Sataa sataa ropisee...

...pili pili pom.


Tassujakin palelee, pili pili pom.

Muusan sadelenkkeihin kuuluu tuntemattomiin rappukäytäviin dyykkailu ja kaikkiin mahdollisiin katoksiin piiloutuminen. Kuvassa Muusa naapuritalon ovella.

Sunnuntairetket

Meillä on ollut tapana sunnuntaisin tehdä luontoretkiä, joiden tarkoitus on tutustua kotiseutumme Helsingin kiinnostaviin paikkoihin. Ollaan käyty tsekkaamassa Laajasalon vanhoja huviloita ja muutama muukin skutta. Muusasta kaikki (kaupunki)metsässä juoksentelu on aina plussaa. Eilen oli vuorossa Ramsinniemen huvilat.

Nikke janoaa tietoa.

Muusa jolkottelee omiaan.

Tällä kerralla emme löytäneet huviloita, joita lähdimme katsomaan (lue jaksaneet perille asti), mutta jotain muuta kylläkin.

Nimittäin puolukoita, joita Muusakin popsi suoraan varvuista Loviisan opastuksella. Naminami.

Toipilas

Hassua, miten innokas eläin pinseri on. Muusa on heti toipilaana ollut varsin toimelias, heitellyt lelujansa pitkin seiniä ja ollut tunkemassa mukaan joka paikkaan. Maha on asettunut eli lääkintä toiminut ja koira piristynyt. Kivointa on tietenkin Muusan mielestä kaikki mahdollinen extrahuomio :)

Todella on niin, että energisestä pinseristä (tai ainakin Muusasta) paistaa kauas, jos se on vähänkään kipeä ja päin vastoin tietenkään ei jää keneltäkään huomamatta, kun se on terveempi.

Pieni kipeä eläin

Ripuli ja oksentelu yltyi siihen pisteeseen, että menimme tänään eläinlääkäriin. Ikään kuin todistaakseen pahaa oloaan Muusa oksensi myös vastaanotolle.

Olin eilisestä asti pakkojuottanut tuota otusta pullosta, mutta ilmeisesti suurinosa nesteestä oli mennyt suoraan keittiön lattialle tai tullut pois heti jompaa kumpaa kautta, koska eläinlääkäri ryhtyi ensitöikseen nesteyttämään Muusaa, eli laittoi nestettä sen nahan alle. Muusa muuttui käsittelyssä sellaiseksi kyttyräisen kamelin näköiseksi, kun nestettä laitettiin muutamaan kohtaan niskaan ja selkään, joista se sitten leviää muuhun elimistöön. Lisäksi Muusa sai pahoinvointilääkettä, antibiottiia ja vielä jotakin mahaa tasapainottavaa mömmöä. Jos ei näillä tokene, niin on kyllä ihme. Hassut kamelinkyttyrät muljahdellen Muusa jaksoi kotiuduttuaan jopa vähän kytätä kotipihan oravaa.

Eilinen pidettiin kokonaan paastoa, mutta tänään Muusa saa jo syödä pieniä annoksia riisiä ja keitettyä kanaa. Mietin kyllä, pysyyköhän mikään sisällä, eli onko edessä taas yksi ramppauksen täyteinen yö.

Suosittelen kaikille koiranomistajille Tapiolan suoraveloitusta. Olen pitkälti ollut sitä mieltä, että vakuutukset on humpuukia, joita joskus on pakko olla. Toistaiseksi tuo suoraveloitus on mielestäni toiminut erinomaisesti, enkä koe maksaneeni turhasta. Lähieläinlääkärilläni on sopimus vakuutusyhtiön kanssa, joka tarkoittaa minun kannalta sitä, että vakuutuksen korvaama osuus on suoraan eläinlääkärin tiskillä minun laskustani pois. Kätevyyden lisäksi madaltaa kynnystä viedä eläin lääkäriin silloinkin kun itse pohtii olisiko kyse jostain itsestään ohimenevästä. Ajattelen niin, että jos on jotain mitä voidaan tehdä eläimen olon parantamiseksi, se tulee tehdä.

Eriteanarkiaa

Kaikki alkoi eilen, ensin elimme hirveitä kaasukammiohetkiä ja sitten ravasimme ulkona muutaman tunnin välein. Muusa ressukka takakoivet tutisten väänsi veristä sinappikakkaa ja heti perään lisää. Sama jatkui yön läpi ja edelleen tänään, vaikka annoin koiralle jo illalla ensimmäisen satsin attapectiä. Jo valmiiksi väsyneen Muusan oli pakko lähteä töihin mukaan, että voisin viedä sitä päivän mittaan ulos tarpeen tullen. Ja tarvettahan tuli - töissä sama meno jatkui, huipennukseksi Muusa okseni toimiston lattialle.

Pitäisiköhän alkaa vaatia myös lemmikinomistajille oikeutta jäädä töistä pois silloin kun eläin sairastaa?

Nyt illalla ravaamme edelleen samaa tahtia ähistelemässä verisinappia ja minä olen pakkojuottanut Muusalle nutrisal-liuosta. Tuntuu, että tälle eriteanarkialle ei ole loppua, vaikka toistaalta koiralla kuin koiralla on välillä maha sekaisin. Jotenkin niin hankalaa, kun eläin ei voi kertoa onko sillä jo parempi vai kenties vielä huonompi. Voi Muusa ressukkaa :(