tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Tuhoja ja hömpöttelyä

Kiirettä pitää näemmä, kun kirjuuttelu on ollut vähän niin ja näin.

Muusa on taantunut takaisin villiksi ja vallattomaksi. Välillä tuntuu kuin kaikki se, mikä kuluneena puolena vuotena on opittu, olisi pyyhkiytynyt pois. Kynsiä leikatessa neiti käyttäytyy kuin ei olisi kynsisaksia ikinä nähnytkään; puree, repii, riuhtoo ja potkii. Ulkona juostaan kuin viimeistä päivää aamusta iltaan, ihan kuin joku olisi huomaamattani syöttänyt koiralleni amfetamiinia. Yksin ollessaan Muusa on tehnyt tuhoja, joita se ei ole pitkään aikaan enää harrastanut. Syöty on omana petinä toimiva peitto varmaan viiteen kertaan, juomapullo, kangaskassi, avaimenperä, mappi, paljon tärkeitä papereita ja cd-levyjä. Koirani pitää etenkin kokouspöytäkirjoista ja Ville Leinosesta. Ugh.

Osa tuhoista voi selittyä pahan olon purkamisella, Muusalla on ollut maha sekaisin (mitä lie syönyt ulkona...) ja se on ollut ihan kipeänä ja kärttyisenä sen takia. Neiti draama-queen. Mielestäni tuhot kuitenkin alkoivat useita päiviä ennen mahakipua (vaikka mistä minä tiedän, koska koiraan sattuu...), joten on vaikea arvioida onko kyse vain pahan olon purkamisesta vai kenties jostain muusta.

Seuraavassa esimerkki Muusan draamailusta:
Neiti leikkii vetolelulla raivstellen ja viskoen sitä mielipuolisesti ympäriinsä, viskaiseen sen sattumoisin lujaa omaan jalkaansa, vinkaisee ja loikkii kolmella jalalla syliini hakemaan lohdutuksia, koska lelu hyökkäsi hänen kimppuunsa. Seuraavat viisi minuuttia muusa lenkuttaa kolmella jalalla ikään kuin olisi sattunut pahemminkin ja mulkoilee leluansa loukkantuneena. Viiden minuutin jälkeen leikki jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Parhaat naurut vähään aikaan minulle :)

Muusa on ollut hirveän touhukas sisällä. Varsinkin aamuisin ja iltasin, juuri silloin kun minä haluaisin nukkua, alkaa vimmattu lelujen paiskominen. Aikaisemmin niin tyytyväisenä peiton alla iltapäivään asti nukkuvasta söpöläisestä on tullut aamuisin vaativasti ulos piipittävä närkästynyt häiritsijä. Hyvästi pitkään nukkuminen sunnuntaisin ja iltaisin yhdessä nukkumaan käpertyminen. Meidän murkku valvoo ja paiskoo leluja.

Ostin Muusalle uuden aktivointipallon, joka on aikaisempaa hiukan vaikeampi ja päästelee hassuja ääniä. Lisäksi muusa sai autonrengaspallo-vetonaru-lelun, joka pisti sen kaupassa ihan sekaisin :) (Tätä kirjoittaessani se vetonaru-osio siitä lelusta taitaakin olla jo syöty.) Lisäksi Muusa sai koirajoulukalenterin, vähän niinku vitsinä :) Sisältä löytyy ihan suklaan näköisiä ja hajuisia nappeja, joista Muusa ei kauheasti tykännyt. Huoh, mitä hömppää.

1 kommentti:

Weera kirjoitti...

Tuttua! Meillä kans lelujen heittelemistä, retuuttamista ja "tappamista". Välillä vähän säikähdän kun kilonpainoinen vetoköysilelu osuu ikkunaan tai tietokoneen näyttöön. On se mahrotonta.