Muusa nukutettiin ensimmäistä kertaa ja tuntui jotenkin kurjalta jättää se eläinlääkäriin yksin. Vielä unen läpi se heilutti häntää eläinlääkärille kun sitä kannettiin leikkaussaliin. Parin tunnin päästä hain tokkuraisen Muusan kotiin.
Superpöhnä ja takajalassa pari tikkiä.Nyt illalla Muusa on jo aivan oma itsensä, pirteä, nälkäinen ja toimintaa janoava. Eikä se onneksi tunnu olevan kipeä yhtään mistään. Ensi tiistaina otetaan tikit pois, siihen asti vähän rauhallisempaa menoa.
4 kommenttia:
Ei oo Muusan elämä helppoa ei. Toivottavasti koira taas kunnossa kun me palataan täältä Helsinkiin vajaan kahen viikon päästä.
Aina jotain, höh. Onneks on niin superpositiivinen tapaus, ettei paljoa kerkeä itkeskelemään. :)
Alille: vajaan kahden viikon päästä Muusa on NIIN valmiina painimaan, kuin olla ja voi. Tutise veljeni!
Mutta tötterö masentaa ylitiöoptimistinkin :(
Pikaista paranemista Muusalle.
Mä niin ymmärrän sua ja sitä "tuskaa", kun koira nukutetaan. Meillä on kerran se tehty ja ens viikolla edessä taas.
Lähetä kommentti