti