Muusan ollessa mukana töissä, jätän sen aika usein toimistolle yksin, kun menen lounaalle tai palaveriin alakertaan. Näin toimin myös eilen. Tultuani takaisin, toimiston lattia oli kokonaan valkoisen (epäilemättä kokaiinin näköisen) jauheen peitossa ja Muusa maiskutteli innoissaan suutansa, joka myös oli valkoisen jauheen kyllästämä. Mitä ihmettä?
Selitys: toimistokoira Muusa oli avannut ja maistellut eräiden bileiden tarjoilujen valmistusta varten hankitut 6 kg panimosokeria ja turbohiivaa päälle (käymisaika 2 päivää).
Nopea soitto eläinlääkärille selvitti, että kumpikaan aineksista ei sinäällään ole vaarallinen koiralle, mutta pahan olon niistä kyllä saa ja koiraa pitää tarkkailla. Muusa röyhtäili ja piereskeli illan itseensä tyytyväisenä, eikä vaikutaanut sen enempää huonovointiselta.
Tänään tuo otus on vetänyt minut aamukuudelta ylös ja lenkille piipittäen niin määrätietoisesti, että luulin kiljun tulevan ulos takapäästä. Ulkona se nuuski rauhallisesti, eikä puhettakaan mistään hädästä. Kun minä olin vihdoin seitsemältä (noin kolme tuntia liian aikaisin) hereillä lenkin ansiosta, se rojahti sänkyyni peiton alle ja vaipui omahyväisen tyytyväisenä uneen.
Arrggh, Muusa perkele.
1 kommentti:
Nonni, nautintoa kerrakseen. :) Aina sitä luulee, että ei tähän voi koira koskee kun tää oon niin: -yök, korkealla, piilossa, iso, haiseva, hyvin pakattu... mitä tahansa ja aina välillä tulee näitä ylläreitä. Way to go Muusa!!! :)
Lähetä kommentti