maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Yöpissitystä

Niin oli hyvä hoitopaikka Muusan mielestä, että eihän se olisi halunnut lähteä kotiin laisinkaan. Höh, ja minä kun kuvittelin, että se ikävöisi minua.

Maanatai alkaa unisena. Ulkona Muusa oli taas perässä raahattava malli. Olen saanut sen seitsemältä hereille ja äkkiä kiikuttanut ulos, ennen kun se kerkeää kaivautumaan uudestaan sänkyyni. Jee! Työvoitto! Ulkona se sitten loi minuun pitkiä kummeksuvia katseita "Miksi ihmeessä ulkoilemme keskellä yötä pimeässä?" Yritin selittää, että nyt on jo ihan aamu. Vaikutti vähän turhalta vaivalta. Muusa pysähteli tuon tuosta ja yritti vetää minua takaisin kotiin päin.

Sisällä se ahmi ruokansa ja kääriytyi peittoihini ja nukahti vaikuttaen hiukan loukkaantuneelta ja toisaalta huojentuneelta.

Päivä alkakoon...

2 kommenttia:

Weera kirjoitti...

Muusan mukavuuden- ja lämmönhakuisuus on ihan uskomatonta! Mäkin haluan koiran, joka kaivautuu peiton alle ja puikuloi pienenä ja suloisena. Tyytyminen kuitenkin yli puolet sänkytilasta vievään selällään nukkuvaan ja unissaan höpisevään köntykseen.

Weera kirjoitti...

Niin ja tuosta koiran hoidossa olemisesta. Duuniristeilyllä (1vrk) ikävöin Alia ja olin hetkittäin ihan, että nyt se kyllä kaipailee ja itkee siellä. Väärin! Koiralla oli ollut hirmuisen hauskaa toisen pennun kanssa ja sitä sai lähes vetää takaisin kotiin. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.