Heippa vaan taas pitkästä aikaa. Minä olen ollut Loviisan hyvässä hoidossa PIIIITKÄÄN (no ainakin viikon), kun Lotta lähti jotain Prometheus-leiriä vetämään. Se hylätyksi tulemisen tunne oli kyllä aivan kauheaa ja melkein masennuin. Onneksi Loviisa keksi niin paljon kivaa ajanvietettä, että unohdin äkkiä, että piti muka olla ikävissään.
Tässä esimerkki siitä mitä olemme puuhailleet.
Nyt ollaan mökillä Alin kanssa ja me olemme riehuneet aamusta iltaan. Ihanaa. Välillä olen pulahtanut uimaan ja sitten taas viilentyneenä jaksaa peuhata kunnolla. Lotan mielestä olen varastellut tavaroita ja muutenkin ollut tavallista energisempi pieni kiusankappale. Se ei vaan ymmärrä, että mulla on kivaa ja haluan osallistaa muutkin riehumaan kanssani.
Mulla on myös isoja mätäpaiseita ihossa. Käytiin eläinlääkärissä ja se taas ronkki (vaikka mä yritin vähän purra sitä) ja sitten sain jotain sellasia pillereitä, jotka on kuulemma antibioottia. No en niitä sen koommin ole nähnyt, sen sijaan mehevät kinkunpalaset ovat tulleet osaksi arkirutiinia. Mistäköhän hyvästä?
Nyt pitää taas kiiruhtaa peuhaamaan, kun aurinko vielä paistaa ;)
T: Muusa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti