Kulkeeko ilma?

Meidän taloyhtiössä on herätty syksyn tullen siihen, että patterit ei oikein tunnu toimivan. (Muusa on kyllä ollut jo pidempään sitä mieltä, että on niin kylmä, että pitää nukkua peiton alla ;) Nyt niitä on sitten pari viikkoa ilmattu uudelleen ja kolattu. Hieno tietenkin. Ongelmana vaan on, että työmiesten pitää päästä jokaiseen asuntoon sisälle ja asunnossa ei saisi olla hoitajattomia lemmikkejä. Tarkoittaen sitä, että jos huoneistossa on koira, eikä omistajaa, ilmausta ei tapahdu, vaan asukas saa itse hoitaa ko. toimenpiteen (tänään tosin selvisi, että kyseessä ei ole kovin kummoinen toimenpide). Ensin kotiimme piti tulla tyyppien maanataina, joten olin koko päivän kotona Muusan kanssa päivystämässä. Turhaan, sillä postiluukusta tipahti vain ilmoitus, missä kerrottiin heidän tulevan tänään. Niinpä-niin. Tänään en enää pystynyt olemaan koko päivää kotona vahdissa ja koska yliopistolle ei voi ottaa koiraa mukaan oli Muusalle löydettävä hoitopaikka. (Ärsyttävää sähläystä...)

Sain Muusan hetken mielijohteesta suostuneelle Piitulle hoitoon ja kaikki tuntui sujuneen oikein mukavasti. Muusa ei ole aikaisemmin tainnut olla hoidossa jonkun sellaisen ihmisen kotona, jota se ei juurikaan tunne. Tämä ei kuulemma ollut haitannut, vaan sielä se oli puikuloinut tiensä heti rapsutettavaksi ja hellittäväksi. Hyvä niin. Jälleen sain huomata, että stressasin ihan turhaan. Kai se on uskottava, että tuholaisajat ovat ohi.

Sen sijaan jahtailu-ajat eivät ole ohi. Muusalla tuntuu olevan todella voimakas saalisvietti. Se jahtaa näköärsykkeestä kaikkea kuollesta lehdistä oraviin ja jäniksiin. Ja kun se lähtee jahtiin, se ei kuule eikä näe mitään. Tänään pelästyin oikein kunnolla, kun koira oli vapaana ja lähti jänön perässä suhteellisen isoa tietä päin. Luojan kiitos jänö ei suunnannut sinne, mutta epäilemättä Muusa olisi mennyt perässä. Aikansa jahdattuaan ja todettuaan, että ei pysy perässä, Muusa kyllä tulee takaisin, mutta ei tämä tämmöinen siltikään vetele. Täytyyhän minun voida pitää koiraa vapaana ilman, että joudun koko ajan pelätä sen sinkoavan jonnekin kauas.

Suunnitteilla on liinaharjoitukset takapihalla pimeän tullen...
Liina on niin pitkä, että Muusa ei varsinaisesti tajua olevansa kiinni. Liinan päälle kerkeää astumaan kun jänö löytyy ja Muusa syöksähtää sen perään. Näin estetään se, että se pääsee itse palkkaamaan itsensä. Tämän lisäksi pitäisi opettaa Muusalle jokin sijaistoiminto, mitä sen pitäisi tehdä kun se näkee jotain mielenkiintoista, jonka perään se haluaa rynnätä. Olen miettinyt maahan menemistä. Olisikohan se hyvä?

Hurja meno!

Tokosta tuli kotiläksyksi oikeaoppinen maahanmeno, sitä harjotellessa ovat allekijoittaneen reisilihakset menneet täysin lukkoon. Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn ylös... Ja minä kun luulin, että tokossa opetetaan KOIRALLE liikkeitä. Huoh.

Nikke on ollut hoitamassa Muusaa kun minä olin Röykässä. Yllätyksekseni löysin alla olevat kuvat kamerasta palattuani. Voi päätellä, että täällä on hurja meno ollut ;)

Toko toko toko

Tokossa ollaan opeteltu katsekontaktia, kontaktikävelyä, luoksetuloa, peukalon piippaamista, kahdeksikkoa ja maahan menemistä. Ihan hauskaa hommaa muuten, mutta mun näpit on aina NIIN jäässä jokaisen syksyisen 45 minuuttisen tokosession jälkeen, että huh. Muusa ottaa kontaktia hyvin ja keskittyy muutenkin enemmän muhun ja vähemmän muihin tai muuhun sähläämiseen. Muusa taitaa olla vanhin ryhmämme pennuista, sitä ei voi olla huomaamatta ;) Se suhtautuu kaikkeen paljon lunkimmin kuin 4-5 kuukautiset touhottajatoverinsa.

Meidän henk. koht. tavoite ensi viikolle on oikeanlainen maahanmeno käskystä (ei istumisen kautta...)

Luoksepäästävyydessä ja hampaiden katsomisessa ollaan selvästi päästy tavoitteeseen. Nyt täytyy vain ylläpitää hyvää kopeloinninsietokykyä.

Ennen tokoa Muusa oli Alin luona kylässä. Ihanaa riehumista ja pellolla kirmaamista. Kukaan muu ei kyllä osaa pinserileikkiä yhtä hyvin kuin pinseri ;) Ja kun on vielä pienestä pitäen kirmattu yhdessä, leikki on taatusti onnistunutta! Toivottavasti Veera laittaa kuvia ;)

Kuvakollaasi - Muusan syksy

Muusan syksy on ollut yhtä köllimistä vaan.

Aamuisin Muusa käärityy peittoihin (joo, kyllä siellä keskellä on jokin punaista pinseriä muistuttava karvakasa).


Hehän ovat kuin kaksi marjaa - päiväunilla.


Pieni leikkituokio (huom: omistaja yrittää leikittää koiraansa, joka haluaisi vain kölliä).


Huh, huh, että uuvuttaa. Olipas rankka päivä taas.

Tomistokoiran pentuagilityn viimeinen kerta

Eilen suunnattiin taas Koivukylän perukoille. Agilitykentän lisäksi siellä on paljon peltotilaa pinserikirmailuille ja -hepuleille. Kyllä oli tarpeen meille molemmille tällainen tunnin päätön juoksentelu ennen agilityä. Tuntuu, että viime viikot ovat olleet niin keskustapainotteisia, että ei olla keretty nauttia Herttoniemestä ja metsästä tarpeeksi. Agilitytreeneissä Muusa malttoikin keskittyä oikein mallikkaasti ja teki pujottelua ja puomia hienosti. Muusan kanssa uuden oppiminen on sinäänsä helppoa, että lähtökohtaisesti sitä kiinnostaa aina minun kanssa puuhailu ja se mitä minä teen. Toisaalta se on niin nopea ja fiksu, että käyttää kyllä tilaisuutta heti hyväksi, jos minä en ole koko ajan skarppina ;)

Nyt Muusa jää talveksi hautomaan eri agilityesteitä ja treeneissä opittua, keväällä sitten ruvetaan treenaamaan enemmän tosissaan.

Muusa on ollut minulla töissä mukana melkein joka päivä, ja siitä on tullutkin mitä mainioin toimistokoira. Ei enää liukastele ViNOn toimiston kiiltävillä lattioillakaan niin pahasti. Myös suurinosa Vihreän liiton ja Vihreän Langan toimiston väestä tuntuu pitävän Muusasta kovasti. Tuo suloinen otus saa mitä mielenkiintoisimpia reaktioita aikaan työyhteisöni jäsenissä. Yksi heittäytyy toimiston lattialle leikkimään koiraa, toinen suunnittelee tekevänsä Muusasta uuden sisäisen lähetin ja kolmas lepertelee hassusti. Ja tosiaan, Muusasta on selkeästi tullut yhteiskuntakelpoinen verrattuna siiheen pieneen kurttuiseen riiviöön, jonka maaliskuussa vein 8 viikkoisena Vihreiden eduskuntavaalimökille. Tai siihen uhmaikäiseen raggariin, joka pisti toukokuussa ViNOn eurooppapäivän glögeillä terassi-istutukset suihinsa, ja samalla vähän ohikulkijoiden käsiäkin.

(Tavaallaan olen kyllä aika huojentunut, että "se ihana pentuaika" on ohitse. Kaikki se suloisuus ja valloittavuus on kuitenkin edelleen Muusassa tallella, touhotus ja tuhot vain on vähentynyt.)