Sängyn mylläys

"Hei Lotta, petasin sängyn ;) "

Olen seurannut blogeista Mikin ja Alin teinivaiheita. Toinen järjestelee mattoja ja toinen syö niitä. Muusa sen sijaan myllää sänkyäni. Aina kun olen ollut poissa, neiti on niin sanotusti avannut kauniisti pedatun sängyn ja huiskinut peitot, tyynyt ja muut sisälmykset sikin sokin. Ihan niin kuin Muusa rakentaisi sinne pesää. (En tiedä liityykö tällainen käyttäytyminen mahdollisesti valeraskauteen.) Myös oman häkkinsä sisälmykset Muusa muokkailee päivittäin parempaan uskoon. Mitään se ei tosin syö tai tuhoa, myllää vain.

Olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos sängyn jättää petaamatta: siellä se nukkuu, karvainen keskellä sänkyä peittoihin kääriytyneenä - hyvin hyvin tyytyväisenä. Toisin sanoen näyttää siltä, että sänky on parempi jättää jo valmiiksi petaamatta, mikäli haluaa välttyä loputtomalta mylläykseltä ja turhalta petausurakalta.

Sinäänsä hassua, sillä meillä ruvettiin petamaan sänkyä vasta Muusan tulon jälkeen, koska pienellä veitikalla oli taipumuksia löytää vanua kaikkialta ja pistellä sitä saman tien suihinsa. Sain kuitenkin suurimman osan vuodevaatteista pelastettua maanisella sängyn petauksella. Miten lohdullinen ajatus, että nyt kun sen petauksen on vihdoinkin oppinut muistamaan ja kerkeämään, se onkin suorastaan turhaa puhaa.

Ihanaa, vanha kunnon hippielämä alkakoon!

Muusa leipoo: osa 2

Edellisen kerran Muusa on leiponut sämpylöitä Loviisan kanssa. Prosessi on ikuistettu tänne.

Muusa on lähdössä Loviisan kanssa naksutinleirille huomenna. (Jännää...!) Tänään leivoimme leiriä varten suolattomia makupaloja. Minä mämmäröin ja tiputin kanamunan lattialle, Muusan mielestä se oli suunnattoman hyvää herkkua. Ei tosin aivan vetänyt vertoja tälle uuniin menoa odottavalle jauhelihalaatalle, josta Muusa ei kertakaikkisesti meinannut saada kuonoansa pidettyä erossa.

Tälläistä herkkua meillä ei ole aiemmin leivottu! Minä tässä vartioin, ettei se vaan katoa parempiin suihin.


Katsokaa, siinä se on. Minun jauhelihalaatta!!! Eikös näytäkin herkulliselta, voisitko sinä muka vastustaa houkutusta?


Minusta se on ihan valmiin näköistä jo, entä jos skipattaisiin se uunivaihe ja minä vaan mussuttaisin sen heti... Ai ei vai, jaa että vasta viikonloppuna syödään ja pieni murunen kerrallaan. Vai että motivointiin, voi pojat, minä olen jo motivoitunut, ettekö näe! Tässä minä istun nätisti ja odotan palkintoa, mielellään suurta sellaista.

Tässä vielä herkun ohje.

Jauhelihalaatta:

400 g jauhelihaa
n 0,75 dl vettä
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
4 rkl perunajauhoa

Aineet sekoitetaan keskenään ja levitetään ohueksi levyksi uunipellille. Paistetaan n puoli tuntia 175 asteessa. Jäähtynyt levy paloitellaan sopivan kokoisiksi makupaloiksi.

Muusa edistyy agilityesteisiin tutustumisessa

Muusa on nyt käynyt kolme kertaa tutustumassa agilityesteisiin. Ollaan hypätty tavallista matalalla olevaa estettä, menty puomia ja putkea ja tänään opeteltiin pujottelemaan keppejä. Täytyy kyllä myöntää, että omistaja oli siinä hommassa hidas ja kömpelö, vaikka edellisellä keralla olin jo kuivaharjoitellutkin. Huoh, miten se oman motoriikan hallinta voikin olla niin hankalaa. Tänään tehtiin myös ekan kerran vapaana harjoitukset, siitä huolimatta Muusa seurasi minua tarkkaavaisesti ja teki töitä ohjeideni mukaan, sen minkä sai selvää.

Musta on mahtavaa opetella uutta, kaikenkaikkiaan agility vaikuttaa juuri sopivalta harrastukselta meille molemmille. Muutaman kerran käymme vielä tutustumassa eri esteisiin nyt syksyllä ja sitten asiat saavat kuulemma jäädä talveksi hautumaan pentujen päähän. Keväällä sitten palataan treenikentälle haistelemaan uusia taitoja.

Tässä vielä muutama tänään otettu kuva. Muusaa on kielletty tuomasta sohvalle tai sänkyyn leluja, joten oma pesä on paras leikkipaikka ;)

Pinseri nukkuu peiton alla

Pinseri on varsin mukavuudenhaluinen koira, varsinkin mitä tulee nukkumistottumuksiin. Aina tilaisuuden tullen se nukkuu peiton alla ja kainalossa. Unilta herääminen ja lämpöisestä pesäpaikasta ylös kömpiminen on tällaiselle koiralle aivan erityisen haastavaa. Tässä Muusan tyylinäyte.

Kannattaa vilkaista myös Miskan heräämisestä kertova kuvasarja.


Muusa on kietoutunut aamulenkin jälkeen vielä uudelleen peittoihin ja jatkaa onnellisena kesken jääneitä uniaan. Minä haluaisin pedata sängyn...


"Ai nytkö muka pitäisi nousta? Ugh, silmäluomeni vaan painavat kertakaikkiesti liikaa."



"Olen jo melkein saanut silmäni auki, ethän vielä riistä minulta peittoa!"

Minut on juuri saatu kiinni pahanteosta

Muusa on juuri ollut tonkimassa laukkuani ja löytänyt sieltä paitani, jonka hihat olivat jo vetikan hampaiden välissä. Huomatkaa viaton "minä tässä hiukan poseeraan teille, enkä suinkaan ollut upottamassa hampaita emännän paitaan" -ilme ;)


Kuvasta voi bongata myös uuden kevythäkin, joka ei kyllä pysyvästi jää tuohon pienen kaksioni "olohuoneen" täytteeksi. Nyt kuitenkin vielä harjoitellaan siellä rentoutumista tulevien reissujen ja muiden edestä.

Korvat ovat myös jostain mystisestä syystä tässä kuvassa oikein päin, ne edelleenkin muutaman päivän välein vaihtavat asentoa ja ovat yleensä "tötteröllä".