Olin seuraamassa pinsereiden agilityn sm-kisoja. Näkemäni perusteella viimeistään uskon, että pinseri on hyvin haastava harrastuskoira oli laji mikä tahansa. Agilitykisoissa pinserin keskittymisen herpaantuminen tarkoittaa pahimmillaan sitä, että koira poistuu radalta kentän reunalla olevien ihmisten, koirien ja hajujen perään tai suorittaa esteitä oman päänsä mukaan. Etenkin putki tuntui olevan monen koiran mieleen, niin että sinne mentiin uudestaan, vaikka ohjaaja olisikin osoittanut jo seuraavalle esteelle. Yleisölle tämä on tietenkin hyvin viihdyttävää ;) Nimenomaan ohjaajalta vaaditaan agilityssä (pinserin kanssa) paljon keskittymiskykyä, hyviä hermoja, nopeutta, nopeaa tilannetajua, skarppiutta, tarkkaa silmää, kykyä olla aina askeleen edellä koiraa sekä mielikuvitusta. Toisaalta, ei se kuitenkaan ihan mahdottomalta näyttänyt.
Minun ja Muusan piti aloittaa agilityesteisiin tutustuminen huomenna tuoreen pinsereiden suomenmestarin Laura Verkamon johdolla, mutta juoksu siirtää Muusan osalta esteisiin tutustumista ainakin parilla viikolla. Harmi. Toivottavasti säitä riittää vielä sen jälkeenkin, sillä ensimmäisten kokemusten tulisi olla niin positiivisia ja innostavia, että vesisateella ei kannata mennä treenaamaan Muusan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti