Agilityleirillä

Hiidenhelmessä oli mukavaa Muusan passiivisuudesta huolimatta. Ilmeisesti valeraskaus vaivaa vielä. Muusa ei taas vaihteeksi tuntunut innostuvan kunnolla yhtään mistään. Sen lisäksi se yritti kaikissa mahdollisissa tilanteissa kiertää hyppyjä, mikä viittaa joko siihen, että agilitystä on sen mielestä tullut ikävää tai siihen, että se on kipeä jostain. Täytyy käyttää se fysioterapeutilla selvittääkseni, onko se kenties jumissa jostain ja selittyisikö agilitykentällä nihkeily sillä.

Heinissä sen sijaan oli Muusan mielestä kivaa möyriä.

Kyllä Muusa leirillä ihan kiltisti teki kaikenlaista mitä käskettiin (paitsi sarjaesteitä, joista se loikkasi aina jostain välistä pois...) Harmi vaan, että kuvien ottaminen jotenkin vain unohtui.

Muusan kämppiksenä oli lagotto Risa, jonka kanssa Muusasta oli ihan huippua asua. Muusa olisi varmaan ottanut Riisan mukaan kotiinkin, jos siltä olisi kysytty :) Etukäteen hieman jännitin juuri sitä, miten elo vieraan koiran kanssa sujuu samassa huoneessa. Suurinosa päivästä oltiin tietenkin ulkona, mutta se, että pitäisi rauhoittua nukkumaan ventovieraan kanssa, ei ole helppo vaatimus koiralle. Tietenkin molemmat koirat voi laittaa häkkiin yöksi ja silloin kun ovat keskenään. Risan kanssa sujui onneksi myös ihan au naturel.

Itse luultavasti opin leirillä kymmenen kertaa enemmän kuin Muusa. Niin on hyvä, sillä minä olen epäilemättä se, joka meistä eniten harjoitusta tarvitsee. Kun pari päivää seuraa taukoamatta 11 muuta erilaista koirakkoa, väkisinkin alkaa tajuamaan lajista jo jotain.