Ensimmäinen viikko Muusan kanssa

Viikon tutustumisen jälkeen olen ehdottomasti sitä mieltä, että olen saanut kotiini juuri sellaisen tyypin kuin halusin. Muusa on todella energinen ja hyväntuulinen pieni pinseri, jonka nappisilmien tapitus lumoaa nekin, jotka eivät koirien ystäviä ole. Se on erityisen rohkea ja älykäs kekseliääseen riiviömäisyyteen asti. Lisäksi se ei helpolla anna periksi tai luovuta, jos on jotain päättänyt.

Olen lukenut koirankoulutusopaasta, että pentu on helppo opettaa nukkumaan omassa pedissään, koska se ei vielä pääse kiipeämään säänkyyn. Minun Muusani mönki jo toisena yönään uudessa kodissaan voitonriemuisena sänkyyni ja kainalooni, olin niin väsynyt että huomasin pienen mytyn oikeastaan vasta aamulla. Minun vertaillessa epäuskoisena sen raajoja ja sängyn korkeutta sekä viritellessäni koira-aitaa, se kömpi kerta toisensa jälkeen ketterämmin sänkyyn ja sukelsi sieltä sitten taas innoissaan lattialle kenguruloikilla mätkähtäen alas aina yhtä hurjan näköisesti. Ei siinä mitään, tässä lajissa kun lienee onnistuminen tärkeämpää kuin tyylipisteet. Allekirjoittanutta kuitenkin huolestuttaa pienen pennun kehittymättömät nivelet ja muut iskuja vastaanottamaan varautumattomat osat.

Muusan neulatyynyksi ristitty siskoni ihmetteli, miksei koira sitten saisi nukkua sängyssä. Se kuulemma parantaa koiran ja ihmisen suhdetta. Onhan toki aivan ihanaa loikoilla pieni pehmeä lämpöpatteri kainalossa. Turvallisen alaspääsyn takaamisen lisäksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin mm. tila. En ole vakuuttunut tilan riittämisestä kolmelle (varsinkaan siinä vaiheessa, kun se kolmaskin on kasvanut täyteen mittaansa) ja haluan, että sänky on ensisijaisesti minun, toissijaisesti heilani ja vasta sen jälkeen koirani.

Ennen ensimmäisen viikon loppua Muusa tuli yli myös koira-aidasta ja muista viritelmistä, sen mielestä sänkyyn on päästävä ja koirani sattuu olemaan määrätietoista sorttia. Tässä sitä sitten pohditaan ostetaanko korkeampaa aitaa, vai nukutaanko tyytyväisesti kaikki sylikkäin.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa kylässä Muusan veljen, Alin luona. Neiti jaksoi riehua vielä siinä vaiheessa kun leikkitoverinsa olisi jo kaivannut hetken rauhaa. Kummisedäksi ajateltu koiravanhukseni, Miska, sen sijaan suhtautui pieneen rääpäleeseen varautuneen kammoksuvasti. Se kun ei jättänyt rauhaan, vaikka vanhaherra sitä useaan otteeseen ojensi. Ei taida Muusasta ja Miskasta tulla kavereita, ainakaan vielä. Miska suorastaan aneli, että pääsisi pian lähtemään omaan kotiin pikkuriiviöltä rauhaan.

8 viikkoa vanhaksi tyypiksi Muusa on kerennyt kokea jo vaikka mitä. Oli yhdet eduskuntavaalit, jossa Vihreiden vaalimökillä siihen haltioituneet äänestäjät olisivat halunneet äänestää Muusaa. On matkustettu autossa ja metrossa ja pipahdettu keskustan vilinässä kahvilassa. Käyty eläinkaupassa valkkaamassa leluja ja kangaskaupassa ostamassa kangasta sellaiseen päiväpeittoon, josta ei irtoa pieniä peilinpalasia. Takin sisällä Muusa tykkää matkustaa, sielä on lämmintä ja turvallista ja muutekin hyvä maisemapaikka. Kotipihalla leikkiminen on jo niin tuttua, että Muusan tekisi mieli lähteä telmimään aina vain pidemmälle.

Itse olen erityisen otettu Muusan kokouskäyttäytymisestä; aikansa leikittyään uusien ihmisten kanssa se kellahti tyytyväisenä omalle viltille nukkumaan, eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä kokouksesta kotiin. Ah, siitä tulee vielä hyvä edustuskoira ;)

Muusa on sitä mieltä, että kumisaappaisiin voi aivan hyvin tehdä reikiä, koska sateella on kuitenkin kivempaa kakata sisälle.