On ihanaa lukea muiden koirien blogeista kuinka ovat nukkuneet tyytyväisinä vartioimassa kotia isännän/emännän poissaollessa. Meillä nukkumisen ohessa keretään kuitenkin tehdä yhtä sun toista poissaollessani. Yksinololuut eli rustot mennään poikkeuksetta syömään sänkyyni niin, että sinne varmasti jää mahdollisimman etova haju ja mönjät mutustelusta.
Usein silppuriin jotuu myös sinne tarkoittamattomia asioita. Heti poistuttuani, tai siinä vaiheessa, kun Muusaa tylsistyttää (/ahdistaa?) alkaa erinäisiin paikkoihin kurottelu. On täysin mahdotonta pitää KAIKKEA pinserin ulottumattomissa. Ketteryyttä löytyy lopulta uskomattomiin suorituksiin. Tänään tultuani töistä kotiin minua kohtasi jälleen adrenaliinia nostattava näky. Sohvalla oli veritahroja, nojatuolissa oli veritaroja, sängyssäni oli veritahroja ja lattialla oli veritahroja. Neiti oli repinyt ja tuhonnut pöksynsä ahmaisten myös mukana olleen pikkuhousunsuojan parempiin suihin. Tämä ei sinäänsä vielä yllättänyt, vitutti lähinnä, sillä olin juuri eilen suorittanut mittavan suursiivouksen ja pessy lattioiden lisäksi kaikki mahdolliset tekstiilit. Teurastamojälkien lisäksi lattialta löytyi termospullon korkki, joka oli rikottu raatelemalla, lyijykynäsilppua ja jotain muuta epämääräista talouspaperihöttöä. Ggrrrrhhhhh!!!
En viitsinyt ikuistaa näkyä kuvaan, vaan ryhdyin hammasta purren siivoushommiin.
Olen neuvoton. Onko nämä nyt niitä normaaleita pentuajan (lue teini-iän) tuhoja vai onko jotain omaisuuteni säästämiseksi tehtävissä? Tähän mennessä koira on syönyt vaatteita, kenkiä, lattialistoja, cd-levyjä, kirjoja, papereita ynnä muuta, jota valitettavasti pienessä asunnossa ei vaan kaikkea saa koiralta (lue pinseriltä) ulottumattomiin. Olen valmis antamaan kaiken anteeksi, kunhan joku vain kertoisi, että se menee kyllä ohi. Käsittääkseni koira ei enää yksin ollessaan mölyä, vaan käyttäytyy muuten ihan mallikkaasti. Aina sille on jätetty myös jotain puuhaa, kuten rustoja, namipiiloja, aktivointipallo, kongi jne.
Blaah, välillä on vaan niin vaikeaa ajatella positiivisesti tai suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti...
4 kommenttia:
Heips. Eksyin pinserifoorumilta Muusan sivuille. Olen itse hankkimassa parsonpoikani kaveriksi pinserityttöä. Meillä ainakin parsonin kanssa yksinollessa tuhoilu oikeastaan alkoi vasta murkkuiässä ja loppui hyvin pian... Itse en olisi voinut kuvitellakaan jättäväni aktivointipalloa Ronille yksinolon ajaksi (kuumenee palloista ja nameista liikaa), muutkin pallot piilotin pois... Kokeilepas onko koira erilaisella mielellä ilman aktivointipalloa. Tälleen vaan vinkkinä, ei niinkään neuvona. ;)Meillä on muutenkin ton yksinolon kanssa sellainen Zen- meininki ennen kotoa lähtöä, en tee mitään riehuttavaa ainakaan tuntia ennen ja samat rutiinit toistuu aina ennen yksinoloa ja takas tullessa sama Zen-meininki jatkuu, kunnes koira rauhoittunut. Meillä ainakin toimi nämä kikat. Onnittelut muuten vielä kauniin pinserityttösen omistajalle!
Unohtui vielä sanoa, että Kongi on meilläkin käytössä. Se on hyvä! Jauhelihaa tai maksamakkaraa sinne sisään ja pakkaseen niin koiralla menee tovi askarrellessa. Niin ja saadaanko linkittää teidät meidän blogiin? meidän blogin osoite: readyto.vuodatus.net
Nyt niitä päivityksiä. Mur!
Toki saa linkittää ;)
Toi oma rauhallisuus on kyllä huomioitu. Lähtemisetä ei tuu mitään jos huomioi jotenkin koiraa ennen kähtöä tai ravaa itse levottomasti ympäriinsä. Muusan tuhoissa ei tosin tunnu olevan mitään logiikkaa, nyt niitä ei taas oo ollut. Pistetään murkkuiän piikkiin ;)
Lähetä kommentti