Olen yrittänyt koko päivän selittää Muusalle, että me olemme saaneet uuden kodin ja sielä on enemmän tilaa ja kivaa kun Nikkekin tulee asumaan sinne meidän kanssa. Muusa ei tunnu lainkaan vielä ymmärtävän mistä höpötän. Koiran kannalta muuton oleellisimmat faktat ovat, että muutamme uuteen taloon aivan lähelle, eli lenkit ja hoodit pysyvät samana :) Asunto sen sijaan vaihtuu isommaksi.
Silti vähän jännittää Muusan uuteen kotiin sopeutuminen, eroahdistustaipumuksia ja muuta askarteluvimmaa kun on ollut. Täytyy vaan varata paljon aikaa itseltä koiran totuttamiseen uuteen asuntoon. Eli järjestää tilanteet niin, että Muusalla ei ole tarvetta ahdistua missään vaiheessa.
Onnea uudesta kodista!!!
VastaaPoistaAsustaako Muusa muuten koko kämppää yksin ollessaan? Meillä ei mitään ongelmia kunhan koirat on omalla paikallaan eli työhuoneessani portin takana. Mahdollisimman pieni tila vahdittavana (nää kyllä vahtii gerbiileitä kahdeksassa terraariossa, siinä sitä virikettä :p).
Nykyisessä kämpässä Muusa pääsee muualle, paitsi eteiseen. Mutta tilaa täällä ei ole kuin kaksi huonetta, joiden välissä ei ole ovea, eikä oviaukkoa. Eli tällä hetkellä Muusa on yksin ollessaan yhdessä isossa huonnessa, siinä yhdistetyssä olohuone-keittiö-makuhuoneessa :)
VastaaPoistaUuudessa onkin sitten niitä ovia, joita voi sulkea. Ainakaan eteiseen en sitä edelleenkään aio päästää. Olen pohtinut, pitäisikö se jättää yksin ollessaan makkariin vai keittiöön+olohuoneeseen. Makkarin ajattelin liian pienenä ja ahdistavana, toisaalta sielä se haluaa olla, kun on mun sänky ja turvallisuutta tuottavat hajut ja peitot joihin voi käpertyä. Toisaalta koko kämppäkin voi olla ainakin aluksi liian suuri... Usko tai älä, olen pähkäillyt tätä jo nyt ennen muuttoa tosi paljon...
Hmmh... Mä varmaan kokeilisin sitä makkaria, ainakin ensin. En kyllä yhtään tiedä miten omatkaan käyttäytyisivät ihan suljettuna oven takana (no Enni nyt jää mihin vaan, oli ennen Susun tuloa vapaasti kaikkialla paitsi ikkunoista kurkkimaan en sillonkaan päästäny) mut ihan isoon tilaan niitä tuskin koskaan koen tarpeelliseks jättää. Vanhas kämpäs Susu asu keittiös, kesti hetken tääl uudes et oppi olemaan poissa keittiöstä. :p
VastaaPoistaMeillä taasen yli 60m2 kämpästä oli olkkari ja makkari "suljettuina" ja nyt tässä 53m2 ainoastaan pienen makkarin ovi laitettu kiinni. Eli tilaa on kyllä ollut. Ite oon pitänyt tärkeimpänä sitä, että Ali näkee ulko-oven. Se tuntuu olevan sille kaikkein tärkeintä, sillä kai se silloin tuntee olevansa tilanteen tasalla. Saa nähdä mitä seuraavassa, väliaikaisessa, kodissa keksitään, kun siellä on viisi huonetta ja keittiö sekä monia ulko-ovia.
VastaaPoistaMeillä Miki on 54m2 kaksiossa asustanut keittiöö + olohuonetta, tuulikaapin ja makuuhuoneen ovat on ollu kiinni, tosin meillä Miki ei pääse öisinkään makuuhuoneeseen vaan silloin oven edessä on pleksi. Mun vanhemmilla ollessaan asustaa yläkertaa, alakertaa ei uskalla mennä muutenkaan (kummalliset rappuset).
VastaaPoistaMeillä ei oo kyllä koskaan ollut eroahdistusta, joten sen kannalta on vaikea sanoa. Uusikoti on 147m2 enkä sieläkään ollut ajatellut rajoittaa kun makuuhuoneisiin pääsy, tosin keittiö+olohuone+ takkahuone on yhtä isoa tilaa 60m2, jossa ei oo ovia, et sen tilan vois koiralle rajata portilla et ois vaan sielä yksin ollessaan, tosin sitten on paljon ikkunoita mistä katsella ja vahtia naapuruston toimintaa. Laitoitpa visaisen asian pohdittavaksi...
Ai nii onnittelut uudesta kodista!
VastaaPoistaMuusallakaan ei ole mitään kummempia mahdollisuuksia ollut tuijotella ikkunoista ulos tai vahtia ovea. Näitä mahdollisuuksia en sille aio tulevaisuudessakaan tarjota, koska musta sen ei tarvitse kytätä kotona ollessaan yhtään mitään, vaikka vahtikoira luonteeltaan onkin.
VastaaPoistaPinserille tyypilliseen tapaan Muusa haluaa olla tietenkin aina kaiken keskellä ja jos mahdollista myös keskipisteenä. Mä väitän, että eroahdistus on alunperin alkanut ennen kaikkea siitä, että ollaan asuttu sellaisessa paikassa, missä se miedän kotona ollessaan NÄKEE mut koko ajan (paitsi jos meen vessaan...) Eroahdistusoireiden lievittämiseen ja siitä selviämiseen auttoi selkeästi pienemmät tilat, Muusalle rajattiin joksikin aikaa keittiöön oma alue, jossa se vietti yöt jne. Esim. autossa yksin oleminen on AINA (pahimpinakin eroahdistus aikoina) onnistunut mallikelpoisesti.
Nyt uudessa asunnossa on tavallaan kaksi haastetta: muuttaa ja aloittaa uusi arki niin, että eroahdistus ei laukeaisi (jossain määrin sitä voi olla jopa mahdotonta välttää, sillä onhan muutto koiralle stressaavaa jne...) ja toisaalta opettaa koira siihen, että kotona on voi hengailla silläkin tavalla, että minä olen esim. toisessa huoneessa.
Mä väittäisin taasen, että Alissa on yksin ollessaan yhtä paljon vahtikoiraa kuin siilissä höyheniä. Se vahtii, kun läsnä on joku jolle vahtia. Yksin ei koskaan.
VastaaPoistaOmassa pinserissäni oon huomannut, että vaikka se nukkuisi ja mä vaihdan huonetta niin se havahtuu ja tulee perässä. Ei se näytä siitä stressaavan tai mitenkään nostavan melua. Toisessa huoneessa se jatkaa uniaan. Eli meillä useampi huone ei tarkoita etteikö kuitenkin oltaisi koko ajan siinä samassa. En koe tarpeelliseksi sulkea ovia, kun ei sitä eroahdistusta ole.
Tää projekti "Muusan -muutto" tulee olemaan mielenkiintoinen. Muistathan sitten jakaa meitin kanssa kaikki käänteet, jotta muutkin hyötyy sun varmasti nerokkaista ratkaisuista :) :)
t: Hän joka vieläkin nauraa Muusan barrikadeille
Heh, on niille barrikadeille kyllä itsekin naurettu, pitkään ja hartaasti. Täysin tehottomiahan ne olivat, hillittömät konstruktiot. Ja minä kun luin Tuire Kaimiota, että pieni pentu ei vielä pääse sänkyyn. Katin kontit, Muusahan pääsi ja meni joka paikkaan!!! (naurua...) Eikä sitä mitkään mellakka-aidat pysäyttäneet, omstajaansa tullut :)
VastaaPoistaPiti vielä sanoa, että nykyäänhän Muusa on toimistollakin ihan nätisti yksin, eikä sielä ole mun sänkyä tai mun peittoja tuomassa turvallista tuoksua.