Ripuli ja oksentelu yltyi siihen pisteeseen, että menimme tänään eläinlääkäriin. Ikään kuin todistaakseen pahaa oloaan Muusa oksensi myös vastaanotolle.
Olin eilisestä asti pakkojuottanut tuota otusta pullosta, mutta ilmeisesti suurinosa nesteestä oli mennyt suoraan keittiön lattialle tai tullut pois heti jompaa kumpaa kautta, koska eläinlääkäri ryhtyi ensitöikseen nesteyttämään Muusaa, eli laittoi nestettä sen nahan alle. Muusa muuttui käsittelyssä sellaiseksi kyttyräisen kamelin näköiseksi, kun nestettä laitettiin muutamaan kohtaan niskaan ja selkään, joista se sitten leviää muuhun elimistöön. Lisäksi Muusa sai pahoinvointilääkettä, antibiottiia ja vielä jotakin mahaa tasapainottavaa mömmöä. Jos ei näillä tokene, niin on kyllä ihme. Hassut kamelinkyttyrät muljahdellen Muusa jaksoi kotiuduttuaan jopa vähän kytätä kotipihan oravaa.
Eilinen pidettiin kokonaan paastoa, mutta tänään Muusa saa jo syödä pieniä annoksia riisiä ja keitettyä kanaa. Mietin kyllä, pysyyköhän mikään sisällä, eli onko edessä taas yksi ramppauksen täyteinen yö.
Suosittelen kaikille koiranomistajille Tapiolan suoraveloitusta. Olen pitkälti ollut sitä mieltä, että vakuutukset on humpuukia, joita joskus on pakko olla. Toistaiseksi tuo suoraveloitus on mielestäni toiminut erinomaisesti, enkä koe maksaneeni turhasta. Lähieläinlääkärilläni on sopimus vakuutusyhtiön kanssa, joka tarkoittaa minun kannalta sitä, että vakuutuksen korvaama osuus on suoraan eläinlääkärin tiskillä minun laskustani pois. Kätevyyden lisäksi madaltaa kynnystä viedä eläin lääkäriin silloinkin kun itse pohtii olisiko kyse jostain itsestään ohimenevästä. Ajattelen niin, että jos on jotain mitä voidaan tehdä eläimen olon parantamiseksi, se tulee tehdä.
