Kaikki alkoi eilen, ensin elimme hirveitä kaasukammiohetkiä ja sitten ravasimme ulkona muutaman tunnin välein. Muusa ressukka takakoivet tutisten väänsi veristä sinappikakkaa ja heti perään lisää. Sama jatkui yön läpi ja edelleen tänään, vaikka annoin koiralle jo illalla ensimmäisen satsin attapectiä. Jo valmiiksi väsyneen Muusan oli pakko lähteä töihin mukaan, että voisin viedä sitä päivän mittaan ulos tarpeen tullen. Ja tarvettahan tuli - töissä sama meno jatkui, huipennukseksi Muusa okseni toimiston lattialle.
Pitäisiköhän alkaa vaatia myös lemmikinomistajille oikeutta jäädä töistä pois silloin kun eläin sairastaa?
Nyt illalla ravaamme edelleen samaa tahtia ähistelemässä verisinappia ja minä olen pakkojuottanut Muusalle nutrisal-liuosta. Tuntuu, että tälle eriteanarkialle ei ole loppua, vaikka toistaalta koiralla kuin koiralla on välillä maha sekaisin. Jotenkin niin hankalaa, kun eläin ei voi kertoa onko sillä jo parempi vai kenties vielä huonompi. Voi Muusa ressukkaa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti