Muusan kotikuvia

Tässä kuvia Muusasta kotioloissa.


Kaikista tyytyväismillään Muusa on silloin kun se saa olla kaiken keskellä. Tässä sisarukset ja Muusa.


Lämpöinen nukkumapaikka on tietysti perusedellytys tyytyväisyydelle. Muusan nukkumispesä on usein hyvinkin suureellinen, ikään kuin meillä olisi sisällä todella kylmä.


Muusa päivystää. Meillä on ikkunoita vain metsään, mutta sieltäkin löytyy paljon päivystettävää. Välillä olen miettinyt, että Muusalle pitäis laittaa oma päivystyspaikka, kun se niin kovasti tykkää tarkkailla nenä lasissa. Mitään ääniä se ei päästele, tuijottaa vaan. "Mitä ne oravat ja rusakot tuolla huseeraa, miksevät tule leikkimään kanssani?"


Välillä on neiti tosin päivystämisen lomassa napsassut kasvien lehdistä palasia, joten en ole sen koommin halunnut helpottaa sen pääsemistä ikkunalaudalle.


Vaaleanpunaiselta nojatuolilta on paitsi hyvä päivystää, myös kurkottaa kirjahyllyyn repimään cd-levyjä ja muuta kivaa. Meillä on palattu vanhaan kunnon pentuaitaan, jotta alahyllyillä olevat mapit saisivat olla rauhassa.

Kakkasorbettia

Oltiin noin kuukausi sitten Viikin pelloilla Muusan ja Alin kanssa, kuvat on unohtunut kameraan.











Tässä on sitä maittavaa kakkasorbettia!

Lisää!

Ja vielä lisää!!!

Virtsatietulehdus

Kuten viimeaikaisista postauksista huomaatte, Muusa on ollut todella omituinen. Kämpän tuhoamista ja muuta häröilyä. Luulin jo, että palattaisiin takaisin normaaliin, mutta tämän viikon uutuus on ollut pissaaminen. Keskellä yötä Muusan pitää päästä pari kertaa ulos pissalle ja jos ei pääse, pissaa lattialle, eli sillä ihan oikeasti on hirveä pissahätä. (Omistaja ei käytännössä ole kahteen viikkoon saanut normaaleita yöunia, kun koiralla on millon mikäkin...)

Eilen sitten meni hermo ja vein eläimen eläinlääkäriin, täytyyhän sitä nyt joku muukin kuin murrosikä vaivata kun se noin oudosti käyttäytyy. Pissaaminen viittasi virtsatietulehdukseen, ja aivan oikeaan osuin; Muusalla on virtsatietulehdus eli pissatulehdus. Saatiin sulfakuuri ja kehuja siitä, miten innokas potilas oli. (Muusan mielestä eläinlääkäri on huippukiva paikka, siellä saa aina paljon huomiota ;)

Että toivottavasti tämä tästä nyt normalisoituu, ainakin lattialle pissiminen ja jatkuva ulos kärttäminen loppui samantien ja potilas nukkuu onnellisen näköisenä sängyssäni :)

Tuhovimman huipentuma ja loppu

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Muusalla on ollut ihmeellinen tuhovimman kausi, joka huipentui siihen, että se söi toimistolla erään esitepahvilaatikon niiden esitteiden ympäriltä. Luoja mitä sotkua tuo eläin on jättänyt jälkeensä viime viikolla. Sen käsittelyssä on ihan kaikesta tullut 2mm x 2mm palasia. Ehdin jo todella huolestua ja suuttuakin, kun mikään ei tuntunut auttavan. Otin taas dap-haihduttimen käyttöön ja siitäkös vasta vilinä syntyikin. (Muusa yritti syödä myös kyseisen kapistuksen...)

Muusa oli viikonlopun Loviisan hoidossa ja etukäteen ihan hirvitti, minkä määrän vaivaa se tuottaisi tuhoillansa siskolleni. Mutta ei mitään, ei yhtäkään tuhottua asiaa edes yksin ollessan, ei kertakaikkisesti mitään ongelmaa. Yhtä mystisesti kuin tämä hulabaloo alkoikin, se katosi viikonlopun aikana. Muusa oli kyllä juossut jonnekin mutapeltoon ja jäänyt sinne kiinni, mutta siitäkin oli kuulemma selvitty, vaikka siskon kumisaappaat ja lapaset olivat uhanneet jäädä peltoon pelastusoperaation möyrinnässä. Muusa oli ritarillisesti juossut sitten vielä takasin sinne peltoon hakemaan lapasta. Onneksi ei kuitenkaan toista kertaa jäänyt enää kiinni. (Voin vain kuvitella, miltä pinserini on näyttänyt keskellä Viikin peltoa jumissa uikuttamassa...)

Sunnuntaina Muusa pääsi vielä illalla riehumaan Mikin kanssa, joka oli vierailulla pääkaupunkiseudulla. Ah, sitä pinserileikin riemua :)

Tällä viikolla Muusa on ollut vain pieniä aikoja yksin (allekirjoittanut on traumatisoitunut kaikista syödystä cd-levyistä ynnä muista) ja mukana toimistolla ja kyläilemässä. Ihan nätisti se on kyllä ollut yksin sekä kotona, että toimistolla, mutta minä olen silti todella varuillani. Eilen oltiin taas Viikissä juoksentelemassa ja kylässä vielä sen jälkeen. Muusa löysi mutarallin jälkeen sopivan valkoisen ja pehmeän maton, jolle syöksyä itseään kuivaamaan...

Sinänsä Muusa on ihan kelpo vieras nykyään. Aluksi se juoksee paikat läpi ja asettuu sitten. Se on ollut niin paljon erilaisissa paikoissa, että tuntuu olevan kuin kotonaan melkein missä vaan.

Tuhoja ja hömpöttelyä

Kiirettä pitää näemmä, kun kirjuuttelu on ollut vähän niin ja näin.

Muusa on taantunut takaisin villiksi ja vallattomaksi. Välillä tuntuu kuin kaikki se, mikä kuluneena puolena vuotena on opittu, olisi pyyhkiytynyt pois. Kynsiä leikatessa neiti käyttäytyy kuin ei olisi kynsisaksia ikinä nähnytkään; puree, repii, riuhtoo ja potkii. Ulkona juostaan kuin viimeistä päivää aamusta iltaan, ihan kuin joku olisi huomaamattani syöttänyt koiralleni amfetamiinia. Yksin ollessaan Muusa on tehnyt tuhoja, joita se ei ole pitkään aikaan enää harrastanut. Syöty on omana petinä toimiva peitto varmaan viiteen kertaan, juomapullo, kangaskassi, avaimenperä, mappi, paljon tärkeitä papereita ja cd-levyjä. Koirani pitää etenkin kokouspöytäkirjoista ja Ville Leinosesta. Ugh.

Osa tuhoista voi selittyä pahan olon purkamisella, Muusalla on ollut maha sekaisin (mitä lie syönyt ulkona...) ja se on ollut ihan kipeänä ja kärttyisenä sen takia. Neiti draama-queen. Mielestäni tuhot kuitenkin alkoivat useita päiviä ennen mahakipua (vaikka mistä minä tiedän, koska koiraan sattuu...), joten on vaikea arvioida onko kyse vain pahan olon purkamisesta vai kenties jostain muusta.

Seuraavassa esimerkki Muusan draamailusta:
Neiti leikkii vetolelulla raivstellen ja viskoen sitä mielipuolisesti ympäriinsä, viskaiseen sen sattumoisin lujaa omaan jalkaansa, vinkaisee ja loikkii kolmella jalalla syliini hakemaan lohdutuksia, koska lelu hyökkäsi hänen kimppuunsa. Seuraavat viisi minuuttia muusa lenkuttaa kolmella jalalla ikään kuin olisi sattunut pahemminkin ja mulkoilee leluansa loukkantuneena. Viiden minuutin jälkeen leikki jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Parhaat naurut vähään aikaan minulle :)

Muusa on ollut hirveän touhukas sisällä. Varsinkin aamuisin ja iltasin, juuri silloin kun minä haluaisin nukkua, alkaa vimmattu lelujen paiskominen. Aikaisemmin niin tyytyväisenä peiton alla iltapäivään asti nukkuvasta söpöläisestä on tullut aamuisin vaativasti ulos piipittävä närkästynyt häiritsijä. Hyvästi pitkään nukkuminen sunnuntaisin ja iltaisin yhdessä nukkumaan käpertyminen. Meidän murkku valvoo ja paiskoo leluja.

Ostin Muusalle uuden aktivointipallon, joka on aikaisempaa hiukan vaikeampi ja päästelee hassuja ääniä. Lisäksi muusa sai autonrengaspallo-vetonaru-lelun, joka pisti sen kaupassa ihan sekaisin :) (Tätä kirjoittaessani se vetonaru-osio siitä lelusta taitaakin olla jo syöty.) Lisäksi Muusa sai koirajoulukalenterin, vähän niinku vitsinä :) Sisältä löytyy ihan suklaan näköisiä ja hajuisia nappeja, joista Muusa ei kauheasti tykännyt. Huoh, mitä hömppää.