Mätäpaiseita - kuinkas muutenkaan

Muusalla on taas niitä inhottavia mätäpaiseita, joita sillä on aina ennen juoksua. Nyt ekaa kertaa myös juoksun jälkeen. Huulet mätii, alapää mätii. Naminami. Antibioottia taas naamariin, kyllä ne siitä.

Muutoin arki rullaa ilman sen kummempia kohokohtia. Sitä tylsää tavallista vaan. Lukuunottamatta sitä, että tytöt olivat viikonlopun mökillä ja pääsivät kuumatkin tekemään elämänsä ensimmäistä verijälkeä.

Kuru ja Muusa lähdössä ulos syksynkeltaisissa valjaissaan

Syksyn ihanuus - sänkipelto

Muusa haaveilee pellolla



Kuru riehuu



Sänkkärillä juokseminen on muuten kivaa, mutta terävät korret tuntuvat neidistä ikäviltä

Blaah, leikkiköön keskenään

Sini ja Kuru

Matkakoira Muusa

Muusan juoksuista on selvitty inhottavine mätäpaiseineen. (Joo, finnejä on puristeltu taas sekä huulista, että takapuolesta. Yök!)

Juoksujen aikana Muusa pääsi myös hieman reissaamaan ja koki elämänsä ensimmäisen hotelliyön ja matkan yöjunassa. Muusan mielestä yöjuna oli parasta ikinä, sai olla menossa jonnekin ja mukana, mutta kuitenkin peiton alla ;) Ja hotellin parisänky oli juuri sopivan iso ja pehmeä Muusalle! Etukäteen stressasin Muusan ottamista mukaan näille työmatkoille, mutta huoli osoittautui turhaksi: Muusan mielestä hotellihuoneessa köllöttely oli enemmän kuin jees sillävälin kun minä olin kokouksissa. Eikä edestakainen matka Kajaaniin saman vuorokauden aikana näyttänyt Muusaa häiritsevän. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että Muusa on helppo koira: sen todellakin voi ottaa mukaan melkein minne vaan. Ja juoksuisia narttuja on tunnetusti välillä hankala saada hoitoon.


Yritin myös canicrossata juoksuisen Muusan kanssa, että sen kunto ei repsahtaisi hihnalenkeistä, mutta ei neitiä oikein juokseminen huvittanut. Niin epätoivoisen laiskaa lönkötystä en ole vähään aikaan nähnyt :D

Muusa sai lahoituksena Pimulta vaelluskoiran varustuksen. Ollaan jo pitkään suunniteltu vaellusta koirien kanssa. Koska olemme niin neitejä totesimme kuitenkin, että emme vietä teltassa pakkasöitä ja vaellukselle lähdetään aikaisintaan ensi keväänä.

Tulihan se juoksu viimeinkin

Muusa on tehnyt juoksuaan jo pitkään. Peräpää on ollut niin turvoksissa, että huh huh, mutta mitään eritteitä sieltä ei ole kuulunut. Mietin jo, voiko se juosta ilman että tiputtaa. Epäiltiin myös stressiä syyksi kummalliseen juoksujen pihtaamiseen. Nyt Kuru on viikon Aurinkolahdessa ja Muusalla aikaa rauhoittua. Ja tänään, ensimmäisen rauhoittumispäivän päätteeksi alkoi tiputtelu, juuri sopivasti agilityleirin jälkeen :D

Päätös on nyt lopullisesti tehty: nämä ovat Muusan viimeiset juoksut. Joulukuussa se steriloidaan.

Kallion koirakerhon leiri

Viikonloppua vietettiin Muusan ja Kurun kanssa Kallion koirakerhon leirillä Hiidenhelmessä. Lajiksi olimme valinneet yllätys yllätys agilityn. Etukäteen hieman arvelutti kahden koiran kanssa matkaan lähteminen. Hyvin kuitenkin selvittiin. Tytöt käyttäytyivät leiripaikassa oikein mallikkaasti, mitä nyt Kuru yritti vähän konsertoida huoneessa. Onneksi olin ottanut haukkupannan mukaan, joten konsertoinnillekin tuli piste nopeasti. Muusa toimi agikentällä superhyvin ja Kurun kanssa tehtiin vain muutamia juttuja. Kaikenkaikkiaan mainio viikonloppu. Ohessa muutama kuva ja video hyppyharjoituksista.

Kuru menee

Muusa tulee

Tellu ja Kuru odottaa vuoroaan


Muusan hyppysarjat