Sairasloma loppusuoralla

Muusan jalan parantuminen on hyvässä vauhdissa. Keskiviikkona saadaan tikit (ja tötterö!) pois. Jalassa riehunut hiiva on rauhottunut monivaiheisen hoitamisen ja tuulettamisen avulla. Jalka on ollut muutoinkin paljon parempi sen jälkeen kun kääreessä hautomisesta luovuttiin. Tosin Muusa ei ole osannut varoa sitä lainkaan, mikä on aiheuttanut mm. kivuliaita sisäriehumiskohtauksia. En vaan ymmärrä miten itsesuojeluvaisto voi puuttua niin kokonaan, että ei tajua lopettaa riehumista vielä siinäkään vaiheessa kun pitää jo loikkia kolmella jalalla. Siksi olenkin alkanut epäilemään, onko kyse kuitenkin enemmän marttyyrimäisestä esittämisestä kuin oikeasta kivusta? Joka tapauksessa koiran elämän rajoittaminen tötteröllä ja supistamalla lenkit vain lyhyiksi hihnalenkeiksi ei vielä riittänyt, lisäksi on pitänyt rajoittaa sisäriehumista (varsinkin toimistolla, missä Muusa haluaisi juosta pitkää käytävää edes takas...)

Olen yrittänyt keksiä Muusalle tilalle edes jotain muuta kivaa, joten aktivointilelut kuten kuvassa näkyvä dog tornado ovat olleet kovassa käytössä. Muusa on niin motivoitunut puuhasteluun, että ei lopeta edes siinä vaiheessa, kun kaikki namit on jo syöty. Minun pitää väkisin riistää laite siltä lisätäkseni nameja tai lopettaakseni aktivointileikin. Ollaan harjoiteltu toko-liikkeistä paikalla makaamista ja olen huomannut että se on todella vaikeaa, jos koiralla on aivan liikaa energiaa joka päivä :) Muusan itse itselleen kehittämiä uusia ajanvietteitä on ikkunassa kyttääminen ja wuffittelu (sieltä ei näy mitään) ja taloyhtiön äänien wuffittelu (mitkä äänet?). Olen jättänyt nämä huomiotta, koska Muusa selkeästi kerjää käyttäytymisellään huomiota ja tietenkin purkaa turhautumistaan. Luotan siihen, että moinen loppuu heti kun päästään taas kunnon lenkeille, tokoon, agilityyn ja muutenkin normaaliin arkeen kiinni.

Tästäkin ikävästä sairaslomasta on ollut se hyöty, että olen oppinut lukemaan ja tulkitsemaan Muusaa entistä paremmin. Muusa on terve silloin kun se on pirteä, iloinen, aktiivinen oma itsensä (hyvänmielen puikula). Kun Muusa on väsynyt, se on raukea, tyytyväinen, unelias laiskottelija kokonaisen päivän. Jos Muusa on kipeä, sen huomaa heti. Siitä tulee haluton, vastentahtoinen, turhautunut, hankala-kärttyinen tai se on vähintäänkin jotenkin vaikeana koko ajan. Muusan avoimuus pelastaa minut oikeastaan paljolta, koska koira viestii suoraan käyttäytymisellään miltä siitä tuntuu. Muusa ei epäröi näyttää kipua (jopa liiallisuuksiin asti), eikä sen ilo ja tyytyväisyyskään voi jäädä mitenkään huomaamatta.