Eilen oltiin Muusan kanssa tutustumassa Rajasaareen, jota voisin kutsua helsinkiläisten koirien paratiisiksi. Paikka on näköjään muutama vuosi sitten voittanut Helsingin Sanomien koirapuistovertailun, eikä syyttä. Sarella on mahtava uimaranta koirille ja muutenkin luonnollinen ympäristö puineen ja pöheikköineen. Keskivertokoirapuistot kun ovat Helsingissä muutaman neliömetrin länttejä, joissa on tasaisen tylsä hiekkapohja ja penkki omistajille. Rajasaaressa on sentään kalliota, jolla voi tunnelmoida merellistä helsinkiä ja metsäisiä polkuja, jossa riittää koirille haisteltavaa.
Ja siellä niitä tosiaan oli: hillittömän paljon koiria. Ei ollut kumpikaan meistä nähnyt aikaisemmin niin paljon koiria samalla kertaa. Oltiin tietysti parhaaseen ulkoiluaikaan aurinkoisena iltana liikenteessä. Kuten arvata saattaa aika monta muuta helsinkiläistä koiraa oli juuri tuona samana iltana päättänyt tulla pulahtamaan ja peuhaamaan. Aluksi Muusaa hiukan arvelutti, suorastaan pelotti tuntemattoman paikan kaikki 30 tuntematonta koiraa, jotka vilistivät valtoimenaan ja innokkaina tekemään tuttavuutta toistensa kanssa. Reippaana tyttönä se kuitenkin ryhtyi tuustumisleikkeihin ja nopeasti unohti epäilynsä. Voi pojat, että oli hauskaa juosta pitkin hiekkarantaa, välillä roiskia vedessä ja sitten taas kirmata kalliolle. Eikä leikkikavereista ollut pulaa. Nuoria koiria tuntui olevan liikenteessä paljon, niiden kanssa Muusa paini innoissaan kokoeroista huolimatta. Vanhempien koirien kanssa hippaleikki sen sijaan oli ykkönen. Muusa teki myös ihan oikeita uimakierroksia minkä leikeiltänsä kerkesi. Taisi pari kertaa sukeltaakin, tai ainakin oli korvista tassuihin ihan uitettu.
Meno oli niin hauskaa, että siinä temmellyksessä emäntä unohti vallan ottaa valokuvia, vaikka kamera olisi ollut laukussa.
Tässä aikaisemmin päivällä otettu poseerauskuva.
1 kommentti:
Olen luvannut, että jos Koirasaareen (rajasaareen siis) tulee kylpylä tai muu pilaus pilaamaan koirasaaren, kiinnitän itseni ketjuilla porttiin.
Pölyiset ja hihnoitetut helsinkiläiskoirat tarvitsevat Rajasaarta ja ansaitsevat oman virkistyskeitaan - se on niin monipuolinen ja hieno paikka juosta vapaana ja muutenkin koirailla!
Että tervetuloa vaan mukaan ketjuilemaan sitten siihen pressaa ja pääministeriä vastapäätä, jos joku pönttömummojen töölö-seura tai muu härski seurue antaa harmin aihetta ;-)
terveisin punainen ja pyöreä ystäväsi Kirsikka, joka kolusi Rajasaarta Fani-setterin kanssa viitisen vuotta
Lähetä kommentti