Keskitalven mökkeilyä

Joululoman kunniaksi käväisimme koirien kanssa mökillä. Yhdenillanreissu oli löhöilypainoinen, koska Kurulla on juoksun tärppipäivät ja Muusalla tikit. Järven jäällä olisi ollut sopivasti pehmeää puuterilunta riehumiseen, eikä kumpikaan tuntunut ymmärtävän miksi tontilta toiselle vapaana kirmailun sijaan heidät komennettiin sisätiloihin.

Takkatulen ääressä tuohtumus unohtui kuitenkin nopeasti

Etenkin Muusasta löhöily takkatulen ääressä olikin yllättävän nautinnollista

Porokoira sen sijaan yritti vähän väliä esittää toiveitä vauhdikkaammasta illanvietosta.

Yritelmä poseerauksesta, ei näiden tyttöjen vahvin laji :D

Joulupuuroo

♫ ♫ Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo... ♫ ♫

Herrantertut kiltisti odottamassa

"Käy kiinni, kuin sika limppuun"

Ahmatin tyylinäyte

Kuru nautiskelee joulurauhasta lahjasorsa vierellään

Muusa rauhoittaa itseään vanuttamalla vanhaa pantteria. Muusan paketit oli syötäviä ja arvatenkin niistä on jäljellä enää vain muisto.

Valmiina riehumaan

Tänään syödään viimeistä päivää kipulääkettä ja hyvä niin. Muusa ei nimittäin omasta mielestään ole enää laisinkaan kipeä ja riehuu kotona heti kun silmä välttää. Lenkeilläkin tuo otus on aivan mahdoton ja virtaa tuntuu taas olevan yhden ruutitynnyrin verran. Piristynyt Muusa on myös selkeästi tylsistynyt toipilaselämään ja keksii kaikkea tyhmää, kuten ikkunassa wuffittelu ja juoksuisen Kurun kiusaaminen.

Viikko pitäisi vielä Muusan jaksaa köpöttelyä ja minun vahtia menoa. Se saattaa tuntua molemmista loputtoman pitkältä viikolta.

Lenkille lumipyryyn - Muusa esittelee talvimuotia

He pääsivät pipareihin ♥

Maha

Alhaalta päin kuvattuna maha näyttää tältä:


Haava on siisti ja kuten jo aiemmin todettu, ei järin iso.

Toipilaselämää

Muusa on ollut leikkauksen jälkeen pöppörössä, väsynyt ja välillä kipuinen. Olosuhteisiin nähden se on kuitenkin yllättävän oma itsensä ja nauttii kaikesta hyysäyksestä täysin rinnoin. Yllättävää kyllä, haavan askarteleminen ei ole vielä kiinnostanut sitä juurikaan. Tötteröä on pidetty lähinnä öisin ja silloin kun ei jaksa silmä kovana kytätä Muusan tekemisiä.

"Ihan sama, kunhan saa olla peiton alla"

Tohtori Kuru on onneksi tajunnut, että Muusa on kipeä ja käyttäytynyt muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikein mallikkaasti ja osallistunut Puikulan hoivaamiseen. Ei ole siis tarvinnut eristää koiria toisistaan (paitsi silloin kun ovat keskenään, ettei Kuru pääse askartelemaan Muusan tikkejä).

Leikkauksen aikana Muusalla ollut hengitysputki ärsytti kurkkua, niin että eilen piti köhiä. Köhimiseen auttoi riisijätski, naminami. Ensimmäisen kerran ruoka maistui Muusalle vasta eilen, toisena toipilaspäivänä, vaikka yritimme tarjota kaikenlaisia herkkuja jo edellisenä iltana. Kuru oli tietenkin tyytyväinen, kun sille syydettiin kaikki, mikä Muusalle ei kelvannut :D

Hyvin nopeasti Muusa on ehdollistunut erilaisiin palveluksiin, kuten siihen, että halutessaan sohvalle, pitää asettua sohvan viereen odottamaan, että joku nostaa jne. Selkeästi koira, joka rakastaa olla passattavana. Eniten haasteita on tuottanut liukastelu: Muusa on pakko kantaa ulos asti, muutoin se sutii rapussa ihan normaaliin tapaansa.


Ja sitten on vielä nämä pakkaset! Aamulla mittarissa -17. Muusa lähti aamupissalle fleecepuku ja toppatakki päällään, sekä töppöset jalassaan. Liikkuminen on haavan takia sen verran hidasta, että Muusa palelee selkeästi normaalia enemmän, eikä ole kovin innoissaan ulos menemisestä. Onneksi ei pitkälle tarvitsekaan selviytyä.