Parkkiruutupiknikki ja viisi vehnäleipää

Muusan keskiviikko on ollut eväitä täynnä. Aamiaisella kävimme HYYn Vihreiden parkkiruutupiknikillä, jossa linssilude Mussoliini mutusteli omaa herkkuluutansa ja keikisteli keräämässä huomiota. Sillä keikistelyllä pääsi ihan YLEn Uudenmaan uutisiin :) Kovasti olin iloinen ja ylpeä koiranomistaja, kun kauniisti auringossa kiiltävä herttainen hörökorva pysyi omalla viltilään parkkiruudussa keskellä Yliopistonkatua citymaastureiden vyöryessä ohi pelottavan läheltä.

Muistan viime vapun, kun olimme riiviöpennun kanssa Ullanlinnassa piknikillä ja neiti tuumasi "ihanaa, kaikki nämä ihmiset ovat tulleet tänne ulkoiluttamaan MINUA ja tuoneet vielä näin paljon ruokaakin MINULLE..." varastellessa naapuripiknikistä keksejä ja kulauttaen vieressä istuneen toverin viinit vielä palan painikkeeksi. Voitte kuvitellä, että silloin olin aika nopeasti valmis passaamaan vapun juhlimisen ja pakenemaan nolona riiviön kanssa kotiin. Nyt melkein vuoden myöhemmin, voin todeta, että sitkeyteni on palkittu. Riiviö on oppinut, että kaikki ruoka maailmassa ei ole sitä varten ja että ylipäätänsä silloin kun jotain jännää tapahtuu on soveliasta käyttäytyä edes jonkin verran maltillisesti.

Noh, ikinä ei kannattaisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Illalla olimme vahingossa jättäneet leipäpussin pöydälle kauppareissun ajaksi ja palattuamme takaisin pussi oli noin viisi vehnäleipää tyhjempi. Muusa piereskeli tyytyväisen oloisena sohvalla.

Kolmen valoisan lenkin vuodenaika

Olemme siirtyneet kolmen valoisan lenkin kauteen, hurraa!!! On se vaan niin ihanaa kun tekee mieli vielä illalakin ulkoilla :)

Tänään illalla oltiin Muusan kanssa Vuosaaren täyttömäellä.


Tehtiin muutama viestiharjoitus.

Sieltä tulee aropupuni Muusa :)

Muusan sivuprofiili

Katsokaa ja ihailkaa (klikkaamalla kuvaa, sen saa suuremmaksi :)

Pinserikavereita

Muusa tutustui eilen Enniin ja Susuun iltapuistoilun merkeissä. Hassua, miten eri näköisiltä saman rodun edustajat voi näyttää, kun ainoa punainen narttupinseri, jota on tottunt tarkkailemaan on oma koira. Aiemmin illalla Loviisa oli huolissaan, ottaisinko varmasti oikean koiran puistosta mukaan. Ei huolta, Puikulan kippurahäntä ja hörökorvat paljastavat sen jopa iltahämärässä jo kauempaa. Vertaillessa näitä kolmea punaista narttua, tajusin myös, että Muusa on perinyt äidiltänsä tietyn tukevuuden. Ei Muusa mitenkään erityisen iso ollut, mutta jotenkin Enni ja Susu ovat molemmat siroudessa ihan eri luokkaa. Lilahan (Muusan äiti) on tunnetusti yksi suomen painavimmistä narttupinsereistä :) Eikä Lila ole lihava, sillä on vain massaa. Tätä massaa Muusakin on selkeästi kerännyt itselleen lisää melkein salaa. Ihan hyvältähän tuo pötkylä näyttä, ei siinä mitään :)

Muusalla on ollut selkeä kaverivaje osin kiireiden ja osin huonon tuurin takia. Usein olemme menneet puistoon kököttämään ja odottamaan jonkun ilmestymistä turhaan. Eilen näki, miten innoissaan Muusa touhusi sekä Ennin & Susun kanssa että muiden puistoon sattuneiden koirien kanssa. Varsinkin saman ikäinen rhodesiankoiranarttu oli Muusasta hyvää painiseuraa. Kuvia en tullut ottaneeksi, oli jo niin pimeää. Harmi. Täytyy kuitenkin yrittää puuhata treffejä useammin pinskukavereiden kanssa. Pinserileikki on ihan oma leikki. Tänään olemmekin menossa juuri sopivasti ulkoilemaan Miskan kanssa.

Täytyy myös mainita, että olimme eilen pitkästä aikaa Loviisan ja Miskan kanssa lenkillä, jossa sekä Muusa että Miska sai olla vapaana. Tästä on aiemmin melkein poikkeuksetta seurannut kaaos ja vanhan herran turhautuminen. Eilen kuitenkin Miskan kantti kesti ja Muusa puolestaa oli ihan suhteellisen nätisti papparaisen kanssa. Eihän sitä jaksa riehua, jos toinen ei yhtään provosoidu :) Propsit Miskalle hermojen kestämisestä.

Tankki

Kotona taas. Muusa tuntui olevan kovin mielissään tästä :)

On näköjään ruoka maistunut neidille poissaollessani, koirani on nykyään mallia TANKKI. Ohhoh. Sori Muusa mä tykkään sporttibeibeistä, eli nyt alko laihis.