Lenkin varrelta

Muusa tähyilee huudejansa Herttoniemen siirtolapuutarhassa. Yksi vakkarilenkeistämme kulkee tämän kesällä todella idyllisen alueen läpi. Syksyisin käydään tietty salaa omenavarkaissa :)

Täyttömäellä

Eilisiin seikkailuihin on vielä lisättävä pitkien hihnalenkkien loppumisen juhlistaminen Vuosaaren täyttömäellä. Juoksut on juostu ja elo nartun kanssa palautunut taas normaaliksi. Ei pöksytaistoja, ei urosten perään kinuamista, siunattu rauha maassa. Kolme viikkoa pelkkiä hihnalenkkejä koetteli sekä omistajan että koirulin hermoja. Vapaaksi päästyään Muusa juoksikin täyttömäellä kuin päätön kana. Kutsuttaessa ei kuullut eikä nähnyt mitään, vasta "Paisepää" ja "Paviaani" saivat sen tunnistamaan todellisen nimensä ja kiirehtimään luokseni :) Kunto Muusalla oli selvästi huonontunut jo kolmessa viikossa, se väsy juoksemiseen reilussa puolessa tunnissa ja lenkkeili tyytyväisesti vierelläni sen jälkeen kuin paimenkoira konsanaan.

Loviisa ehdotti, että rupeaisimme harrastamaan Muusan kannsa viestiä. Kerrassaan mainio idea. Ensin täytyy vaan hoitaa pinserille takaisin oikeudet palveluskoirakokeisiin :) Täytyy alkaa tutustua lajiin tarkemmin ja selvittää missä ja miten sitä voi toistaiseksi alkaa harrastamaan pinserin kanssa.

HauMaussa ja toimistolla

Muusa oli tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä HauMaussa, jossa muusan äidin Lilan omistaja Taru on eläinlääkärinä. Normaalisti käymme Herttoniemen eläinlääkäriasemalla, koska se on lähellä. Oli kiva käydä Tarun luona ja toisaalta tehdä samalla vähän vertailevaa tutkimusta eläinlääkäripalveluista. Oli hassua huomata, että Muusaa jännitti uusi eläinlääkäri paljon enemmän kuin vanha tuttu. Hertsigassa Muusa rynnistää suoraan ovelta ensin tervehtimään henkilökuntaa ja sitten tarkistamaan, että lelut ovat tallella arkussa. Luvan saatuaan Muusa suorastaan hyökkää innoissaan toimenpidehuoneeseen. HauMaussa vähän tutisutti ja stressasi, mutta sellaista se on pinserin elämä. Nätisti Muusa kuitenkin antoi taas tutkia, kuten tapana on ollut.

Silmäluomien alla on vieläkin rakkuloita, jotka aiheuttavat silmien tulehtumista. Saatiin lisää tippoja. Huulissa ja leuassa on mätäpaiseita, akne. Niitä pitää nyt putsata, antibioottia ei vielä määrätty, katsotaan nyt jos nuo tuosta. Inhottavan näköisiä nuo paiseet ovat ja jonkin verran kutittavat Muusaa (raapimisesta päätellen). Muutoin juteltiin pinserijuttuja, onhan se ihan luksusta, jos eläinlääkärillä on itsellään pinseri :)

Loppupäivä vietettiin ViNOn toimistolla töissä. Muusan työpiste on lähinnä sohva ja työtehtävä sillä puikulointi. Lisäksi Muusa viihdyttää vieraita ja tarjoaa sekä puolueen että Langan työntekijöille mahdollisuuden käydä työpäivän ohessa hieman rapsuttelemassa itseään. On kyllä ihan taivaallista, että voi ottaa koiran mukaan töihin. Nykyään Muusa jää jopa yksin toimistolle ihan nätisti odottelemaan, jos minä menen lounaalle tai vaikka alakertaan palaveriin. Hieman nuorempana intoa riittii mm. tärkeiden tai vähemmän tärkeiden papereiden silppuamiseen, onneksi tämä vimma näyttää menneen ohi.

Talon aurinkoisin paikka on pinserin paikka

Talon aurinkoisin paikka on pinserin paikka, niin se vaan menee.

Tänään kävi koiralla tuuri, kun aurinko osui tunnin verran ihanan pehmeään sänkyyn. Sinne siis :) Todettakoon, että muutkin aurinkoiset paikat kelpaavat pinsulle köllimiseen.

Aamuhetki

Pinsereille tyypilliseen tapaan Muusa on ihan jokapaikan puikula, aina punkeamassa syliin ja keskelle kaikkea. Tänään luettiin lehteä yhdessä :)

"Katsos Muusa tuota sarjakuvaa." "Hmmh, tuoksuupa tämä paperi mielenkiintoiselta."


"Tossa." "Ai, siinähän on sormesi."


"Hei Nikke sielä kameran takana, enkös olekin päässyt aitiopaikalle :)"


"En näe koko lehteä tästä, täytyy kurkottaa..."


"... niin, että näen ikkunasta ulos ja voin tarkastaa jänistilanteen."