Olen jo aloittanut Muusan ikävöinnin, vaikka en ole vielä mihinkään lähtenyt. Minulla on ollut siitä onnellinen tilanne koiran kanssa, että Nikke ja Loviisa ovat aina onnistuneet järjestämään aikaa Muusalle silloin kun minä olen ollut viikonloppuja seminaareissa tai missä lie. Muutaman kerran olen ollut poissa pidemmänkin aikaa. Näin ollen olen sopeutunut aika hyvin, enkä vielä viikonlopun mittaisella reissulla ikävöi Muusaa kauheasti. Tosin kotiintuleminen on silloinkin aivan ihanaa :) Viikonlopun ylittävät poissaolot ovatkin sitten ihan toinen juttu. Varsinkin lähteminen on vaikeaa, kun meinaa itku tulla jo kotiovea sulkiessa. On se niin hassua, miten voimakasta eläimeen kiintyminen on. (Minä soittelen reissuiltani ja pyydän saada puhua Muusan kanssa, sitten puhelin laitetaan kaiuttimelle ja minä voin lirkutella ja kuulla kuinka Puikula nuolee puhelinta :) (Tiedän, noloa.)
Tässä Muusasta pari viikkoa sitten otettu kuva, jossa korvat ovat dumbomaisesti lennättämässä Puikulaa uuteen paikkaan :) "Valmiina kuuntelemaan."Tänään olen luvannut vielä viedä Muusan täyttömäelle ja viettää laatuaikaa yhdessä ennen reissua :)
1 kommentti:
I feel your pain... tai ainakin ikävän. Näithän miten reppanana mä olin kahden vuorokauden jälkeen.
Toisaalta Muusalla on niin hyvä olla, että varmaan osaat nauttia reissustas. Kesällä voidaan mennä yhdessä koirien kanssa etelänmatkalle lämpöön... vaikka ihan Hankoon asti. :)
Lähetä kommentti