torstaina, marraskuuta 20, 2008

Tötteröpusuttelua ja lenkkeilyä

"Täältä tulee tötteröpusuja!"

Tötteröpusuttelu on enemmän tai vähemmän kivulias laji, sillä Muusa niittaa hellyydenpuuskassaan uhrinsa tötteröllä kumoon ja tunkee tötterönsä kanssa pusuttelemaan. Tötterön reuna kuristaa kaulaa sitä enemmän, mitä lähemmäs Muusa tunkee, jos pitää päästä ihan liki, tunnelma on jo todella tukala.

Ihan oikeasti lenkillä

Olemme käyneet tällä vikkolla jo ihan pitkillä lenkeillä flexin kanssa, eli Muusa on saanut riehua sen verran, mitä flexi antaa myöden. Jalka ei tunnu olevan kipeä, vaikka haava ei ole vielä kunnolla parantunut. Muusa on täynnä energiaa, eikä ymmärrä miksi sen pitää vielä käyttää typerää tötteröä. Muusa on ruvennut näyttämään hampaita tötterölle silloin kun sitä laitetaan. Samalla tavalla se näyttää hampaita suihkupullolle, jos sellainen kaivetaan esille. Muusan arkkiviholliset :)

2 kommenttia:

Cyrax kirjoitti...

Tosi kiva juttu että Muusa alkaa parantua :)

Mites teillä onko lunta jo kivasti maassa? :)

Lotta K kirjoitti...

Ei täällä etelässä mitään lunta ole :( Viime talvena (Muusan eka talvi) ei päästy edes jäälle peuhaamaan ollenkaan, kun meri ei jäätynyt missään vaiheessa kunnolla.

Hiihtämässä oltiin vain kerran aamutuimaan yöllä sataneella hangella. Muusasta hiihtovaljakkomeno oli aivan mielettömän hauskaa, annoin sen tosin vetää mua vain alamäissä, koska Muusa on kuitenkin aika pieni koira. Mutta Muusa tuntee itsensä selkeästi vetokoiraksi, koska se piti kesällä kovasti myös canicrossista. Tosi mun hölkkäkunto ei ihan riittänyt siihen vauhtiin, mitä Muusa olis halunnut mennä ja se välillä mulkoili mua silleen, että älä nyt sielä puuskuta, vaan juokse kovempaa senkin köntys :)

Mutta elämme edelleen toivossa tämän talven suhteen, ehkä sitä lunta vielä tulee ja merikin jäätyisi...