Tänä vuonna nautiskeltiin agirodusta oikein kahden päivän verran, kun olin sunnuntain rotukoukkueviestien lisäksi ilmoittanut Rallin lauantain virallisiin kisoihin. Suunnitelmana oli kisata lauantaina vakavahenkisemmin vikaa luokkanousunollaa metsästäen ja ottaa sunnuntai pelkästään rennon hauskanpidon kannalta. Sanoisin, että aika hyvin onnistuttiin suunnitelmissa. Ralli nousi lauantaina heti ekalta radalta kolmosiin ollen tuossa luokassa kolmas ja lunastaen paikan myös avo SM finaaliin. Itse finaaliradassa ei kehumista ollut, koska kuski väsähti helteestä. Joka tapauksessa olen supertyytyväinen koiraan ja itseeni: ensi viikonloppuna startataan ekaa kertaa kolmosluokassa ja aloitamme vuoden 2015 arvokisanollien metsästämisen!
Lähtöpusu - sillä mentiin kolmosluokkaan niin että hujahti vaan!
Osaan nää kontaktitkin!
Sunnuntaina Ralli starttasi kahdessa joukkueessa: kilpailevissa Viviania tuuraten ja mölleissä omassa pentuejoukkueessa. Muusa starttasi pinsereiden kilpailevassa joukkueessa. Omien koirien lisäksi mulla oli ohjattavana myös Teppo kilpailevissa ja Tuukka (rallin veli) mölleissä. Rallin suoritukset joukkueissa ihan ok: kilpailevista tuli keppien sisäänmenosta virhe (avokulman kanssa ollut viime aikoina vähän keskittymishaasteita...) ja mölliradalta tuli yksi rima alas. Muusa otti samaisesta keppien sisäänmenosta virheen ja yhden kiellon, mutta vältyttiin henkilövaurioilta tai muilta sikailuilta eli olen tyytyväinen Muusan suoritukseen. Teppo suoritti kokonaisen yhden esteen ja lähti sitten naisiin (hups). Tuukan kanssa tehtiin nollarata, mikä on ihan käsittämätöntä, koska ei oltu koskaan aikaisemmin tehty yhdessä esteen estettä.
Kisaavien joukkueradalla - Super iit höystettynä yhdellä Super J:llä
Tässä on se kuuluisa AGILITYMAKKARA!
Muusa lähdössä keskittymässä
Pingustit sijoitus 8. kilpailevissa medeissä
Tässä on Caraydan J-pentue (Jazz, Jive, Jig ja
Jitterbug), jotka kisasivat agirodussa medimölleissä joukkueena
nimeltä Parkettien partavesiäiset. Pronssia napattiin ja hauskaa oli!
Rallin kanssa on viimeinen kuukausi keskitytty kilpailemiseen ja kilpailutilanteiden harjoittelemiseen. Enemmän siinä on kyllä ohjaajalla harjoittelemista kuin koiralla. Ralli kulkee kuin unelma, mulla on välillä vaikeuksia pysyä perässä tai arvioida ohjauskuvioita oikein Rallin vauhtiin. Toki nuorelle koiralle pitää antaa anteeksi muutamat lentokeinut tai muut arviointivirheet, joita noihin meidän kisaratoihin mahtuu myös. Onneksi edistystä on havaittavissa ja tulostakin tullut ja harvoin tehdään kumpikaan samaa virhettä uudestaan. Ralli on aloittanut kilpailemisen toukokuussa. Kesäkuun lopussa olemme yhtä nousunollaa vaille kolmosluokkalaisia. Tässä viimeisin LUVAnolla tiistailta Mikkelistä.
Muusan kanssa palkkaukseen liittyvät asiat ovat olleet aina tapetilla. Muusa kyllääntyy leluista nopeasti ja niitä on äärimmäisen vaikea käyttää palkkana treeneissä. Lisäksi lelulla saa välillä kierrokset liian ylös, minkä seurauksena koira ei enää pysty keskittymään mihinkään ja heittää helposti sijaistoiminnoille rauhoitellakseen itseään ylikierroksilta. Suurempi ongelma kuitenkin on ollut se, että lelut kelpaavat aniharvoin ja namilla kierrokset laskee ja koira hyytyy treenin edetessä.
Niinpä olenkin ottanut tämän kesän projektiksi käydä niin laajan skaalan erilaisia leluja läpi, että sieltä löytyy Muusalle sopiva palkka tilanteeseen kuin tilanteeseen. SM-kisoista ostettiin tällainen KE-HU. Se osoittautui erinomaiseksi, sillä sinne mahtuu sisälle kokonainen agilitymakkara. On meillä ollut aikaisemminkin erilaisia patukoita ja heitettäviä purkkejä, joihin on saanut namia sisään. Normaali patukka ei kuitenkaan innosta leikkimään, kun makkara haisee jo nenään. Muutenkin ongelmana on ollut, että kun nenä alkaa käymään ja namit tuoksumaan, ei Muusa enää leiki. Ke-hu hapsussa on kuitenkin nämä ihanat hapsut, joista Muusa jaksaa olla kiinnostunut vielä makkarankin haistamisen jälkeen. Tätä lelua se todella retuuttaa loppuun asti. JES! Ainoa miinus on, että ei ollut Muusan hampaissa kovin kestävä, saatiin se heti ekalla kerralla jo vähän repeämään.
Mielestäni ihmisellä täytyy olla kohtuullinen määrä hulluutta, pokkaa ja huumorintajua lähteäkseen pinserin kanssa agilityn SM-kisoihin. Niin vaan Muusa starttasi jo elämänsä toisen kerran Pinserit ry:n SM-joukkueessa. Tällä kertaa joukkueen ensimmäisenä aamuvirkkujen lähdössä. Keli oli pinseriagilityyn Tampereella tuona hyisenä aamuna jokseenkin täydellinen: viileän kirpsakka, reipas tuuli ja kuitenkaan ei märkää / sadetta. Sekä ohjaajan, että koiran viretila oli hyvin kohdillaan, etenkin omaan keskittymiseen olen todella tyytyväinen. Ei jännittänyt liikaa, olin rento ja keskittynyt, mutta kuitenkin täynnä tahdonvoimaa, jolla jopa pinserin saa ohjattua yli oikeiden esteiden.
Hyllytettiin Muusan kanssa pituuden jälkeiseen putkeen. Olisi pitänyt valita tuohon toinen ohjaus, esim. hyvissä ajoin aloitettu valssi. Nyt koira ehti lukita putken jo kaukaa ennen pituutta, eikä sivuvedätys herättänyt sen huomiota pätkääkään (+ mun oma liike valui putkelle...). Olen silti äärimmäisen tyytyväinen Muusan rataan: Muusa etenee hyvällä vauhdilla, mutta kuitenkin tehden rataa mun kanssa yhdessä. Lähtö toimi, eikä otettu kontakteiltakaan virheitä. Kepit oli erityisen hienot!
SM-kisoihin ei juuri ehditty valmistautua, tosin Muusa yleisesti ottaen toimii sitä paremmin, mitä vähemmän on tehty agia. HAU Openissa käytiin reilua viikkoa ennen testaamassa, että lähdöt ja kontaktit yms. toimii edelleenkin. Tältä yhdeltä testiradalta yksi kielto ja sekunti yliaikaa.
Videota katsellessa mietin, että pöllöhän mä oon, jos en Muusan kanssa nyt vähän ryhdistäydy kisamaan (ja treenaamaan) enemmän. Pinseriksi kuitenkin ihan kelpo agikoira ja olishan se hienoa yrittää vaikka kerätä niitä SM-nollia ensi vuoden kisoihin.