Muusan keskiviikko on ollut eväitä täynnä. Aamiaisella kävimme HYYn Vihreiden parkkiruutupiknikillä, jossa linssilude Mussoliini mutusteli omaa herkkuluutansa ja keikisteli keräämässä huomiota. Sillä keikistelyllä pääsi ihan YLEn Uudenmaan uutisiin :) Kovasti olin iloinen ja ylpeä koiranomistaja, kun kauniisti auringossa kiiltävä herttainen hörökorva pysyi omalla viltilään parkkiruudussa keskellä Yliopistonkatua citymaastureiden vyöryessä ohi pelottavan läheltä.
Muistan viime vapun, kun olimme riiviöpennun kanssa Ullanlinnassa piknikillä ja neiti tuumasi "ihanaa, kaikki nämä ihmiset ovat tulleet tänne ulkoiluttamaan MINUA ja tuoneet vielä näin paljon ruokaakin MINULLE..." varastellessa naapuripiknikistä keksejä ja kulauttaen vieressä istuneen toverin viinit vielä palan painikkeeksi. Voitte kuvitellä, että silloin olin aika nopeasti valmis passaamaan vapun juhlimisen ja pakenemaan nolona riiviön kanssa kotiin. Nyt melkein vuoden myöhemmin, voin todeta, että sitkeyteni on palkittu. Riiviö on oppinut, että kaikki ruoka maailmassa ei ole sitä varten ja että ylipäätänsä silloin kun jotain jännää tapahtuu on soveliasta käyttäytyä edes jonkin verran maltillisesti.
Noh, ikinä ei kannattaisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Illalla olimme vahingossa jättäneet leipäpussin pöydälle kauppareissun ajaksi ja palattuamme takaisin pussi oli noin viisi vehnäleipää tyhjempi. Muusa piereskeli tyytyväisen oloisena sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti