Pilsnereiden kesäpäivä

Pinsereiden kesäpäivää vietettiin sunnuntaina Tuusulassa. Olen parhaillaan kirjoittamassa tuosta juttua Snautseri-Pinseri -lehteen, joka ilmestyy käsittääkseni viikolla 38.

Muusa on ollut viimeaikoina aika vaisu, se ei jaksa innostua asioista ja mieluiten viettäisi aikansa peiton alla omassa pesässä nukkuen. Epäilen valeraskautta tai muita juoksun jälkeiseen aikaan liittyviä hormonimuutoksia. Kesäpäivästä Muusa kuitenkin innostui, eniten tietenkin siitä, että matkaan lähdettiin Alin kanssa. (Mitä siitä, vaikka paikan päällä Muusa olikin sitten taas ihan apaattinen.)

Kesäpäivän koulutusosuus muodostui tänä vuonna BH-kokeen taidoista ja agilitystä. Mitään tokojuttuja Muusaa ei liiemmin olisi haluttanut tehdä, eikä se jaksanut oikein innostua minusta. Kouluttajana toiminut Hanna Pasanen kysyikin, joudunko aina motivoimaan ja houkuttelemaan koiraa niin paljon. Onneksi normaalia Muusaa kyllä kiinnostaa harrastaa minun kanssa. Saatiin hyviä vinkkejä harjoitteluun jatkossa.

Minua lähinnä harmittaa, että en usko voivani hyödyntää mitään saamistani vinkeistä juuri nyt, koska koira viestii kaikin keinoin, että sen kanssa pitäisi ottaa rennosti ja pitää taukoa. Nyt ymmärrän, miksi monilla koiraharrastajilla on useampi koira: yksi koira ei yksinkertaisesti jaksa treenata niin paljon kuin minä jaksaisin :) Täytyy vain yrittää malttaa mielensä, muistaa kaikki jutut tulevaisuutta varten ja edetä Muusan ehdoilla. Onneksi kohta loppuu loma, jonka jälkeen koko syksy meneekin sitten etupäässä politiikkaan.

Agilityn treenaamiseen osallistuttiin, vaikka Muusa olikin tässä vaiheessa jo ihan naatti. Lähinnä siksi, että oli niin hyvä tilaisuus harjoitella erilaisella kentällä ja samalla erilaisilla esteillä. Tämä oli erinomaista harjoitusta Muusalle, joka on koko kesän treenannut vain samalla kentällä.

Tässä mennään uutta (hieman liukkaampaa) puomia, agilitykouluttajamme Laura Verkamo pitää Muusasta kiinni, että neiti ei liukkaiden pintojen pelkoisena keksi räpiköidä puomilta omia aikojaan takaisin ja oppia näin ei toivottuja tapoja.

Oli päivässä Alin lisäksi vielä muutakin, mistä Muusa jaksoi innostua, nimittäin leikkimieliset kilpailut, joissa taisteltiin suurimman ahmatin ja nopeimman pikajuoksijan titteleistä. Tuo pieni piste tuossa vasemmalla on Muusa pikajuoksussaan juuri ennen maaliviivaa. Harmi, että kuvassa ei näy Loviisan komeaa pyllähdystä maaliviivan takana, jonne me yhdessä rykelmässä juoksimme Muusaan houkuttimeksi. Siitä pyllähdyksestä olisi ilman muuta pitänyt saada extratyylipisteitä :)

Nakkeja Muusa ahmi pinserimittakaavassa sen verran rauhallisesti, että ei ollut hätyyttelemässä aivan kärkeä.

Lopuksi vielä poseerauskuva.

Kuvat: Kirsi Virtala