perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Steriloinnin vaikutukset

Muusan steriloinnista on kulunut nyt neljä kuukautta ja uskallan jo hieman arvioida vaikutuksia.

Positiiviset vaikutukset
  • juoksut eivät vaikeuta meidän elämää enää ikinä
  • juoksuihin liittyvät ailahtelut ja stressitekijät kuten valeraskaudet ja masennukset ovat tipotiessään
  • koira on selkeästi tasaisempi
  • koirasta on tullut arjessa leikkisämpi ja se on joka päivä pirteä ja energinen oma itsensä
  • koiran luonne ei muuttunut
Negatiiviset vaikutukset

On vaikea nimetä suoraan leikkaukseen liittyviä negatiivisia vaikutuksia, koska koiran luonteessa oli havaittavissa samoja muutoksia jo reilusti ennen leikkausta ja väitän, että nämä muutokset liittyvät pikemminkin Muusan aikuistumiseen kuin niinkään steriloinnin vaikutuksiin ja olivat siis jo alkaneet ennen Muusan leikkausta.
  • Muusan reviiriagressiivisuus on lisääntynyt reilusti, Muusa sekä vahtii että puolustaa reviiriään muilta koirilta agressiivisesti. Muusan mielestä sen reviiri on puoli kilometriä kaikkiin suuntiin kotoa.
  • Pentuoptimismin tilalle on tullut uudenlaista epävarmuutta, mikä Muusan terävyydellä tarkoittaa useammin tilannetta, joissa koira kokee tarpeen puolustautua.
  • Leikkauksen jälkeen hetkellisesti lisääntynyt reviiriagressiivisuus, joka johtui joko testosteronin suhteellisen osuuden kasvusta tai sairaslomalla tylsistyessä opituista huonoista tavoista. Positiivista on se, että koira on reilusti rauhoittunut tammikuun tilanteesa eli suunta on oikea.
  • leikkaus ei poistanut Muusan taipumusta mätäpaiseiluun

Muusa heräilee leikkauksesta joulukuussa 2009

Itse leikkaus sujui vaivattomasti, eikä steriloinnista kokonaisvaikutuksiltaan ollut meille mitään haittaa. Ehkä ne suuremmat hyödyt (mätäpaiseilun loppuminen) jäi saavuttamatta, mutta ollaan ihan tyytyväisiä niihin tavallisiinkin hyötyihin, mitä juoksujen loppumisen myötä on tullut. Perseestä on tietenkin Muusan aikuistumiseen liittyneet luonteessa tapahtuneet muutokset, mutta niistä ei valitettavasti voi syyttää leikkausta. Pikemminkin voi todeta, että sterilointi on hieman tasoittanut Muusan muuten niin ärhäkkää luonnetta.

4 kommenttia:

Weera kirjoitti...

Varmasti hyödyllinen postaus saman asian kanssa painiville koiranomistajille. Hyvä Lode!

Kun ajattelee miten paljon Muusan juoksut veivät sen aktiivista ulkoiluaikaa ja aikaa normaalista elämästä (juoksuthan eivät kestäneet vain sitä noin kuukautta vaan valeraskauksineen ja ailahteluineen pidempään) niin varmasti jo se huomioiden leikkaus oli kannattava. :D

Anonyymi kirjoitti...

Meillähän koiruus steriloitiin samoihin aikoihin kuin Muusa. Samoja piirteitä on myös täällä ilmennyt... Reviiritietoisuus on kasvanut ihan huimasti, jopa ärsyttävin määrin eli lenkkeilyt ovat tällä hetkellä ei-niin-rentouttavia muiden koirien tullessa vastaan lähialueella. "Omalta" reviiriltä poissaollessa toiset koirat eivät ole ongelma, mutta lähiseudulla kuumutaan silminnähtävästi, erittäin ärsyttävää...

Tämä on ollut meillä ainoa miinus, tosin vaikutusta saattaa myös olla talvikaudella todella vähiin jäänyt aktivointi erinäisten ongelmien takia.

Plussia onkin sitten hyvin:) Ah ne niin kauheat juoksut ja niiden aiheuttamat valeraskaudet ja masennukset ovat historiaa;)Myös mätäpaiseongelma katosi meillä :) Koira on nykyään aina todella iloinen ja valmis kaikkeen, sohvamakoiluja tosin harrastetaan edelleen, mutta nykyään sitä ei tarvitse käydä raahaamassa sieltä alas;)Kontakti on tullut todella paljon paremmaksi, hakee nykyään jopa itse kontaktia minuun, mitä ei paljoa ennen tehnyt, olin sille lähinnä ilmaa treeneissä... Treenejä tehdään nykyään ihan hurjalla innolla, kun ennen hajut ja muut veivät voiton ja aivotkaan eivät tainneet olla ihan mukana;)

Mutta kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen!

Mari

Anonyymi kirjoitti...

Ja erityisesti myös koirien välit (äiti ja tytär) ovat parantuneet huimasti :) Mamma oli ennen hormoneista johtuen silloin tällöin todella kireällä tuulella ja ipana saattoi saada kyytiä. Nykyään ei tehdä muuta kuin leikitään jatkuvasti ja nukutaan viekukkain ja nuollaan toista;) Murinoita ei ole kuulunut kertaakaan leikkauksen jälkeen. Eli ilmiselvästi rauhoitti todella paljon hormoneiden viemää äiti-koiraa:)
Nyt vaan taitaa käydä niin, että ennen johtoasemassa ollut äiti taitaa jäädä kakkoseksi tyttärelleen, koska tällä hetkellä ipana kyllä vie äitiä ihan 6-0, ja äiti vaan siirtyy syrjään jos ipana sattuu esim. haluavansa häkkiin nukkumaan jossa äiti lepäilee, istuu tylysti äipän päälle, jolloin äiti lähtee pois sanomatta sanaakaan;D

Toivottavasti välit pysyvätkin näin hyvinä jatkossakin ipanan kasvettua :)

Mari

Lotta K kirjoitti...

Meilläkin koirien keskinäinen peuhaus on vaan lisääntynyt, en tiedä pitäiskö se laskea positiivisten vai negatiivisten vaikutusten piiriin :D

Reviiriagressiivisuus on listassani näköjään kaksi kertaa, mutta olkoon...