Rakkaasta luopuminen on vaikeaa ja haikeaa. Miska nukkui illalla syvään ja lopulliseen uneen. Päätös oli meidän, eikä sitä ollut helppo tehdä. Miska kärsi nivelrikosta, joka teki sen liikkumisesta päivä päivältä huonompaa ja kivuliaampaa. Lisäksi papparaisen näkö ja kuulo olivat jo hyvin huonoja ja maha säännöllisesti huonossa kunnossa kroonisen paksusuolen tulehduksen takia. Halusimme, että Miska saa kuolla arvokkaasti ja ennen kun sen elämä on pelkkää kärsimystä.
Viimeisenä päivänä olimme Miskan kanssa rauhallisella lenkillä täyttömäellä, heittelimme vähän palloakin, mistä Miska oli selvästi mielissään, vaikka ei enää entiseen tapaan jaksanutkaan riehua. Meille tärkeintä on kuitenkin se, että Miska oli loppuun asti pirteä ja hyvän tuulinen vanhus, joka sai viettää kunnollista koiran elämää.
Miska oli meidän ensimmäinen koira. Saimme viettää Miskan kanssa sen melkein 13 vuotisesta elämästä vain pienen palasen, reilut kolme vuotta. Väitän kuitenkin, että ajan määrän korvaa sen laatu. Miskasta ei missään vaiheessa tullut meille itsestään selvyyttä, vaan sillä oli jopa arjessakin aina erityinen paikka. Miska opetti meille enemmän kuin olisimme etukäteen osanneet arvata, avasi oven uuteen maailmaan. Surunkin keskellä on selvää, että emme mistään hinnasta vaihtaisi tuota aikaa mihinkään muuhun.
