Muusa

Valmistautumista kilpailuihin

2011-11-03T12:57:00.005+02:00

Tehtiin eilen HSKH:n treeneissä Ojangossa tällainen Mia Laamasen ykkösluokan rata. Rata oli hieman muokattuna, tai esteet eivät ehkä ihan olleet samoilla paikoilla, perusidea kuitenkin suht sama.

(Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä)

Täytyy sanoa, että töitä piti tehdä. Ensinäkin sisäänmeno kepeille oli yllättävän vaikea, vaikka näytti ihan helpolta. Sössin sen itse pari kertaa. Lisäksi okserilta oli haastavaa päästä putken oikeaan päähän (meillä treeneissä U-putki, eli ei ihan ratapiirrustuksen mukaan). Muusan ikuisuushaaste näyttää olevan keinu: tasaisin väliajoin keinulle mennään suht lujaa ja herkkähipiäisenä koirana Muusa sen jälkeen varoo keinua, vaikka ei mitään lentokeinua olisikaan varsinaisesti ottanut. Ja tämä toistuu huolimatta siitä, että keinua ollaan nyt hinkattu ihan järkyttävän paljon ja koiran pitäisi aivan hyvin tietää esteelle mennessään, että juu, se keinuu. Yksittäisenä esteenä Muusa tekee keinua täysin moitteetomasti, innoissaan ja oikein, ja sitten radalla se muka yllättyy siitä, että keinu keinahtaakin ja ottaa nokkiinsa. En tajua.

Olen ilmoittanut Muusan kolmiin kisoihin marraskuussa, joten saas nähdä, miten noi radat sitten kilpailutilanteessa hoituu. Yleensä on tupannut menemään paremmin kun treeneissä, kun itse keskityn paremmin.

Sekalaisia kuvia

2011-09-22T15:24:00.002+03:00

Heikki ja Muusa kotikallioilla aamukahvilla

Muusa ja kallio

Muusan pitää välillä kasata kaikki lelut pesäänsä... nooh, kyllähän sinne joukkoon mahtuu vielä

Kesäisellä täyttömäellä

Tämä hiekkalaatikko on m-i-n-u-n

Aatu tuli taloon

2011-09-22T15:19:00.003+03:00

Kyllä, Muusalla on ikään kuin uusi serkku. Kurun kaveriksi on saapunut käyttölinjainen kultsu Aatu, joka on tieteysti heti ensimmäisinä päivinään kiikutettu myös Helttatädin kauhisteltavaksi.

Aatu kuiskii, muusa näyttää kärsivältä.

Muusa epäilee.

Mutta katsokaa, miten söpö minä olen! Muusa yrittää ignoroida :)

Pinsereiden agilityn SM 2011

2011-08-14T22:48:00.001+03:00

Ekaa kertaa Muusan kanssa kilpailevien luokassa. Ohjaajalla oli suuria keskittymisvaikeuksia, mikä näkyy kyllä tuloksessakin, molemmilta radoilta hylly.

Ensimmäisen radan video.

Toisen radan video.

Ja sit muutama kuva by Niina Partanen

Agirotu 2011

2011-07-10T22:51:00.000+03:00

Muusan kesäloman kohokohta oli varmasti agirotu, jonne suuntasimme keskellä treenitaukoa. Hyvinhän se meni ja neidillä oli vauhtiakin kuin sheltillä konsanaan. Möllirata tosin oli aika helppo...

Muusa odottaa lähdössä hienosti

Sehän on kuin tanssia

Miskan kanssa jäällä

2011-02-28T16:22:00.003+02:00

Marraskuusta maaliskuuhun

2011-02-27T11:23:00.000+02:00

Ja näin Muusa on teleportattu läpi hyytävän talven. Tässä pikakelauksena Muusan kuulumisia

Vapun tekemä hieno uusi villapaita, joka pelasti pakkasilta

Joulukuussa Muusa muutti takaisin vanhaan pentukotiinsa. Muuton myötä Muusasta tuli taas huushollin ainoa koira. Uudessa kodissa ei ole liukkaita lattioita, eikä ikkunoissa mitään, mitä kytätä, joten Muusankin stressitaso on taas palautunut normaaliin ja koira on rauhottunut huomattavasti. Sen sijaan Kurua meillä kyllä ikävöitiin alussa kovasti, Muusa odotti sitä iltaisin eteisessä surkeana.

Vuosi vaihdettiin perinteisin menoin tutisten Kurikassa. Muusa kun tutisee jo ihan pienestäkin paukkeesta.

Tammi- ja helmikuu onkin sitten hujahtanut arjen merkeissä. Agilityä on treenattu, mitä pakkasilta on pystynyt. Tammikuussa oltiin Maria Aaltosen agilitykoulutuksessa Mouhijärvellä. Lenkkeileminen pakkasilla on ollut vähän niin ja näin, Muusaa ei huvita. Ehkäpä tuo ulkoiluinto taas kevään myötä palautuu. Muusalla on ollut kylässä urospinserit sekä Jarru että Miska, joten touhua on riittänyt. Myös uusi hoitotäti on Muusalle löytynyt. Muutoin koira on ollut terveenä, mutta yksi nenäpunkki piti selättää.

4-vuotiaan synttäreitä ei ehditty sen kummemmin juhlistamaan, mutta todetaan nyt kuitenkin Muusan saavuttaneen ihan aikuisen naisen iän :)

Pakkaset paukkuu

2010-11-29T21:51:00.003+02:00

Muusa ja Kuru lenkillä Viikin peltojen keskellä:

Muusan syyskuvia

2010-11-08T14:20:00.002+02:00

Muusa ottaa säännöllistä valohoitoa kirkasvalolampun vieressä

Syksyyn kuuluu ehdottomasti peiton alle käpertyminen

Myös yhdessä voi käpertyä peiton alle: Muusa ja Kuru päikkäreillä

Metsässä on kivaa

Saunakoira

Agilitykisat Ojangossa

2010-09-18T20:57:00.004+03:00

Muusa kävi tänään taas epävirallisissa agilitykisoissa Ojangossa, HSKH:n Tehiscupin 2. osakilpailussa. Tuloksena 4. sija, 5 virhepistettä ja kolme cuppistettä. Sain taas huomata, että koira kyllä tekee ihan hulluna, mutta itselleni ei oikein sovi tällainen kerran kahdessa kuukaudessa kisaaminen. Olin ihan hukassa ja kämmäilin päivän selviä juttuja. Muusa meni täysii ja hienosti ja vaikka se ärisi vuoroa odottaessa muille koirille ja käyttäytyi huonosti, radalla se keskittyi vain ja ainoastaan esteisiin ja minuun.

Kuvat: Niina Partanen - Kiitos Ninsku ♥

Pientä remppaa

2010-09-17T18:26:00.000+03:00

Meillä kotona eletään mielenkiintoisia syksyn kura-aikoja ilman suihkua. Kylppärissä vesivahinko, jota kuivatellaan. Onneksi korvaavana toimintana sekä allekirjoittanut että Muusa ovat tutustuneet taloyhtiön saunatiloihin ahkerasti :)

Muusasta kylppäri onkin tällä hetkellä todella kiva paikka, kun siellä on lämmintä ilmaa puhaltava tuuletin ja todella kuuma.

Vaikka vähän tuo vempain myös ihmetyttää

Arjen ei kuuluisi olla tällaista

2010-09-16T10:25:00.003+03:00

Niinä päivinä, kun kaikki Muusan huonosta hermorakenteesta tai muuten vaan sekaisin olevasta nupista johtuvat puutteet lyövät samaan aikaan vasten kasvoja, mietin, että arjen ei vaan kuuluisi olla tällaista.

Muusa pelkää laminattilattiaa edelleenkin. Se peruuttaa kotona maton reunalta reunalle ja saa hulluja paniikkikohtauksia lattiasta monta kertaa päivässä. Pitäisi muuttaa johonkin sellaiseen asuntoon, jossa olisi muovimatto.
Muusa ei voi mennä rappusia, koska se pelkää niitä. On siis aina ja ikuisesti asuttava hissitalossa.
Muusa kiljuu ja haukkuu stressaantuneena talon muiden koirien liikkeitä, välillä myös kadulla nähtyjen koirien liikkeitä. Kaikenlaista on yritetty, lähes tuloksetta.
Lenkeillä Muusa menee ihan sekaisin muista koirista ja käyttäytyy todella agressiivisesti niitä kohtaan. Ohitukset sujuvat tosin ihan hyvin, jos itse huomaa kaivaa nakit esille tarpeeksi ajoissa.
Muusa pelkää pamauksia, joten aina kun Santahaminassa ammutaan, lenkkimme tyssää välittömästi. Näin esimerkiksi tänään. Paniikissa olevan hillittömästi joka suuntaan kiskovan koiran kanssa ei olekaan ihan triviaalia selvitytyä takaisin kotiin, jos matkaa on pitkälti.

Tuntuu, että mitä vähemmän Muusa viettää aikaa kotona, sitä parempi sen on olla. Se on kotona kamalan stressaantunut ja kierroksilla, eikä sellainen ole mielestäni koiran elämää. Tätä on nyt jatkunut vuoden, eli koko sen ajan kun olemme asuneet nykyisessä asunnossamme. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että jo pelkästään koiran takia on pakko alkaa etsimään uutta asuntoa. Suoraan sanottuna aika perseestä. Entä jos Muusan arki ei kuitenkaan muutu paremmaksi vaikka muutettaisiin ja mitä tehtäisiin?

Olen miettinyt, että lemmikkieläimen pitämisen ensimmäinen ehto on se, että sille on kyettävä tarjoamaan hyvä elämä, sen on saatava käyttäytyä lajityypillisesti ja sille on kyettävä tarjoamaan riittävästi virikkeitä. Jos lemmikki on jatkuvasti stressaantunut ja paniikissa, onko sen elämä hyvää tai lajityypillistä? Miten kuvio ajatellaan halki, jos koiran ominaisuudet yksinkertaisesti estävät sitä elämästä stressitöntä ja normaalia koiran elämää?

Muusan ja Kurun painikuvia

2010-09-12T11:37:00.000+03:00

Minne katosi elokuu?

2010-09-10T16:00:00.001+03:00

Päivitysten puutetta en lähde sen enempää selittämään. Pahoittelen.

Muusa on edellisen bloggauksen jälkeen:
• kokenut unohtumattoman road tripin, käynyt seitsemässä uudessa maassa ja matkustanut käsittämättömän määrän kilometrejä (kuvia alla).
• voittanut pinsereiden agilityn SM-kisojen mölliluokan. Hyvä Muusa! (HUOM: tultiin kisoihin suoraan reissusta...)
• Viettänyt hemmotteluloman Nauvossa (kyllä siitä tulisi saaristolaiskoirakin...)
• viihdyttänyt hoidossa olleita Herkkoa ja Marttia
• edustanut puolueen kesäpäivillä Alkio-opistolla
• käynyt Olkiluodossa rähjäämässä ydinjätetynnyreille ja valtaamassa teitä (kuvia täällä).

Lisäksi on tietty treenattu agilityä, vähän tokoakin. Juoksenneltu metsissä ja rantakallioilla. Viihdytty ja nautittu kesästä ja kesän viimeisistä päivistä.

Kuvakollaasia kadonneista päivistä tulee takautuvasti...

Martti ja Herkko hoidossa

2010-08-08T20:32:00.000+03:00

Martti ja Herkko käväisivät hoidossa. Esittelyssä nukkumatyylit ♥

Kylki kyljessä Herkko ja Muusa, Martti omassa rauhassa takana

Herkko

Herkko ja Martti

Muusa matkakoirana

2010-07-24T14:18:00.001+03:00

Olimme Muusan kanssa parin viikon roadtripillä heinäkuussa. Muusa osoittautui erinomaiseksi reissukoiraksi, joka on nyt käynyt seitsemässä uudessa maassa: Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Puolassa, Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Muusa pääsi kokemaan seikkailun henkeä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kerran unohdimme takakontin auki ja lähdimme ajamaan erittäin hölmistynyt koira avonaisessa takakontissa, yhtenä aamuna Muusa karkasi teltasta ennen kuin oltiin kunnolla hereillä. Jossain välissä se sinkosi itsensä takakontista keskelle puolalaista rekkatietä ja niin edelleen.

Kuitenkaan Muusa ei esim. jättänyt reissulla jälkeensä yhtäkään tuhottua hostellihuonetta, vaan oli esimerkillisen kiltisti yksinkin. Erinomaisena seurakoirana sen kanssa oli oikein mukavaa puuhastella ulkomaillakin. Loppuen lopuksi koiran kanssa matkustamisesta jäi oikein positiivinen kokemus, vaikka olikin heinäkuu kuumimmillaan ja autossamme ei ollut ilmastointia. Muusa taitaa niin autoilun, laivamatkailun, junan kuin bussinkin. Listasta taitaa puuttua enää lentokone :)

Luottavaisena laivalla (jossain Ruotsin ja Tanskan välillä)

Skagen: kahlasimme siellä, missä kaksi merta kohtaa

No okei, otettiin vähän aurinkoakin

Muusa vahtii leiriä jossain Tanskan länsirannikolla

Kirsi ja Muusa operoivat kartan kanssa Berliinissä

Puolassa rantsussa - täysii!

Itseensä tyytyväinen koira :P

Muusa lempipuuhassaan kuopan kaivuussa

Majapaikkamme jossain Puolan maaseudulla

Virossa suolla

Saarenmaalla aurinkokylvyssä

Lomaterveisin Muusa

2010-07-07T20:36:00.002+03:00

Hei vaan!

Autoa on pakattu hurjasti ja kauhistuksekseni huomasin, että takapenkin ruokakassien ja minun takakonttilukaalini väliin on kohonnut koiraverkko. Onneksi mukaan on pakattu kuitenkin myös kaksi säkillistä koiranruokaa ja suunnilleen koko muu omaisuuteni. Olen lähdössä ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni, ja kautta viiksikarvojeni väpätyksen, olen kamalan innoissani. Minulla on oma passi, oma laivalippu ja oma makuupussi. Hammasharjaa en sentään nähnyt pakattavan mukaan (huh, onneksi). Suuntaamme perjantaina aamun sarastaessa ruotsinlaivalla Tukholmaan ja illaksi Göteborgiin. Ruotsalaiset lajitoverini, vapiskaa, täältä sitä tullaan!

16 matkapäivää täynnä pinserimäistä elämää, vauhdin huumaa ja uusia hajuja. 13 eurooppalaista kaupunkia valloitettavana ja 10 uutta maata nähtävänä. Voi pojat, tämä se vasta on lomaseikkailu!

Lomaterveisin,
Muusa

Muusan ja Alin juhannus

2010-06-26T16:55:00.000+03:00

Muusa ja Ali vietti juhannusta auringosta ja toisistaan nauttien ihan kotosalla. Käytiin Ojangossa nauttimassa täydellisistä kesämaisemista :)

Ja agilitykentällä tekemässä jumppasarjoja.

Eikä pidä unohtaa metsässä riehumista.

Lääh, puuh, kuumahan tietty tuli.

Ja lopulta kaksi sohvaperunaa.

Mennään metrolla

2010-06-23T18:53:00.000+03:00

Tänään matkustettiin metrolla molemmat

Päädyttiin toimistolle

Missä oli hurjan paljon vahtihommia

Nukkumatti

2010-06-22T08:26:00.004+03:00

Käsittämätön yö - kumpikaan koira ei ollut sängyssä ;)

Vuosaaren täyttömäellä

2010-06-21T22:52:00.003+03:00

Sisko ja sen veli

2010-06-17T23:24:00.005+03:00

Muusan veli Ali on hoidossa pari viikkoa. Kaksi pilsneriä on tietysti kaksin verroin riemua. Ollaan touhuttu niin paljon, kun on vaan ehditty. Agilitykentällä ollaan käyty jo moneen otteeseen, ja tietty peuhattu sisällä ja ulkona, sekä nautittu alkukesän hyttysparvista, mutapaineista ja auringosta.

Hyökkäykseen...

Painia

Olen kuulolla

Hississä istutaan nätisti, kuten on käsketty

Kaksi hyvin mutaista pilsneriä joutui kylpyyn, protestoivista katseista huolimatta

Tällaisen päivän jälkeen ruoka maittaa

Koiralle passi

2010-05-26T10:58:00.003+03:00

Muusa on lähdössä heinäkuussa kesälomamatkalle Eurooppaan. Kyseessä on Muusan ensimmäinen ulkomaanmatka ja road trip. Tarkoitus on kiertää Itämeri suunnilleen reittiä: Helsinki-Tallinna-Riika-Kaunas-Bialystok-Berliini-Kööpenhamina-Tukholma-Uumaja-Ylitornio-Oulu-Helsinki (kts. kartta reissustamme).

Matkaa varten Muusa kävi hakemassa eläinlääkäriltä EU:n lemmikkieläinpassin. Lisäksi Muusasta otettiin verinäyte, josta varmistetaan rabieksen vasta-aineet. Muusan pitää saada myös ennen matkaa merkintä passiin asianmukaisesta madotuksesta.

Näyttää siltä, että koiran ottaminen ainakaan tälle lomamatkalle ei ole kovinkaan hankalaa.

Netistä löytyy nykyään aika kivasti tietoa EU:n säädöksistä:
Matkustaminen Euroopassa 2010
EU:n kuluttaja-asiat: matkustaminen lemmikkieläinten kanssa
Evira: lemmikkieläinten vienti ja tuonti

Muusan ensimmäinen nollarata!

2010-05-19T21:03:00.007+03:00

Tänään oltiin taas epävirallisissa agilitykisoissa starttaamassa mölliluokassa. Tällä kertaa Ojangossa HSKH:n OjankoCupissa. Mukana oli myös treenikaveri Helmi-pinseri.

Muusa oli superhieno! Imi ja irtosi esteille, mutta pysyi silti hyvin kontaktissa. Ja mikä parasta, ei puhettakaan mistään karkailuista tai omasta showsta. Ekalla radalla mogasin itse unohtamalla radan (menin ihan toimintahäiriöön, kun Muusa ei karannutkaan radalta heti lähdössä :D). Toisella radalla allekirjoittanutkin pysyi vauhdissa mukana, tuloksena Muusan eka nollarata ja kolmas sija. Wuhuu :)

Helmilläkin meni kisat loistavasti, tokalta radalta tuloksena nollarata ja toinen sija.

Kuvat: Teemu Lehikoinen

Muusa hyppää pituutta

Poseerausyritys

Lisää poseerausyritystä :D

Äitienpäivämökkeilyä

2010-05-11T09:56:00.003+03:00

Muusan makuuhuone

Kuru kerällä

"Päästäiskö ulos mylläämään..."

Eilen käytiin Muusan kanssa taas agilitykisoissa. Suoritus vielä huonompi kuin edellisellä kerralla. Muusa karkasi radalta suunnilleen joka esteen välissä ja loppuhuipennuksena juoksi vielä ennen viimeistä estettä konttiin, josta löytyi palkintoruoat. Jes. Olipahan ainakin viihdettä yleisölle :D

Muusa kevään ekoissa mölliagikisoissa

2010-04-26T21:04:00.002+03:00

Muusa käväisi tänään kevään ekoissa epävirallisissa agilitykisoissa starttaamassa pari möllirataa. No, eihän siitä tietenkään mitään tullut, kun neiti oli niin adhd, että keskittyminen ei kertakaikkiaan onnistunut. Muusa sekä poistui radalta että katoili vähän väliä kontaktista. Kuvamateriaalin puuttumisesta huolimatta lukija voi varmasti kuvitella tilanteen.

Tämä ei liene kamalan harvinaista agilityä harrastavilta pinsereiltä, tässä Leevin tyylinäyte :D

Jos jotain positiivista yrittää kokemuksesta hakea, todettakoon, että toinen rata meni paremmin kuin ensimmäinen (lue koira pysyi kentällä, katoili silti kontaktista). Eikä koirassa ollut näkyvissä missään vaiheessa väsymisen merkkejä. Viimekaudella se jaksoi hädin tuskin keskittyä 10 esteeseen peräkkäin ja lopetti tekemisen helposti siinä vaiheessa kun sitä alkoi tympimään. Nyt Muusa vaan innostui loppua kohden.

Ei auta muu kun alistua siihen, että Muusa on supervilkas koira, jolle kisatilanteessa ärsykkeiden määrä käy toistaiseksi liian suureksi, jolloin esteet ja minä unohdumme. Tätä tilannetta ei oikein tavallisissa treeneissä voi harjotella. Treenit on Muusalle tuttu tilanne, sielä on tutut ihmiset ja tutut koirat ja tietenkin helpompi keskittyä. Vaikka onkin nöyrryttävää käydä kerta toisensa jälkeen sekoilemassa radalla, kisatilanteeseen tottumista ja sitä kautta keskittymiskyvyn paranemista ei kai oikein muulla tavalla ole mahdollista saavuttaa. Eli ei muuta kuin möllikisoja möllikisojen perään!

Kuvia saatte, jos joku tulee kuvaamaan :)

Muusan kevään tulevat möllikisat:
ti 4.5. Ojanko Cup, Ojanko
ma 10.5. Agry Cup, Ruoholahti
ti 18.5. Agry Cup, Ruoholahti
ke 19.5. Ojanko Cup, Ojanko
ke 26.5. Agry Cup, Ruoholahti
to 27.5. PinAgin seurakisat, Kivistö

Jos näiden jälkeen näyttää siltä, että meno radalla sujuu ja jos Muusan saa mitattua mediksi, Muusa osallistuu virallisiin agilitykisoihin kesäkuun ekana viikonloppuna (Stadi Games). En kuitenkaan laittaisi tähän kamalasti toivoa vielä tässä vaihessa, saattaa hyvinkin jäädä starttaamatta.

Steriloinnin vaikutukset

2010-04-23T11:00:00.003+03:00

Muusan steriloinnista on kulunut nyt neljä kuukautta ja uskallan jo hieman arvioida vaikutuksia.

Positiiviset vaikutukset

juoksut eivät vaikeuta meidän elämää enää ikinä
juoksuihin liittyvät ailahtelut ja stressitekijät kuten valeraskaudet ja masennukset ovat tipotiessään
koira on selkeästi tasaisempi
koirasta on tullut arjessa leikkisämpi ja se on joka päivä pirteä ja energinen oma itsensä
koiran luonne ei muuttunut

Negatiiviset vaikutukset

On vaikea nimetä suoraan leikkaukseen liittyviä negatiivisia vaikutuksia, koska koiran luonteessa oli havaittavissa samoja muutoksia jo reilusti ennen leikkausta ja väitän, että nämä muutokset liittyvät pikemminkin Muusan aikuistumiseen kuin niinkään steriloinnin vaikutuksiin ja olivat siis jo alkaneet ennen Muusan leikkausta.

Muusan reviiriagressiivisuus on lisääntynyt reilusti, Muusa sekä vahtii että puolustaa reviiriään muilta koirilta agressiivisesti. Muusan mielestä sen reviiri on puoli kilometriä kaikkiin suuntiin kotoa.
Pentuoptimismin tilalle on tullut uudenlaista epävarmuutta, mikä Muusan terävyydellä tarkoittaa useammin tilannetta, joissa koira kokee tarpeen puolustautua.
Leikkauksen jälkeen hetkellisesti lisääntynyt reviiriagressiivisuus, joka johtui joko testosteronin suhteellisen osuuden kasvusta tai sairaslomalla tylsistyessä opituista huonoista tavoista. Positiivista on se, että koira on reilusti rauhoittunut tammikuun tilanteesa eli suunta on oikea.
leikkaus ei poistanut Muusan taipumusta mätäpaiseiluun

Muusa heräilee leikkauksesta joulukuussa 2009

Itse leikkaus sujui vaivattomasti, eikä steriloinnista kokonaisvaikutuksiltaan ollut meille mitään haittaa. Ehkä ne suuremmat hyödyt (mätäpaiseilun loppuminen) jäi saavuttamatta, mutta ollaan ihan tyytyväisiä niihin tavallisiinkin hyötyihin, mitä juoksujen loppumisen myötä on tullut. Perseestä on tietenkin Muusan aikuistumiseen liittyneet luonteessa tapahtuneet muutokset, mutta niistä ei valitettavasti voi syyttää leikkausta. Pikemminkin voi todeta, että sterilointi on hieman tasoittanut Muusan muuten niin ärhäkkää luonnetta.

Hektinen huhtikuu

2010-04-11T18:12:00.006+03:00

Huhtikuu on alkanut sen verran hektisissä merkeissä, että Muusan kuulumisten päivittelyyn ei vaan ole aikaa riittänyt. Kevät on sulattanut lumia kovaa vauhtia ja Muusa on päässyt nauttimaan pinserihepuleista pusikoissa, auringonpaisteesta ja tietysti ulkokenttäagilitystä.

Täällä jo haaveillaan vihreästä nurmikosta ja voikukista

Ekalla kerralla agilityssä ulkokentällä Muusaa taisi kiinnostaa lumen alta paljastuneet hajut paljon enemmän kuin esteet. Samalla on kuitenkin todettava Muusan taas edistyneen paljon :D Muusa on esimerkiksi oppinut pujottelemaan itsenäisesti. Välillä mennään vielä haparoiden ja kädellä avustaen, mutta välillä todella ammattimaisen mallikkaasti. Viimekesän keinukammoa on työstetty mukavalla menestyksellä. Keinun kanssa täytyy kuitenkin vielä olla todella tarkkana, sillä Muusa ryntää helposti liian kovaa vauhtia ja pelästyy sitten kovaa keinahdusta. Kesällä treenataan taas ryhmässä kaksi kertaa viikossa ja toivottavasti päästään aloittelemaan kisaamistakin.

Muusa on ollut paljon mukanani erilaisissa seikkailuissa ja välillä sitten kotihoidossa minun reissatessa. Kuvat Muusan matkustustyylistä ovat pääsiäisen Savonlinnan excursiolta.

Hei, me mennään taas

Tämä takapenkin matkustustyyli lienee peruja jo ihan pentuajoista. Muusa ottaa tukea penkistä :D

Mitäs täältä pesästä paljastuu?

Eväiden päälle sammunut Muusa tietenkin :D

Hitaita aurinkoisia aamuja

2010-03-22T13:33:00.006+02:00

Kevään kunniaksi Muusa asettautui aamulla avonaisen parvekkeen oven suuhun heräilemään ja lämmittelemään auringossa

Pinserin aamu-unisuuteen kuuluu myös hitaalla käyminen. Työaamuina huomaa, että Muusa on koko metromatkan vielä ihan pihalla ja herää oikeastaan kunnolla vasta töihin päästyämme. Tämä viikko nautitaan lomasta.

Kyllä sitä porokoiraakin väsyttää aamuisin

Lomalla on aikaa lenkkeillä keskellä päivää ja ihailla maisemia

Me ♥ Kivinokka

Politiikkapinseri vauhdissa

2010-03-07T20:12:00.004+02:00

Kuten joku on saattanut jo huomata Muusa käväisi viikonloppuna puoluevaltuuskunnan kokouksessa Salossa. Muusan voi bongata lauantain uutisista (01.30 paikkeilla tuota lähetystä) ja tän aamun Hesarista :D

Muusan mielestä hotelliviikonloput ovat parhautta!

Sunnuntaiksi suunnattiin Jaakko Suoknuutin agilitykoulutukseen. Koulutus oli todella motivoiva ja Muusa mahtava! Ekaa kertaa harjoittelin kunnolla Muusan ohjaamista takaa päin ja sain yllätyksekseni huomata, että kyllä se Muusakin irtoaa ja toimii. Saatiin molemmat oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia koko kolmen kuukauden treenitauon edestä. On se Muusa vaan aika paljon taas kehittynyt ihan huomaamattani :D

Jaakko neuvoo Marikaa Martin kanssa

Kohta ei näy ikkunasta mitään

2010-02-23T12:05:00.004+02:00

Lunta on kasautunut ikkunoihin niin paljon, että Muusa ei meinaa nähdä kytätä niistä.

Jos oikein kovasti kurkotan...

...niin näen sentään vielä jotain

Porokoira on pitkulaisempi, eikä sen tarvitse sen enempää kurkotella

Silti on syytä pitää huolestunut neuvottelupalaveri: miten ikkunasta kyttäykset hoidetaan, jos lumikerros vielä kasvaa?

Iloinen ja pirteä

2010-02-15T11:53:00.004+02:00

Muusa aamuenkillä jäällä

Viimeviikon Muusa vietti enemmän tai vähemmän sohvaperunana minun vääntäessä opintoja + töitä yötä päivää. Seurauksena tästä virtaa on riittänyt. Viikonloppuna on riehuttu metsässä ystävänpäivän kunniaksi Neron, Nevan ja tietenkin Kurun kanssa. Lisäksi on kuolattu sairaan isoja laskiaispullia, vahdittu reviiriä ja pelästytty ilotulitusta. Uusi viikko aloitettiin tänään pitkällä ja kiireettömällä aamulenkillä aurinkoa palvoen.

Muusa ja Herttoniemenrannan leegotalot

Valppaana kuin porkkana

Kerrankin saa rauhassa haistella ilman, että porokoira roikkuu perseessä, tassuja paleltaa tai muuten vaan ei huvita.

Kotona taas

2010-02-08T22:40:00.003+02:00

Ihanaa olla kotona ja Herroniemen hangilla taas. Hoidossa tuli pureksittua pari kaukosäädintä ja modeemi. Että sillai, työntäyteinen viikko.

Kävimme kirpputorilla ja Muusa valkkasi itselleen nojatuolin. Nyt makuuhuoneessa voi valita nukkumapaikaksi sängyn ja oman pedin lisäksi myös nojatuolin.

Muusa valmistautuu lomaan

2010-02-02T08:22:00.004+02:00

Tänään alkaa Muusan viikon loma minusta. Muusa on valmistautunut lomaan ja hoitoon lähtemiseen tietenkin lepäämällä :D

Ulkoilutkin olleet ihan minimissä, eihän tollaseen lumipyryyn pinserineidin sovi pitkälle lähteä...

Martille ja Herkolle hoitoon

2010-01-29T09:40:00.004+02:00

Muusa menee ensi viikoksi Martille ja Herkolle hoitoon ja allekirjoittanut jännittää Brysselissä työkiireiden lomassa kyläilyn sujumista. Kiitoksia jo etukäteen Marikalle!

Martti, Muusa ja Herkko pari viikkoa sitten lenkillä

Muusa on ollut paljon hoidossa työni vuoksi, mutta yleensä se on ollut omassa kodissa tai todella tuttujen ihmisten kanssa ja etupäässä vain viikonloppuja. Siksi on jännittävää nähdä, miten se käyttäytyy enemmän vieraassa paikassa ja uudessa tilanteessa. Toivottavasti olisi edes vähän vieraskorea :) Pinseriseura on varmasti Muusalle erittäin tervetullutta, kunhan meno ei ihan mahdottomaksi yltyisi.

Kolmen vaunun veturi

Lenkkipolun varrelta

2010-01-27T14:56:00.000+02:00

Kun talvi on kauneimmillaan, tuntuu tyhmältä valittaa pakkasesta. Niinpä minäkin vain tyydyn toppaamaan koiraa ja itseäni enemmän ja pakotan jopa kamerani toimimaan reilun parinkymmenen asteen pakkasessa.

Kotihoodit

Jäällä käydään melkein päivittäin, tässä Muusa Kivinokan eteläpuolella Kulosaaren kupeessa.

Töppöset, fleecepuhu ja paksu toppis ovat jo ihan vakiovaruste. Kumpikaan meistä ei pidä töppösten pukemisesta, mutta Muusan polkuanturat ovat pakkasesta halkeilevan kuivat ja kipeät, joten niitä on vaan pakko suojella (ja rasvailla).

Toppiksen alla on siis tällainen törkeän kallis ja hieno Hurtan fleecepuku, joka on aivan uusi (=synttärilahja).

Kivinokka on pysynyt kaikki nämä vuodet meidän lempparilenkkeilypaikkana.

Kivinokassa on ihania pieniä mökkejä, jotka tuntuvat näyttävän ihan yhtä mainioilta talvellakin. Pienenä pisteenä Muusa tepastelemassa Kivinokan kärjessä.

Ja paljon huurteisia oksia

Sininen hetki ja meidän polku

Lenkin jälkeen lämmittelyä kunnon peittokasan alla :D

Muoriguru Muusa

2010-01-26T20:02:00.003+02:00

Aamun Hesarissa oli juttu koirien pukeutumisesta: pakkasilla koirakin puetaan toppaan ja villaan.

"Kun koiralla on kylmä, se ei tutki ympäristöä vapautuneesti, vaan värjöttelee, tärisee ja nostelee tassuja", juttuun haastateltu eläinlääkäri Heidi Kangas toteaa. Hänen mukaansa koirien paleltumiin törmää eläinklinikalla melko harvoin. Yleisimpiä ne ovat mukaan polkuanturoissa ja kivespusseissa.

Lyhytkarvainen pinseri palelee helposti, joten sille on hankittava talveksi vaatteita. Muusakin pomppii yksi tai kaksi koipea ilmassa ja hytisee, jos sille ei pue riittävästi. Puhumattakaan vetämisestä, joka lisääntyy exponentiaalisesti, heti jos Muusa palelee. Muusa omistaakin aikamoisen vaatekaapin, jonka ajattelin tässä paljastaa.

Muusan fleecemuotia

Muusan ensimmäinen takki oli hankittu jo ennen kun koira tuli maailmaan - ja se tuli kyllä tarpeeseen keskellä talvea syntyneelle pikkupilsnerille. Harmi, että tuosta pienenpienstä Mexicosta kirppikseltä ostetusta fleecetakista ei ole yhtäkään kuvaa.

Muusan toppatakkimuotia

Toppatakin lisäksi emännän vanhasta säärystimestä saa kelpo kaulurin suojaamaan viimalta.

Kun mittari alkaa lähestyä -20:tä, Muusa näyttää ulos lähtiessään tältä (fleecehaalari+fleecetöppöset+paksu pomppatakki)

Muusan sademuotia

Muusa inhoaa sadetta, riippumatta oikeastaan pukeutumisesta. Ilman sadetakkia sitä ei kuitenkaan saa edes ovesta ulos.

Froteeloimessa kelpaa kuivatella

Muusan pöksymuotia

Taitaa muuten olla viimeinen pöksykuva Muusasta :D

Synttäribileet

2010-01-25T19:57:00.004+02:00

Muusa on tänään kolmevuotias ♥

Aamulla nautiskeltiin auringonpaisteesta jäällä

Bileitä varten on syytä hieman peseytyä, varsinkin jos haisee pahalta

"Kuru auta!"

Uunissa paistettiin synttärikakkuja

"Saisko sitä jo?"

Alin kanssa juhlittiin yhdessä - tietty

Ja sitten lahjojen vuoro

Kana - tässä vielä kokonaisena

Bileistä syntyy usein sotkua

Ja lopulta joku sammuu :D

Hyvät bileet on tietenkin sellaiset, joissa on yllinkyllin ruokaa, paljon riehumista, kavereita ja joissa saa mekastaa täysillä. Tänään oli varmasti Muusalla parhaimmat bileet pitkään aikaan. Kiitoksia kaikille osallistuneille!

Ongelmallisen voimakas reviirin puolustaminen

2010-01-18T11:40:00.000+02:00

Olen nyt puoli vuotta tarkkaillut aikuistuessa muuttunutta koiraani ja joutunut myöntämään, että tietyt ei toivotut uudet käyttäytymismallit eivät olleet vain lieveilmiö muutosta tai seurausta toisen koiran tulosta laumaan. Ei toivottua käyttäytymistä on kolmenlaista ja se alkoi viime kesänä Muusan ollessa 2,5 vuotias: remmissä muille koirille rähjääminen, ikkunoista oman reviirin kyttääminen ja äänekäs ilmoittelu kaikesta kadulla tapahtuvasta, sekä autossa ohikulkeville koirille rähjääminen. Yksi variaatio samasta ilmiöstä toistuu agilitykentällä, missä Muusa on vaikea sulattaa sitä, että myös muut koirat treenaavat hänen reviirillään ja vieläpä jopa samaan aikaan.

Aluksi ajattelin, että tämä johtuu muutosta ja koira kyllä rauhoittuu uuteen kotiin tottuessa. Kun näin ei tapahtunut, mietin Kurun vaikutusta muusan levottomuuteen. Muusa käyttäytyy kuitenkin ihan samalla tavalla riippumatta siitä, onko toinen koira kotona tai mukana vai ei. Näin tapahtuu myös riippumatta siitä kuinka paljon virikkeitä ja aktiviteetteja Muusalle järjestää, eli kyse ei ole toimettomuudesta tai ylienergisyydestä. Uusi asunto antaa toki loistavat puitteet kyttäämiselle: kolmeen eri suuntaan aukeavat isot ikkunat, joista yksi ulottuu lattiasta kattoon. Metroasemalla, kadulla ja kävelytiellä riittää Muusalle kyllä tapahtumia raportoitavaksi.

Mielestäni kyse on Muusan reviiritietoisuuden lisääntymisestä iän myötä. Luonnetestissä opin sen, että Muusa puolustaa nimenomaan itseään ja omaa reviiriään, ei minua. Nykyään Muusa jostain syystä kokee, että muut koirat ovat uhka tullessaan liian lähelle tai hänen reviirilleen ja aikuistumisen myötä Muusalla on riittävästi rohkeutta ja terävyyttä ryhtyä välittömästi hätyytyspuuhiin.

Pari kertaa koira on päässyt vahingossa vapaaksi rähinätilanteessa ja havainto sen käyttäytymisestä on mielenkiintoinen ja vahvistaa teoriaani: Muusa ei ryhdykään tappelemaan tai käy koiriin kiinni, vaan se pyrkii ajamaan tunkeilija pois. Tämä tapahtuu vimmatusti haukkumalla vieraiden koirien kintereillä. Muusa on myös kerran Kurikassa onnistunut häätämään omalle pihalle tulleen vieraan ajokoiran kirjaimellisesti ajamalla sen pois. Näin Muusa on onnistunut tekemään rähinästä kannattavaa paitsi yksittäisen onnistuneen pois ajamisen ansiosta, etenkin ikkunassa rähisemällä. Ohikulkevat koirathan menevät lopulta aina pois, eikä Muusa tiedä, että sen rähinällä ei ole vaikutusta asiaan.

Tokomestoilla

Monet kotieläimet puolustavat vähintään pesäänsä, useat myös ruokailupaikkojaan tai muuta kotialuettaan. Lemmikkikoirien reviirinä ovat yleensä koti ja sen välittömässä läheisyydessä olevat tilat kuten rappukäytävät ja pihapiirit. Reviiri saattaa kuitenkin ulottua myös sellaisille alueille, joissa koiran kanssa käydään usein. Koirat saattavat esimerkiksi puolustaa tuttua koirapuistoa vierailta koirilta tai lähimaaston ulkoilupolkuja kuin ne olisivat sen omaa aluetta. Myös autoa lähestyvät vieraat koirat ja joskus jopa ihmiset saattavat kuulla kunniansa.

Aivan nuoret pennut eivät yleensä vielä puolusta kotialuettaan. Ongelmalliseksi ihmiset kokevat reviirin puolustamisen yleensä siinä vaiheessa, kun koira alkaa olla yli vuoden, joskus jopa kolme vuotta.

Vaikka reviirin puolustaminen on luonnollista, käytös voi voimistua, jos koira harjoittaa sitä usein. Siksi siihen kannattaa puuttua ajoissa ja ainoalla todella toimivalla tavalla: poistetaan käyttäytymisen syy eli vaikutetaan siihen, millaisena koira kokee vieraat koirat ja ihmiset.

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen (s. 287-292)

Tämän logiikan mukaan Muusalle pitäisi saada jotenkin kerrottua, että muut koirat eivät uhkaa sitä ja saada Muusa sietämään niiden olo omalla reviirillä. Käytännössä kaikkiin kolmeen tilanteeseen tarvitaan paljon harjoituksia ja asteittaista siedättämistä.

Ikkunassa kyttääminen:
Muusa pitäisi päästä palkkaamaan siitä, että se huomaa vieraan koiran reviirillään, mutta ei reagoi siihen. Samalla on pidettävä huoli, että Muusa ei saa koiria menemään pois rähjäämisellä. Käytännössä voin itse alkaa kytätä ohikulkevia koiria ja yrittää olla ajoissa namien kanssa palkkaamassa Muusaa ennen kun se aloittaa rähinän. Toinen vaihtoehto on järjestetyt ohikulkijat, jollaisiksi saa ilmoittautua vapaaehtoiset :D Tällä hetkellä Muusan kyttäysikkuna on peitetty, ja ajattelin pitää sen avoimena vain harjoitusten ajan.

Rähjäämisestä kieltäminen on kuitenkin kaksi piippuinen juttu: jos ihmiset hermostuvat, on samalla kerrottu koiralle, että tässä todellakin oli jokin uhkaava ja kiihdyttävä tilanne. Toistaiseksi pakotteista on oluut käytössä haukkupanta (panta kaulassa Muusa vinkuu, mutta ei hauku), suikupullo ja omaan huoneeseen eristäminen silloin, kun Muusa tekee jotain, mikä on kiellettyä. Näihin kaikkiin liittyy kuitenkin se, että koiralle mahdollisesti tehdään jostain jo valmiiksi uhkaavasta entistä epämiellyttävämpää. Toisaalta kukaan ei kestä 10 min välein ikkunassa vinkuvaa / haukkuvaa koiraa.

Ohitukset:
Ohitusten harjoitteleminen pitää aloittaa niin kaukaa, että Muusa ei vielä reagoi ja palkata siitä, että toinen koira on huomattu, mutta sille ei ole huudettu. Siedättämisessä siirrytään hitaasti haastavampiin etäisyyksiin varoen ylittämästä koiran reagointikynnystä. Jos rähinää syntyy, pitää palata alkuun tai reilusti taakse päin. Koko siedättämisen aikana ei tietenkään saisi tulla sellaisia tilanteita, joissa Muusa joutuu liian lähelle toisia koiria tai pääsee rähisemään, mikä on kaupunkilenkkeilyssä aavistuksen haastavaa.

Autossa rähjääminen:
Periaatteessa samat harjoitukset kuin ikkunassa rähjäämiseen, autoon tosin luultavasti tarvitaan avustaja.

Jep, vähän projektia pukkaa!

Jäällä!

2010-01-13T19:34:00.002+02:00

Tällä viikolla on totuteltu arkeen ja yksinoloon loman jälkeen. Muusan yksinolorutiini on loman aikana näköjään taas kärsinyt, koska se on aloittanut eroahdistukseen liittyvän askartelun uudelleen: ekana päivänä meni pari rasiaa suklaakonvehteja ja tokana päivänä oli kierrätyspahvit revitty.

Oltiin myös ekaa kertaa jäällä tänä talvena - jippii!

Lisäksi on käyty Ojangossa toteamassa, että agilitykeppejä ei voi harjoitella ulkona jos lunta on polveen asti. Grrrrh! Kuka rakentais Muusalle kepit meidän olohuoneeseen?

Bonuksena jokunen kotikuva:

Loviisan punakorvakilpikonna Skrubu

Skrubun koti

Me kyttääjät...

Pahin kyttääjä nenä kiinni ikkunassa - wuf wuf wuf joka kerta kun ulkona tapahtuu jotain. Ja uskokaa tai älkää tässä metroasemalla on aika monta kymmentä juttua per päivä, jota voi vähän haukkua. Huoh.

Ja sitten meni hermo ja koirien tasolla oleva ikkuna peittoon :D Erävoitto!

Pari hassua

2010-01-10T15:30:00.004+02:00

"Muusan puhelinpäivystyksestä hyvää huomenta"

Katsokaa - se parani sittenkin ♥

Pakkaspeuhua

2010-01-09T17:47:00.003+02:00

Kirpeässä pakkasessa ja hyvissä toppauksissa peuhattiin tänään Vantaalla Martin ja Herkon kanssa.

Herkko ja Muusa

Aika huvittavan näköinen oli tuo kolmen vaunun juna, kun kaikilla ruskeilla pinsereillä oli fleecepuvut ja samanväriset Pomppatakit :D

Järjestys: Martti, Muusa, Herkko

Marika ja Pomppatrio: Herkko, Martti, Muusa

Tehotokoa

2010-01-08T18:00:00.003+02:00

Tänään käväistiin taas näyttämässä Muusan massua eläilääkärissä. Hyvinhän se on parantunut ja mätiminen saatu aisoihin, vaikka leikkaushaava on vielä hitusen auki. Antibiootit ja haavan asianmukainen hoito parantavat kyllä Muusan kuntoon ihan muutamassa päivässä.

Tänää alkoi myös uusi perjantaiharrastuksemme tokon tehokurssi Silkkitassussa, joka liittyy Muusalle luvattuun tokokuuriin. Itse opetus ei erityisemmin vakuuttanut meitä, mutta tila sitäkin enemmän. Kummasti alkoi toko kiinnostaa Muusaa (ja allekirjoittanutta), kun sitä voi tehdä mattopohjaisessa lämpimässä sisätilassa. Kallion koirakerhon tokoryhmä on muutoin kaikin puolin mieleemme, mutta ulkokentällä treenaaminen ei vaan talvisin ole meidän juttu. Oma haaveeni olisi koota joku tokon tehoryhmä, joka treenaisi jossain ei-liukkaassa sisätilassa. Tarkoitus olisi Muusan kanssa suorittaa BH-koe kesäkaudella, mutta se ei kyllä vielä meidän nykyisillä taidoilla onnistu.

Tokokuvia sit joskus kun joku ottaa :D

Paluu tötteröön

2010-01-06T21:45:00.006+02:00

Muusan leikkaushaavan yläpäähän tullut märkäpaise. Paise avattiin ja märkäerite tyhjennettiin. Haavaa suihkutellaan juoksevalla vedellä 2-3 kertaa päivässä ja puhdistetaan laimealla Betadinella. 10 päivän antibioottikuuri aloitetaan tänään.

Seuraava eläinlääkärikäynti perjantaina, jolloin selvitetään pitääkö haavaa avata vielä enemmän.

Sisarukset hoitaa - Muusaa ei yhtään huvita suihkuttelu

Parin päivän ajan olin jo uumoillut jotain tällaista, koska haava alkoi selkeästi turvota.

Aamulla se sitten näytti tältä. Eihän kyseessä voisi olla Muusan leikkaus, jos siihen ei liittyisi mätäpaisetta :D

Tämä viimeinen kuva otettu mätäpaiseen tyhjennyksen jälkeen

Onneksi Ali kävi yllätysvieraillulla viihdyttämässä Kurua

Lumineito

2009-12-31T13:45:00.004+02:00

Vuosikymmenen viimeistä päivää vietetään Kurikassa lumen saartamana. Aurinkokin hieman näyttäytyi ja päästiin ihailemaan Pohojanmaan lakeutta.

"Höh - Miten täällä haistellaan ilman, että koko naama on märkä?"

Lunta oli pellolla suunnilleen saman verran kuin Muusalla on säkäkorkeutta, onneksi peltojen välissä meni tie, jossa Muusa ei sentään ihan kokonaan hukkunut lumeen.

Hassut traktorin munat

Yhtä komia Koskinen kuin viimevuonnakin :D

Paluu prinsessasänkyyn

2009-12-29T15:11:00.002+02:00

Muusan loma alkoi oikeastaan vasta maanantaina Kurikassa. Nautinnollisia unia prinsessasängyssä ja vapaana kirmailua umpihangessa.

Tikit on otettu pois ja maha näyttää vähän hassulta :D

Keskitalven mökkeilyä

2009-12-27T07:31:00.003+02:00

Joululoman kunniaksi käväisimme koirien kanssa mökillä. Yhdenillanreissu oli löhöilypainoinen, koska Kurulla on juoksun tärppipäivät ja Muusalla tikit. Järven jäällä olisi ollut sopivasti pehmeää puuterilunta riehumiseen, eikä kumpikaan tuntunut ymmärtävän miksi tontilta toiselle vapaana kirmailun sijaan heidät komennettiin sisätiloihin.

Takkatulen ääressä tuohtumus unohtui kuitenkin nopeasti

Etenkin Muusasta löhöily takkatulen ääressä olikin yllättävän nautinnollista

Porokoira sen sijaan yritti vähän väliä esittää toiveitä vauhdikkaammasta illanvietosta.

Yritelmä poseerauksesta, ei näiden tyttöjen vahvin laji :D

Joulupuuroo

2009-12-25T12:28:00.004+02:00

♫ ♫ Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo... ♫ ♫

Herrantertut kiltisti odottamassa

"Käy kiinni, kuin sika limppuun"

Ahmatin tyylinäyte

Kuru nautiskelee joulurauhasta lahjasorsa vierellään

Muusa rauhoittaa itseään vanuttamalla vanhaa pantteria. Muusan paketit oli syötäviä ja arvatenkin niistä on jäljellä enää vain muisto.

Valmiina riehumaan

2009-12-20T17:47:00.003+02:00

Tänään syödään viimeistä päivää kipulääkettä ja hyvä niin. Muusa ei nimittäin omasta mielestään ole enää laisinkaan kipeä ja riehuu kotona heti kun silmä välttää. Lenkeilläkin tuo otus on aivan mahdoton ja virtaa tuntuu taas olevan yhden ruutitynnyrin verran. Piristynyt Muusa on myös selkeästi tylsistynyt toipilaselämään ja keksii kaikkea tyhmää, kuten ikkunassa wuffittelu ja juoksuisen Kurun kiusaaminen.

Viikko pitäisi vielä Muusan jaksaa köpöttelyä ja minun vahtia menoa. Se saattaa tuntua molemmista loputtoman pitkältä viikolta.

Lenkille lumipyryyn - Muusa esittelee talvimuotia

He pääsivät pipareihin ♥

Maha

2009-12-19T07:33:00.002+02:00

Alhaalta päin kuvattuna maha näyttää tältä:

Haava on siisti ja kuten jo aiemmin todettu, ei järin iso.

Toipilaselämää

2009-12-18T12:37:00.002+02:00

Muusa on ollut leikkauksen jälkeen pöppörössä, väsynyt ja välillä kipuinen. Olosuhteisiin nähden se on kuitenkin yllättävän oma itsensä ja nauttii kaikesta hyysäyksestä täysin rinnoin. Yllättävää kyllä, haavan askarteleminen ei ole vielä kiinnostanut sitä juurikaan. Tötteröä on pidetty lähinnä öisin ja silloin kun ei jaksa silmä kovana kytätä Muusan tekemisiä.

"Ihan sama, kunhan saa olla peiton alla"

Tohtori Kuru on onneksi tajunnut, että Muusa on kipeä ja käyttäytynyt muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikein mallikkaasti ja osallistunut Puikulan hoivaamiseen. Ei ole siis tarvinnut eristää koiria toisistaan (paitsi silloin kun ovat keskenään, ettei Kuru pääse askartelemaan Muusan tikkejä).

Leikkauksen aikana Muusalla ollut hengitysputki ärsytti kurkkua, niin että eilen piti köhiä. Köhimiseen auttoi riisijätski, naminami. Ensimmäisen kerran ruoka maistui Muusalle vasta eilen, toisena toipilaspäivänä, vaikka yritimme tarjota kaikenlaisia herkkuja jo edellisenä iltana. Kuru oli tietenkin tyytyväinen, kun sille syydettiin kaikki, mikä Muusalle ei kelvannut :D

Hyvin nopeasti Muusa on ehdollistunut erilaisiin palveluksiin, kuten siihen, että halutessaan sohvalle, pitää asettua sohvan viereen odottamaan, että joku nostaa jne. Selkeästi koira, joka rakastaa olla passattavana. Eniten haasteita on tuottanut liukastelu: Muusa on pakko kantaa ulos asti, muutoin se sutii rapussa ihan normaaliin tapaansa.

Ja sitten on vielä nämä pakkaset! Aamulla mittarissa -17. Muusa lähti aamupissalle fleecepuku ja toppatakki päällään, sekä töppöset jalassaan. Liikkuminen on haavan takia sen verran hidasta, että Muusa palelee selkeästi normaalia enemmän, eikä ole kovin innoissaan ulos menemisestä. Onneksi ei pitkälle tarvitsekaan selviytyä.

Sterilointileikkaus

2009-12-16T16:13:00.004+02:00

Jo kauan sitten varattu leikkauspäivä koitti tänään. Muusa steriloitiin juoksujen yhteydessä tulevien mätäpaiseiden ja muiden terveydellisten syiden takia.

Matkalla eläinlääkäriin kirpeän pakkasen siivittämänä uudessa Pomppa -takissa

Heräämässä leikkauksen jälkeen

Leikkaus sujui hyvin. Kotiin saatiin mukaan kipulääkettä neljäksi päiväksi ja antibioottia kahdeksaksi. Tikkien poisto 12 päivän päästä, sopivasti heti joulupyhien jälkeen ennen kun lähdetään Kurikkaan uudenvuoden viettoon. Juokseminen, hyppiminen ja kotona liukastelu kielletty siihen asti, vähän jännittää miten tässä onnistutaan. Luonnollisesti myös ystävämme tötterö astuu taas kehiin.

Superpöhnäinen ja hovineitinsä Loviisa

Leikkausviilto ei ole kamalan iso, noin 6 cm. Haavalappua pidetään pari päivää.

Muusan toipilashuone, jossa liukas lattia on vuorattu matoilla ja sänky siirtynyt lattiatasoon.

Toipilasajan ainoa sallittu aktiviteetti on ikkunasta tarkkailu

Tarkkailupaikalla sopii myös levätä

Kannattaako sänky pedata?

2009-12-10T08:31:00.003+02:00

Olisi kiva kuulla muista pinsereiden (tai muiden kääriytyjäkoirien) kodeista, miten sängynpetaamisongelma on ratkaistu. Meillä ei yleisesti ottaen pedata sänkyä, koska siitä ei käytännössä ole mitään hyötyä. Muusa myllää sängyn kahdessa minuutissa uudestaan kaivautuessaan vällyjen väliin.

Koska olen lähdössä matkalle, päätin tehdä poikkeuksen. Kuten kuvasta voi päätellä, Muusa on jäämässä kotiin :D

Puikula pitää läheisyydestä

2009-12-06T18:43:00.003+02:00

Muusa ♥ Kuru

Se aika vuodesta

2009-11-25T16:15:00.002+02:00

On taas se aika vuodesta, kun pinseriä ei huvita. Enkä kyllä syytäkään Muusaa - kuka nyt haluaisi vapaaehtoisesti lähteä tuonne kylmään, märkään ja pimeään metsään. Bonuksena vielä kaikenmaailman räjäytystöistä tuleva inhottava pauke.

Muusa rappukäytävässä kuivattavana lenkin jälkeen

Meillä onkin päädytty pitkälle iltapäivään venyviin aamuihin peiton alla, lyhyisiin työmatkalenkkeihin keskustan päällystetyillä kaduilla ja pimeisiin iltoihin toimiston sohvan ja päällyskankaan välissä. Kotona olohuoneeseen on pystytetty ilotulitus- ja ammuskelukeskus, sillä vakiomusiikki on nykyään Hui kauhistus -cd.

Perhepotretti

2009-11-16T20:14:00.001+02:00

Muusa tykkää pusutella

Kaikki mahtuvat sohvalle

Muusan uusi kaveri on Marsvin

Kuru on pihalla

Ilotulitteisiin siedätystä

2009-11-02T11:38:00.004+02:00

Meillä on käynyt Muusan kanssa poikkeuksellinen tuuri viimeaikoina. Olemme nimittäin osuneet useamman kerran Santiksen paukkeen aikana ulos ja muutaman kerran myös silloin kun joku on ampunut raketteja ihan vierestä. Nämä sattumat ovat kuitenkin paukkuaran koiran kanssa ollet positiivisia, sillä Muusassa on havaittavissa selkeää siedättymistä. Etenkin niillä kerroilla kun Kuru (joka ei reagoi pamauksiin millään tavalla) on ollut mukana, Muusa on selvästi keskittynyt ihan muihin juttuihin. Viikonloppuna raketteja oli ammuttu aivan koirien vierestä ilman, että Muusa oli reagoinut millään tavalla.

Paukkuarkuudella on tapana pahentua iän myötä, siksi olenkin erittäin iloinen tämän ennalta suunnittelemattoman siedätyksen positiivisista tuloksista. Aikeissa on ollut hankkia Hui kauhistus -cd, joka on suunniteltu siedättämiseen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt paikkaa, josta niitä voisi ostaa. (Vinkatkaa siis ihmeessää...) Vielä kerkeäisi ennen uuttavuotta totuttaa Muusaa pamauksiin. Kotona siedättättämisessä on myös mahdollisuus positiiviseen mallioppimiseen, kun on toinen koira koko ajan vieressä, joka viestittää, että ei ole syytä reagoida.

Tällaista on Muusan arki juoksun jälkeisen masennuksen kourissa. Musta möykky on Muusan ja Kurun rakas pantteri.

Mätäpaiseita - kuinkas muutenkaan

2009-10-20T16:32:00.003+03:00

Muusalla on taas niitä inhottavia mätäpaiseita, joita sillä on aina ennen juoksua. Nyt ekaa kertaa myös juoksun jälkeen. Huulet mätii, alapää mätii. Naminami. Antibioottia taas naamariin, kyllä ne siitä.

Muutoin arki rullaa ilman sen kummempia kohokohtia. Sitä tylsää tavallista vaan. Lukuunottamatta sitä, että tytöt olivat viikonlopun mökillä ja pääsivät kuumatkin tekemään elämänsä ensimmäistä verijälkeä.

Kuru ja Muusa lähdössä ulos syksynkeltaisissa valjaissaan

Syksyn ihanuus - sänkipelto

2009-10-08T16:17:00.004+03:00

Muusa haaveilee pellolla

Kuru riehuu

Sänkkärillä juokseminen on muuten kivaa, mutta terävät korret tuntuvat neidistä ikäviltä

Blaah, leikkiköön keskenään

Sini ja Kuru

Matkakoira Muusa

2009-10-07T10:22:00.000+03:00

Muusan juoksuista on selvitty inhottavine mätäpaiseineen. (Joo, finnejä on puristeltu taas sekä huulista, että takapuolesta. Yök!)

Juoksujen aikana Muusa pääsi myös hieman reissaamaan ja koki elämänsä ensimmäisen hotelliyön ja matkan yöjunassa. Muusan mielestä yöjuna oli parasta ikinä, sai olla menossa jonnekin ja mukana, mutta kuitenkin peiton alla ;) Ja hotellin parisänky oli juuri sopivan iso ja pehmeä Muusalle! Etukäteen stressasin Muusan ottamista mukaan näille työmatkoille, mutta huoli osoittautui turhaksi: Muusan mielestä hotellihuoneessa köllöttely oli enemmän kuin jees sillävälin kun minä olin kokouksissa. Eikä edestakainen matka Kajaaniin saman vuorokauden aikana näyttänyt Muusaa häiritsevän. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että Muusa on helppo koira: sen todellakin voi ottaa mukaan melkein minne vaan. Ja juoksuisia narttuja on tunnetusti välillä hankala saada hoitoon.

Yritin myös canicrossata juoksuisen Muusan kanssa, että sen kunto ei repsahtaisi hihnalenkeistä, mutta ei neitiä oikein juokseminen huvittanut. Niin epätoivoisen laiskaa lönkötystä en ole vähään aikaan nähnyt :D

Muusa sai lahoituksena Pimulta vaelluskoiran varustuksen. Ollaan jo pitkään suunniteltu vaellusta koirien kanssa. Koska olemme niin neitejä totesimme kuitenkin, että emme vietä teltassa pakkasöitä ja vaellukselle lähdetään aikaisintaan ensi keväänä.

Tulihan se juoksu viimeinkin

2009-09-21T21:06:00.002+03:00

Muusa on tehnyt juoksuaan jo pitkään. Peräpää on ollut niin turvoksissa, että huh huh, mutta mitään eritteitä sieltä ei ole kuulunut. Mietin jo, voiko se juosta ilman että tiputtaa. Epäiltiin myös stressiä syyksi kummalliseen juoksujen pihtaamiseen. Nyt Kuru on viikon Aurinkolahdessa ja Muusalla aikaa rauhoittua. Ja tänään, ensimmäisen rauhoittumispäivän päätteeksi alkoi tiputtelu, juuri sopivasti agilityleirin jälkeen :D

Päätös on nyt lopullisesti tehty: nämä ovat Muusan viimeiset juoksut. Joulukuussa se steriloidaan.

Kallion koirakerhon leiri

2009-09-20T20:35:00.003+03:00

Viikonloppua vietettiin Muusan ja Kurun kanssa Kallion koirakerhon leirillä Hiidenhelmessä. Lajiksi olimme valinneet yllätys yllätys agilityn. Etukäteen hieman arvelutti kahden koiran kanssa matkaan lähteminen. Hyvin kuitenkin selvittiin. Tytöt käyttäytyivät leiripaikassa oikein mallikkaasti, mitä nyt Kuru yritti vähän konsertoida huoneessa. Onneksi olin ottanut haukkupannan mukaan, joten konsertoinnillekin tuli piste nopeasti. Muusa toimi agikentällä superhyvin ja Kurun kanssa tehtiin vain muutamia juttuja. Kaikenkaikkiaan mainio viikonloppu. Ohessa muutama kuva ja video hyppyharjoituksista.

Kuru menee

Muusa tulee

Tellu ja Kuru odottaa vuoroaan

Muusan hyppysarjat

Harmillinen pieni vekki

2009-09-13T10:25:00.005+03:00

Siihen osui Tessan kulmahammas

Muusalla on ollut kesästä asti projekti "naapurin uuteen narttukoiraan totutteleminen". En tiedä mikä naapurin Tessassa niin Muusaa provosoi. Se, että Tessa asuu Muusan entisessä kodissa? Se, että Tessa on narttu jne..? Joka tapauksessa Muusa saa kamalat raivarit jos edes haistaa Tessan juuri menneen rapussa. Koska omistajat haluavat lenkkeillä yhdessä, Muusan on ollut pakko opetella sietämään Tessaa. Tessa on kolme vuotta Muusaa vanhempi, oikein ystävällinen ja sosiaalinen, mutta pistää Muusan kyllä ojennukseen tarpeen tullessa. Niinpä Muusa onkin lenkkeillyt Tessan kanssa oikein mallikkaasti sen ensimmäisen ojennuksen jälkeen. (Muusa kävi päälle kuin yleinen syyttäjä, Tessa ärähti sille ja Muusa uskoi.)

Eilen oltiin lenkin jälkeen koirien kanssa meillä ja yht'äkkiä havahduttiin rähinään, joka mun arveluiden mukaan oli alkanut siitä, että Muusa oli ahtaassa kulmassa, eikä päässyt väistämään Tessaa ja hyökkäsi kimppuun. Onneksi kerettiin väliin, eikä mitään suurempaa sattunut, Muusalle tuli pieni pintahaava päälaelle Tessan kulmahampaasta. Rähinän jälkeen Muusa pelkäsi Tessaa kamalasti, tärisi ja oli surkea. Tessa sen sijaan yritti kamalasti lepytellä Muusaa. Molemmat olivat ilmeisen hämmentyneitä tapahtuneesta. Tilanne meni ohi nopeasti ja kummallekaan ei jäänyt tarvetta provosoitua lisää ja ne viettivät samassa tilassa aikaa rähinän jälkeen molemmat nukkuen rauhallisesti. Jäin kuitenkin harmittelemaan hyvin alkaneen siedätyksen takapakkia. Enkä edelleenkään oikein ymmärrä, miksi Tessa on Muusasta niin ärsyttävä ja epäilyttävä.

Muusa luonnetestissä

2009-09-06T19:30:00.006+03:00

Muusa luonnetestattiin tänään Oulunkylässä.

Muusan tulokset:
I Toimintakyky: +1, kohtuullinen (+15 p.)
II Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+3p)
III Puolustushalu: +1, pieni (+1p)
IV Taisteluhalu: -2, riittämätön (-20p)
V Hermorakenne: +1, hieman rauhaton (+35p)
VI Temperamentti: +1, erittäin vilkas (+15p)
VII Kovuus: +1, hieman pehmeä (+8p)
VIII Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+45p)
Laukauspelottomuus: - laukausaltis
Loppupisteet: 102

Tuomarit: Lea Yli-Suvanto & Tarja Matsuoi

Testin kulku

Luoksepäästävyys
Luoksepäästävyyttä mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä.

Muusa on aina ollut luoksepäästävä ja avoin vieraita ihmisiä kohtaan ja tuomarin moikkaaminen oli oikein mallikelpoista.

Taisteluhalu
Taisteluhalu on koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen (tai todelliseen) taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna. Väsyessään fyysisesti koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla. Luonnetestissä taisteluhalua mitataan erikoiskokeella, jossa tuomari leikkii koiran kanssa kepillä, rätillä tms. Kun koira kiinnostuu lelusta, aloitetaan taisteluleikki, joka lopuksi lopetetaan "kesken", jotta nähdään haluaako koira vielä jatkaa sitä oma-aloitteisesti.

Muusaa ei testissä kiinnostanut leikkiä laisinkaan, ei tuomarin, eikä minun kanssa. Jäi vähän harmittamaan, koska en tajunnut pyytää saada leikkiä koiran omilla leluilla, eikä tuomarikaan sitä ehdottanut. Omat lelut olisivat olleet odottamassa kentän laidalla, mutta olin itse jotenkin niin jännittynyt, että en tajunnut vaatia niitä. Sinänsä itse ominaisuus ei siitä muutu: Muusalla ei juuri ole taisteluhalua. Olen kuitenkin lähes varma, että olisin saanut sen retuuttamaan omia leluja (kuten vaikka treeneissä) ja näin ollen taisteluhalusta Muusa olisi saanut -1, eikä -2 kuten kävi.

Kelkka (toimintakyky)
Kelkalle kyhättyä epämääräistä ihmistä muistuttavaa hahmoa vedetään hiljalleen kohti koiraa. Hahmo vedetään lopuksi aivan ohjaajan luo. Koiran tulee pelätä hahmoa ja väistää sitä - varsinainen toimintakyky mitataan kelkan pysähdyttyä: miten nopeasti koira kokoaa itsensä, voittaa pelkonsa ja tulee tutkimaan sille peloittavaa "mörköä".

Muusan väistöreaktio oli voimakas, mutta se tuli sen jälkeen nopeasti ja oma-aloitteisesti katsomaan kelkkaa.

Hyökkäys (puolustushalu)
Puolustushalua testataan suorittamalla hyökkäys koiran kanssa kulkevaa ohjaajaa kohti. Puolustushalu on koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Koiran toiminnan voimakkuus sen puolustaessa ohjaajaansa ei vaikuta arvosanaan, tärkeämpää on sen asema ohjaajaan ja hyökkääjään nähden.

Muusa oli sitä mieltä, että mamma saa hoitaa omat riitansa itse ja vetäytyi tilanteesta. Olin itseasiassa hieman yllättynyt, koska arkitilanteissa Muusa on osoittanut puolustushalua epämääräisten tunkeilijoiden lähennellessä. Sen sijaan hyökkääjän matkaan Muusa ei ollut todellakaan lähdössä, päin vastoin pisti hanttiin ihan kunnolla. Rauhoittui kuitenkin ja antoi hyökkääjän koskea itseään ja otti hyökkääjältä vastaa käskyjä.

Viittahahmo (kovuus) ja tyynyri (temperamentti)
Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen. Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Kyse ei ole ainoastaan sen nopeudesta reagoida, vaan optimissaan koiran tulisi havaita kaikki siihen vaikuttavat ympäristön tapahtumat ilman viivettä ja reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat sen keskittymistä tilanteisiin.

Nämä olivat testissä kujalla, jossa ensimmäisellä kierroksella ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetettiin räväyttämällä viittahahmo sen eteen äkillisesti ja laskemalla kivillä täytety tynnyri sen perään. Muusa reagoi molempii nopeasti ja etenkin tynnyriin voimakkaasti. Toisella kierroksella viittahahmo oli jo suunnilleen unohtunut, mutta tynnyri ei todellakaan. Kesti jonkin aikaa, ennen kun sain Muusan tulemaan haistelemaan tynnyriä.

Pimeä huone (toimintakyky)
Ohjaaja menee koiraa peräänsä kutsuen heikosti valaistuun tilaan (kellari tms). Koira jää toisen tuomarin kanssa ulkopuolelle odottamaan kunnes ohjaaja on poistunut, ja se päästetään hetken kuluttua sisään. Koiran tulisi etsiä ohjaaja pimeästä ilman apua (kutsu tms).

Muusa löysi minut ilman apua ihan niin kuin pitääkin.

Seinä (terävyys)
Terävyys on koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsytyksestä se käyttäytyy aggressiivisesti.
Terävyyttä arvioidaan kiinnittämällä koira lyhyellä taluttimella seinään ja ohjaaja poistuu näkyvistä. Koiran rauhotuttua alkaa toinen testituomareista lähestyä sitä ensin epäröiden, ja lopuksi selkeän uhkaavasti. Saavuttuaan koiran luo tuomari lopettaa uhkaamisen ja alkaa puhua koiralle ystävällisesti. Koiran tulee lopettaa kaikki aggressiivinen tai pelokas käyttäytyminen ja antaa nyt ystävällisen hyökkääjän koskea itseensä.

Muusa ei perääntynyt senttiäkään, vaan puolusti itseään agressiivisesti loppuun asti. Tuomari kertoi, että vielä siinä vaiheessa kun hän muuttui ystävälliseksi, Muusa tuijotti haastavasti. Muusa antoi kuitenkin silitellä itseään, eli Muusa on kohtuullisen terävä ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Suhtautuminen ampumiseen
Luonnetestiin kuuluu aina kaksi 9mm pistoolilla ammuttua laukausta. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta.

Muusa yritti paeta laukauksia, kuitenkaan reaktio ei ollut niin voimakas kuin olisin kuvitellut. Muusalle ammuttiin kolme kertaa, koska tuomarit pähkäilivät laukausalttiin ja laukausaran välillä. Nämäkin kolme ampumista Muusa kesti tolkuissaan ja palautui ihan hyvin laukauksista, arjessa todella paukkuaralta koiralta ihan hyvin :D

Rotumääritelmän mukainen pinseri olisi tällainen:
Toimintakyky: +1 ( +2)
Terävyys: +3
Puolustushalu: +3 (+2)
Taisteluhalu: +2
Hermorakenne: +2 ( +1)
Temperamentti : +3
Kovuus: +3 (+1)
Luoksepäästävyys: +2

Nyky-yhteiskuntaan sopivan pinserin ihanneluonne on seuraavanlainen:
Toimintakyky: +1
Terävyys: +1
Puolustushalu: +1 (-1, +3)
Taisteluhalu: -1 (- 2)
Hermorakenne: +1 (+2)
Temperamentti : +3 (+2)
Kovuus: +1 (+3)
Luoksepäästävyys: +3 (+2)

Mitään varsinaisia yllätyksiä ei testissä tullut. Itseäni ei niin ilostuta Muusan terävyys (+3) yhdistettynä ylivilkkauteen (+1) ja pehmeyteen (kovuus +1). Tietenkin nämä ovat ominaisuuksia, joita en ole voinut olla huomaamatta jo aiemmin ja joiden kanssa on vaan ollut pakko opetella tulemaan toimeen.

Muusa on haastava harrastuskoira, koska sillä ei ole taisteluhalua. Myös ylitsepursuava vilkkaus hankaloittaa Muusan keskittymistä harrastamiseen. Tästä huolimatta olen onnistunut motivoimaan ja palkkaamaan Muusaa erilaisissa harrastustilanteissa ja näin aiomme jatkaa tulevaisuudessakin. Välillä vaan ohjaaja repii hiuksia, ei muuta :D

On kuitenkin pakko myöntää, että iän myötä Muusan ominaisuuksista on tullut enemmän esille myös niitä ei toivottuja. Muusa saattaa esimerkiksi käydä vieraiden (ja tuttujen) koirien päälle kuin yleinen syyttäjä yllättävissä tilanteissa tai jos se on muuten vaan kierroksilla (terävyys). Muusan on välillä todella vaikea keskittyä (temperamentti, hermorakenne), Muusa on paukkuarka (laukausalttius, hermorakenne) ja Muusa on "hieman pehmeä" (kovuus).

Positiivista tuloksissa oli, että Muusa on vain hieman pehmeä ja se hermorakennekin on vain hieman rauhaton. Lisäksi olen iloinen, että Muusan toimintakyky on kuitenkin kohtuullinen (vaikka se testissä kuormittukin aika paljon loppua kohden). Se, että Muusa on hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin on suorastaa pelastus ottaen huomioon sen muut ominaisuudet.

Muusan testi on kuvattu videolle, yritän saada senkin laitettua tänne.

Perjantaipainit

2009-08-31T08:23:00.003+03:00

Porokoira janoaa toimintaa - Muusa on aina valmis

Ai mitä? Mekö muka? Me ei todellakaan oltu painimassa :D

Muusan ensimmäiset agilitykisat

2009-08-23T18:23:00.003+03:00

Muusa osallistui tänään ensimmäistä kertaa (epävirallisiin) agilitykisoihin. Eikä mihin tahansa kisoihin, vaan pinsereiden agilityn SM-kisojen mölliluokkaan. Mitenkään erinomaisesti kisat eivät menneet: ensimmäisellä radalla Muusa poistui radalta ehkä noin kymmenen kertaa. No minkäs sille mahtaa, että kentän laidalla oli mm. kasvattaja ja paljon muuta tarkastettavaa. Ei ollut ehkä kamalan hyvä idea pitää koiraa autossa ihan starttiin asti :( (näin kävi vahingossa, kun itse olin töissä varsinaisella SM-radalla, joka kisattiin luonnollisesti ennen möllejä). Toisella radalla Muusa oli jo enemmän kuulolla, mutta väsähti kesken radan ja kiipesi puomin kontaktille mielenosoituksellisesti istumaan ja odottamaan nameja :D

Tuloksena 3. sija (4:stä möllikoirakosta) ja paljon hyvää mieltä. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen: tulipahan kokeiltua kisaamista ja todettua, että se ei olekaan yhtään kamalaa.

Saatiin kuitenkin hieno ruusuke ja rottakoiralle palkintorotta :)

Muusasta rotta oli aivan ihana!

Nyt Muusa saa jäädä ansaitulle syyslomalle ja hieman huilia ennen talvitreenejä. Ens kaudella olis sitten tarkoitus ravata möllikisojen lisäksi ihan oikeissakin kisoissa.

Varsinaisesta SM-luokasta vain lyhesti sijoitukset:
1. Pilvi Lehtonen & Ida
2. Laura Verkamo & Sella
3. Laura Verkamo & Zira
Ja tietysti onnittelumme menestyneille!

Kahden koiran kanssa

2009-08-15T17:53:00.005+03:00

Olis kiva kuulla niiltä, joilla on kaksi koiraa, miten olette järjestäneet koirien yhteiselon?

Saavatko koirat painia sisällä vapaasti, vai onko sisällä riehuminen kielletty? Miten hoiditte tämän silloin kun toinen koirista oli vielä pentu?

Miten koirat on yksin ollessaan? Yhdessä vai erikseen? Ovatko koirat "eroahdistuneita" toisistaan, eli tuleeko itku, jos toinen lähtee ja toinen jää?

Tuleeko koirille eripuraa ruoasta tai luista? Miten olette ratkoneet nämä tilanteet?

Saako molemmat punkea vapaasti huomion keskipisteeksi? Entäs silloin kun ihminen on jo ensin huomioimassa toista ja toinenkin haluaa osalliseksi rapsutuksista?

Vahtivatko koirat yhdessä enemmän tai yllyttävätkö toisiaan johonkin muuhun ei niin rakastettavaan hommaan? Miten olette ratkaisseet tämän?

Miten koirat lenkkeilevät yhdessä? Ovatko nätisti hihnassa yhdessä ja ohittavatko muut koirat mallikkaasti? Miten olette päässeet tavoitetilanteeseen?

Muusan ja Kurun yhteiselo on lähtenyt sujumaan monessa suhteessa paljon odotettua paremmin. Koirilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mistään erimielisyyksiä ja muutenkin ovat ottaneet toisensa yhtenä laumana mielestäni jopa vähän liikaa. Koirat söisivät vaikka samasta kupista ja luitakin meillä lojuu lattioilla vapaana riistana. Yhdessä ollessaan Kuru ja Muusa ovat kuin paita ja peppu, todella hellyyttäviä. Hoivaavat toinen toisiaan ja selvästi nauttivat yhteiselosta.

Painia ja leikkiä toimitetaan aamusta iltaan lähinnä siksi, että porokoiran pentu janoaa alati toimintaa ja Muusa on tietenkin aina valmis riehumaan sen kanssa. Periaatteessa sisällä painiminen on kielletty, mutta koirat ovat ovelia. Nuo lopettavat kyllä kun niitä käy komentamassa, mutta heti kun silmä välttää alkaa sama paini siitä mihin se jäikin. Lisäksi he ovat opetelleet äänettömän painin ja tajunneet siirtyä painimaan eri huoneisiin kun missä ihmiset sillä hetkellä oleilevat. Itse paini ja leikki on sinänsä ihan kesyä, niinpä olemmekin miettineet pitäisikö painiminen sallia vai ei. Toistaiseksi on menossa kompromissi, jossa lelujen retuuttaminen yhdessä on sallittua, mutta painiminen ei.

Yöt koirat nukkuvat eri huoneissa: Kuru Loviisan ja Muusa minun kanssa. Sen sijaan jos toinen on poissa, koirat saavat vapaasti oleilla myös yöt koko asunnossa. Tällöin Muusa nukkuu siinä sängyssä missä ihmisetkin (kuinkas muutenkaan) ja Kuru jossain lähistöllä lattialla. Yksin ollaan jätetty koirat omiin huoneisiinsa kahdesta syystä: Kuru haukkuu huomattavasti vähemmän Loviisan huoneessa, emmekä halua niiden riehuvan täällä koko päivää keskenään. Koirat ovat tottuneet tähän järjestelyyn mukisematta, mutta toisaalta niistä ei ole seuraakaan toisilleen eri huoneissa. Olemme myös huomanneet, että koirat ovat tulleet sen verran riippuvaisiksi toisistaan, että protestoivat äänekkäästi, jos toinen pääsee jonnekin mukaan ja toinen jää kotiin.

Huomiosta olemme yrittäneet olla varsinkin pinserin kanssa tarkkoja. Jos Kurua hellitään, niin Muusa ei saa vallata tilaa tai huomiota kaiken keskeltä. Toisaalta silloin kun Muusaa hellitään, Kuru punkee myös hellimään ja hoitamaan Muusaa. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan ilmennyt minkään sortin mustasukkaisuutta, lähinnä molemmat haluaisivat osallistua siihen, mitä on meneillään.

Kuru on aika hanakka käyttämään ääntä (lue haukkumaan) tilanteessa kuin tilanteessa ja Muusa yllytyshulluna on tietenkin valmis yhtymään kuoroon. Muuton jälkeen molemmat ovat wuffitelleet milloin mitäkin ääniä, toinen aloittaa ja toinen avustaa säestämällä. Ei niin mukavaa kerrostalossa :( Ihan selkeästi se on niille hauskaa yhteistä actionia. No, haukkupannat ovat tulossa :D

Kurun läsnäolo saa Muusan käyttäytymään lenkeillä aika huonosti, hihnassa vedetään ihan viimeistä päivää ja muiden koirien ohitukset ovat kamalaa pusikkohyppelyä säestettynä rähinällä. Kaikki tämä johtuu luonnollisesti siitä, että Kurun läsnäolo nostattaa Muusan kierroksia, eikä se vaan kerta kaikkiaan kykenen patoamaan käyttäytymistään, vaan kaikki pursuaa yli. Arjen sujumisen kannalta Muusan on osattava käyttäytyä hihnassa myös Kurun kanssa ja mieluiten vielä ennen kun se on opettanut Kurulle koko repertuaarin sikailujaan. Ideoita?

Mikin ja Nukan kanssa koirametsässä

2009-08-14T16:28:00.003+03:00

Eilen illalla oltiin koirametsässä naapurin flätin Tessan kanssa. Ja tänään aamupäivällä Muusan veljen Mikin ja sen uuden siskon Nukan kanssa. Kyllä Muusan kelpaa!

Järjestyksessä ylhäältä alas Miki, Muusa, Nuka

Muusalla ja Nukalla oli hyvät leikit, Mikiä kiinnosti enemmän hajut

Nuka, Muusa ja Miki innoissaan

Nuka 5 kk ♥

Nuka kuiskuttelee Muusan korvaan tyttöjen juttuja

Miki ja Nuka

Muusan tärähtänyt ilme ja Nuka

On ne ihania!

Mitä tehdä kun koira katoaa?

2009-08-12T13:28:00.004+03:00

Lähdin Muusan kanssa maanantaina mökille tarkoituksena viettää viimeistä lomaviikkoa rauhasta nautiskellen. Perillä odotti ikävä yllätys: läheisen ampumaradan pamaukset. Muusaa tietenkin tutisutti ja pelotti kamalasti ja näin sen menevän sisälle omaan pesään turvaan. Hyväuskoisena hölmönä kuvittelin, että sielä se pysyy turvassa ja lähdin itse rantaan jättäen ovet auki. Seuraavan kerran tullessani ylös tajusin koiran ottaneen hatkat paukkupaniikeissaan. Olisi pitänyt sulkea se sisälle.

Etsin Muusaa lähimetsistä tuloksetta, jonka jälkeen laitoin siitä nettiin katoamisilmoitukset ja soitin poliisille ja lähialueiden löytöeläntaloihin tuntomerkit. Kokeiltiin jopa pihalla grillaamista, mutta Muusaa ei näkynyt eikä kuulunut. Selvitin, että lähin etsijäkoira on Tampereella ja laitoin Muusan viltin pussiin varmuuden vuoksi. Järjestin Kurulle kuljetuksen Hämeenlinnaan, jos saisin sen avulla Muusan tulemaan takaisin tai jopa löydettyä lähimetsistä. Muusalle sattuu ja tapahtuu niin paljon ja niin usein, että en oikeastaan missään vaiheessa ajatellut, että sitä ei löytyisi. Vielä vuosi sitten olisin varmaan mennyt enemmän tai vähemmän paniikkiin. Kamala huoli siitä eläimestä tietenkin oli koko kuuden tunnin ajan, jonka se oli kateissa.

Sitten soi puhelin ja noin 5 km päässä olevan mökin isäntä ilmoitti löytäneensä koirani hänen sängystään. Niin pinserimäistä! Sinne Muusa oli luikkinut turvaan pamauksilta ja pelästyttänyt nokosille aikoneen isännän perin pohjin. Onneksi Muusalla oli katoamishetkellä valjaat päällä, joissa oli Muusan tunnistelaatta mun yhteystietoineen. Onni onnettomuudessa, että koirani hakeutuu ihmisten luokse turvaan paniikissakin.

Oheisille nettisivuille voi jättää katoamisilmoituksen koirasta ja sieltä löytyy erinomaisia ohjeita miten toimia vastaavassa tilanteessa.
http://www.karkulaiset.fi/
http://www.karkurit.fi/

Pinserileiri 2009

2009-08-09T20:56:00.000+03:00

Viikonloppua vietettiin pinserileirillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä. Paikka oli Muusalle jo tuttu muutamasta aiemmasta leiristä, kämppis Mirkku jälleen uusi tuttavuus. Onneksi ikävä emätintulehdus saatiin kuriin antibiooteilla ja Muusa sai nauttia leiristä täysin rinnoin.

Leirin lajeista agility ja canicross olivat Muusalle tuttuja, haku sen sijaan aivan uusi. Olin todella yllättynyt Muusan hakutaidoista, ennen kaikkea itsenäisestä toimintakyvystä. Muusa nimittäin ampaisi metsään sellaisella vauhdilla, etten meinannut liinan päässä pysyä ja haki ilmavainulla maalimiehen juuri niinkuin pitikin. Olin kuvitellut, että ensimmäisillä kerroilla se varmaan etsii jälkeä maasta ja kysyy multa, mitä pitäisi tehdä. No, ei kysellyt, eikä mennyt nenä maassa :D Täytyy varmaan ruveta hyödyntämään Muusan hakulahjoja ja harrastamaan sitäkin edes silloin tällöin.

Touhua riitti sen verran paljon, että kuvien ottaminen unohtui. Tässä ainoa kuvani leiristä: Muusa huilaamassa agilitykentän laidalla.

Täällä Henna Raunilan ottamia kuvia leiristä.

Kaiken kaikkiaan ei voi kun todeta, että Muusa on äärimmäisen helppo leirikoira. Se on omassa huoneessa / häkissä nukkumassa silloin kun mitään ei tapahdu ja jaksaa treenata ihan täböllä vielä kolmantena päivänäkin. Ainoana miinuksena todettakoon, että nyt aikuisena se ei enää välitä bondata vieraiden narttujen kanssa, vaan on heti valmis rähisemään tilaisuuden tullen. Etenkin mun puolustaminen ja omiminen on voimakasta.

Elämäni tötterössä

2009-08-06T09:59:00.003+03:00

Surkeaa!

Tötteröä on silti vaan pakko pitää, koska Muusa ei saa nyt päästä yhtään nuolemaan mätivää alapäätänsä.

"Jaahas, siellä sitä mätää on" toteaa Kuru.

"En voi edes tervehtiä kaveria tämä lampunvarjostin päässäni" kiroilee Muusa.

"Ota se pois välittömästi!"

Emätintulehdus

2009-08-04T14:28:00.003+03:00

Siitä on kolme viikkoa kun olimme edellisen kerran eläinlääkärissä. Murh. Tällä kertaa ongelmana on kamala vihreän kellertävä lima, jota Muusa valuttaa ympäriinsä. Diagnoosi: voimakas emätintulehdus, joka on ehkä levinnyt myös virtsateihin, mutta ei onneksi kohtuun asti. Saadaan pissaviljelyn tulokset huomenna. Muusa on myös yön aikana repinyt emättimensä ihan kamalan näköiseksi. No, ymmärrän yskän, saattaa hieman tuntua epämiellyttävältä. Tästä johtuen Muusa taas lampunvarjostimeksi, ettei synny lisävaurioita ja saadaan pimppiasiat kuntoon. Hoitona antibioottikuuri ja canofitea ulkoisesti.

Kotikuvia

2009-07-31T11:27:00.004+03:00

Terveisiä täältä Herttoniemestä!

Rauhaa

2009-07-29T22:03:00.003+03:00

Muusa nauttii ilta-auringosta uudella parvekkeella doupattuna.

Aamulla Muusa karkasi taas aamulenkillä ja satuttii Lovisaa kunnolla riuhtoessaan menemään. Tämän episodin jälkeen päätin, että koiran kierrokset on nyt saatava alemmas ja annoin sille Serene UM:ää. Puolikkaasta annoksesta on havaittavissa korkeintaa lievää normalisoitumista, ei vielä mitään koomailua, mutta tuo onkin mieto ja luontaistuote. Sama valmiste rauhoittaa Muusan uutenavuotena paukepaniikista, joten sen pitäis kyllä toimia Muusaan. Ajattelin nyt doupata sitä pari päivää siten, että saan kierrokset edes kerran laskemaan kunnolla ja stressihormonit sen veressä tasaantumaan. Sitten katsotaan uudestaan mitä tapahtuu ja missä mennään. Nyt Muusa on niin kiihkoissaan jo valmiiksi, että ihan pienikin lisäkiihoke saa sen aivan täysin tolaltaan ja tämä on sekä Muusalle, että kaikille muille todella uuvuttavaa.

Pinseri kierroksilla

2009-07-28T13:40:00.003+03:00

Muusa on ollut muutosta aivan kierroksilla. Varmaan mun kesäloma ja se, että rauhoittavat rytmit on ollut mitä sattuu vielä hidastavat Muusan asettumista uuteen kotiin. Muistan, että edellisen kerran kun Muusa muutti, se oli ensimmäisen kuukauden vähän kierroksilla: veti ulkona vimmatusti ja wuffitteli kotona kaikkea mahdollista. Nyt kierrokset ovat olleet kuitenkin aivan omaa luokkaansa: Muusan ulkoiluttaminen on yhtä helvettiä, siis käytännössä pelkkää hihnassa riekkumista, edes takas sinkoamista. Vapaaksi sen voi päästää vain jossain todella skutassa, sillä kuulo siltä on myös kadonnut kokonaan. Sisällä Muusa wuffittelee milloin mitäkin ja jos Loviisa ei ole kotona se kyttää ikkunasta ohikulkijoita ja saa jokaisen nuoren naisen kohdalla hepulit. Muusa peruuttaa edelleen sisällä ja sutii minkä kerkeää. Melkein jopa tuntuu, että mattojen laittaminen on vaan pahentanut lattiaan sopeutumista. Sitten on tapaus Kuru. Pentu, joka pissaa ilopissat joka kerta kun jotain sitä innostavaa tapahtuu. Ja tietenkin ihmiset menee ja tulee monta kertaa päivässä. Huh, tuntuu, että kotona on pelkkää pissaa, haukkumista ja jälkien siivoamista.

Muusa on ihan väsynyt kaikesta riehumisesta, vaikka yöt se on pääsääntösesti nukkunut ihan hyvin. Olen jo vakavasti harkinnut syöttäväni koiralle Serene UM:ää jos ei kohta ala näkyä merkkejä rauhoittumisesta.

Herkkuluiden mussutusta: Alilla ja Muusalla on kummallakin omat matot :D Onneksi Muusan saa edes hetkeksi rauhoitettua tällaisella aktiviteetillä ja Ali oli niin vieraskorea, että ei lähtenyt Muusan tempauksiin lainkaan mukaan.

Uudessa kodissa on mukava alas asti yltävä ikkuna, josta voi kytätä tapahtumia kadulla. Koirat tykkää.

Ali kylässä

2009-07-24T21:33:00.005+03:00

Muusan veli Ali on riemastuttamassa meitä peräti kokonaisen viikonlopun. Edellisestä hoitokerrasta onkin jo aikaa. Perjantain kunniaksi suuntasimme koirametsään.

Jippiii!!!

Koirametsä on ehdottomasti meidän kaikkien lempparipaikka. Sielä on lääniä, eikä tarvitse stressata, että joku tulee huutamaan vapaana temmeltävästä koirasta. Tänään oli kaiken lisäksi vielä tunnelmallisen kaunista.

"Ja ihan autiota!" tuumasivat Muusa ja Ali kuin yhdestä suusta. Törmäsimme puolentoistatunnin aikana vain yhteen toiseen koiraan seurueineen.

Perinteistä painia: Muusa vaanii ja hyökkää.

Alin ei tarvitse nähdä muuta kun siskon peppu :D

Pitäis useammin lähteä koirametsään, aivan mainio tapa viettää perjantai-iltaa!

Edelleen muuttotunnelmissa

2009-07-23T21:29:00.000+03:00

Akuviikosta meillä näytti kotona tältä:

Ilmeisesti lattia sai erävoiton Muusasta ♥

Maailman tapaturma-alttein eläin

2009-07-17T10:25:00.002+03:00

Kuten moni Muusan elämää seurannut tietää, pinserin kanssa sattuu ja tapahtuu. Muusan kanssa sattuu ja tapahtuu vielä sitäkin enemmän. Muusan tapaturma-alttius on jotain täysin käsittämätöntä.

Eilen Muusa karkasi aamulenkin yhteydessä kotipihasta. Kutsut kaikuivat kuuroille korville, joten koira jäi pihalle muiden mennessä sisälle. Arvelin eroahdisteisen pinserini olevan kymmenen minuutin päästä jo kotiovella ulvomassa surkeana, joten katsoin turhaksi juoksennella sen perässä pitkin maita ja mantuja. Naapurinpojat kuitenkin löysivät Muusan ennen kun se kerkesi omin nokkinensa takaisin. Pojat olivat katsoneet puhelinnumeroni Muusan valjaista (jee, siitä on siis hyötyä...!) ja ilmoittivat koiran löytyneeksi naapuruston roskiksilta. Niinpä-niin, jätteitä tonkimasta.

Eikä aikaakaan kun Muusa alkoi oksentaa, oksentaa ja oksentaa. Sisällä ei pysynyt attapectit, eikä eläinlääkärin neuvoma hiililiuoskaan. (Se hiilenmusta oksennus oli muuten suorastaan taiteellinen näky olohuoneen matossa litroittain...) Oksentamisen lisäksi Muusa ripuloi ja sillä oli omituisia hengitysvaikeuksia (luultavasti se oksensi myös nenäänsä tai jotain muuta yhtä mainiota, mikä sitten ärsytti sen hengitysteitä...) Neljän tunnin pahenevan oksentelun jälkeen kiikutin Muusan vaan suoraan Viikkiin pieneläinsairaalaan, jossa Muusa nesteytettiin ja oksentelu saatiin loppumaan pahoinvointilääkkeillä. Lisäksi selvitettiin, että Muusan elimistöstä ei mitään kamalan vakavaa myrkkyä löytynyt ja Muusa päästettiin kotiin toipumaan.

Yksi syy lisää asua Herttoniemessä: pieneläinsairaala on tarpeeksi lähellä.

Kamala lattia

2009-07-13T23:23:00.003+03:00

Olemme vihdoinkin päässeet Muusan kanssa uuteen kotiin erinäisten evakkoseikkailuiden ja leirihoitopaikkojen kautta. Itse olin vielä tässä välissä viikon leirillä ja Muusa taisi majailla sillä välin ainakin neljässä eri osoitteessa. Onneksi Loviisan tutussa ja turvallisessa seurassa. Viikosta oli selvitty muutoin hyvin, mutta Muusa oli ollut ilmeisen sekaisin muutosta ja sitten vielä Kurun kanssa riehuessa oli Kurulle tullut tassuhaava :(

Uudessa kodissa odotti kamala yllätys. Liukas laminaattilattia!

Olen huvittuneena seurannut Muusan ja lattian tutustumista. Muusa liikkuu lattialla ylivarovaisesti ja peruuttaa miltein joka paikkaan. Sohvalle se ei uskalla lainkaan hypätä liukkaalta lattialta ja muutenkin tutustuminen on vähän säälittävää sutimista ja tutinaa. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, koira pysyy pystyssä, mutta heti kun joku vaikka tulee, menee Muusa innostuessaan nurin ja tapansa mukaan tutinapaniikkiin liukastuessaan.

Kyllä tästä vielä selvitään.

Ajan kanssa Muusa tottuu - on vaan pakko!

Laituriposeeraukset

2009-07-03T15:47:00.003+03:00

Kesähelteen vaarat

2009-06-26T20:41:00.003+03:00

Muusa on nauttinut helteistä mökillä Kurun ja Neron seurassa.

Eilen sain taas muistutuksen siitä, että ikävä kyllä pinseri ei osaa itse suhteuttaa riehumistaan säähän tai omaan hyvinvointiinsa. Muusa meni kuumimpana hetkenä aurinkotuoliini laiturille loikoilemaan suoraan aurongon alle ihan kohtuullisen pitkäksi aikaa ja siihen päälle riehui urakalla Kurun kanssa. Seurauksena ilmiselvät lämpöhalvauksen oireet. Onneksi koiran viilentäminen kylmillä pyyhkeillä auttoi, vaikka se olikin sen jälkeen koko illan ihan sänkykamaa.

Seuraavana päivänä tajusin vahtia Muusan riehumista jo tarkemmin ja viilentää sitä uittamalla.

Puikula ui, porokoira kannustaa

Polskis molskis

Uinnin jälkeen suoritetaan kuivaustoimenpiteitä koko porukan voimin

Muusan mielestä kuivaus on niin kivaa, että sitä ei voi jättää väliin edes kuumalla kesähelteellä :D

Rankka elämä

2009-06-23T17:58:00.003+03:00

Muusan mielestä viimepäivien elämä on ollut kovin uuvuttavaa.

Juhannuksen kunniaksi Muusa viipotti mökillä pitkin maita ja mantuja energiaa säästelemättä. Suoraan juhannusreissulta mentiin agilityyn, jossa kumpikaan meistä ei oikein edes yrittänyt kunnolla skarpata. Ja agilitystä suoraan koehoitoon päiväksi Reijan ja Vilin luokse. Kuulemma kaikki oli sujunut hyvin lukuunottamatta sohvalla ja sängyllä nukkumista. Muusa ei kuulemma ollut ihan meinnannut niellä talon sääntöjä ja sitä, että _neiti_ ei pääsekään sohvalle / sänkyyn :D

Kun hain Muusan eilen kotiin, se oli aivan reporanka. Sama meininki on jatkunut tänäänkin. Muusa on vaan nukkunut koko päivän parvekkeella. Tais olla vähän rankka viikonloppu...

Juhannuksen viettoon

2009-06-19T08:57:00.003+03:00

Muusa toivottaa herkullista juhannusta kaikille!

Muusa viettää juhannusta perinteiseen tapaan Hämeenlinnan mökillä. Muusan mökkielämään kuuluu saunominen ja grilliltä (ja tontilta) toiselle pomppiminen herkkujen toivossa. Onneksi naapurissa on sukulaisia monta mökkiä kumpaankin suuntaan, jotka taitavat olla jo tottuneita Kesä-Muusaan :D

Puikula muuttaa

2009-06-15T17:08:00.000+03:00

Jo tovin toivottu ja odotettu hetki lähenee: muutto!

Kuva Muusan edellisestä muutosta reilu vuosi sitten.

Muutamme 1.7. saman rapun sisällä kerrosta alemmas 20 neliötä isompaan asuntoon.

Muusasta ja Kurusta tulee kämppiksiä.

Koirakaverin lisäksi Muusa saa kämppikseksi myös lempi-ihmisensä Loviisan, joten Muusalla tuskin tulee olemaan mitään valittamista muuton suhteen. Sen sijaan minua jännittää monikin asia. Miten koirat tottuvat yhteiseloon ja siihen että ovat enemmän tai vähemän samaa laumaa? Miten Muusa tottuu nukkumaan minun huoneessa ovi kiinni, vaikka muualla asunnossa olisikin trafiikkia? Miten koirat pärjäävät yksin keskenään? Ja minkälaisia uusia rutiineita niiltä kannattaa vaatia?

Ainakin seuraavaa on tulossa:

- Totaalinen vastaehdollistaminen ovikelloon. Emme halua kahden koiran ulvovaa laumaa, joten molemmat saavat nyt tottua uuteen nollatoleranssiin haukkupantojen kanssa.

- Yksin olon opettelu siten, että molemmat koirat ovat omissa huoneissaan koiraporttien takana. Ainakin aluksi on tärkeää, että koirat ymmärtävät, mikä on kummallekin se oma paikka, jonne voi mennä rauhoittumaan. Lisäksi emme ainakaan aluksi uskalla jättää niitä keskenään yksin, vaan parempi ensin opettaa ne olemaan omissa huoneissa, josta voi sitten tilanteen salliessa siirtyä siihen, että saavat olla vapaasti keskenään.

- Nukkumisen opettelu siten, että molemmat nukkuvat eri huoneissa ovet kiinni. Muusa on tottunut vaeltamaan öiseen aikaan koko asunnossa ja jos makuuhuoneen ovi on kiinni, Muusa rynkyttää sitä päästäkseen muihin huoneisiin.

Onneksi on kesäloma ja paljon aikaa totutella kaikkeen uuteen.

Muusa ♥ parveke

2009-06-10T09:57:00.002+03:00

Parhaat päikkärit, ovat tietenkin aurinkopäikkärit parvekkeella.

Mitäs siinä tölläät?

Patjalandiassa

2009-06-08T12:21:00.002+03:00

Pääsin pitkästä aikaa matkustamaan junassa.

Menomatkan käytin eväiden kerjäämiseen

Perillä minua odotti iloinen yllätys: kokonainen huone täynnä patjoja ja kaikki peitot ja tyynyt luonnollisesti vain minua varten! Eikä siinä vielä kaikki, illan tullen ainakin viisi ihmistä käpertyi ympärilleni nukkumaan.

Takastulomatkalla minua väsytti, vaikka olinkin levännyt patjalandiassa huolella :D

Hei hei tikeille - tervemenoa agilityyn

2009-06-02T23:00:00.003+03:00

Muusan tikit poistettiin tänään. Tai no, neiti näpsä oli kyllä poistanut ne itse edellisenä yönä, kun neiti väskä sattui vahingossa nukahtamaan ennen kun oli laittanut koiralle tötterön päähän. (Ei mennyt niin sanotusti putkeen tämä homma...) Eli kävimme eläinlääkärissä näyttämässä, että ei ole enää tikkejä ja saimme hyväksynnän käydä mm. agilitytreeneissä taas. Haava ei ole vielä ihan täysin parantunut, mutta ei se menoa haittaa, kunhan haavan suojaa ulkona. Ja tosi hyvältä se näyttää, että eiköhän se tuosta suihkuttelun ja antibioottien voimin parane loppuun tämän viikon aikana.

Valmiina lentoon!

Viikon hyvät uutiset liittyvät agilityyn: Muusa sai treenipaikan Agryn ryhmästä ja kävimme tänään ensimmäisissä treeneissä. Porukka vaikutti mukavalta ja samantasoiselta ja Muusa oli enemmän kuin innoissaan. Sen energia tosin purkaantui uudella kentällä enemmän tai vähemmän häröilyyn, mikä sallittanee sille :D Ensi viikolla sitten vähän keskittyneemmin, kun paikkakin on jo tuttu. Kesäkausi treenataan nyt kaksi kertaa viikossa ryhmässä, joten aktiviteettia luulisi olevan pinserille tarpeeksi.

Muusa hyppäsi sängyltä ja...

2009-05-27T10:30:00.002+03:00

Kesken eurovaalikampanjoinnin puhelimeni soi. Hätääntyneen kuuloinen Loviisa kajauttaa luuriin: "Muusa hyppäsi sängyltä alas ja tikit lähtivät irti!"

Niinpäniin, jostain syystä en ollut yhtään yllättynyt. Näköjään vaalit, Muusa tikit jalassa ja tästä seuraavat kommellukset ovat erottamaton yhtälö. (Kunnallisvaalien alla taisteltiin etujalan kanssa.)

Eipä siinä muuta, kun uudestaan tikkaukseen. Tällä kertaa tikkejä laitettiin kahden sijaan neljä ja pelkässä paikallispuudutuksessa. (Ja sata euroa lisää, kiitos!) Nyt Muusa on viikon NIIN tiukan vahdinnan alla, että otan sen vessaankin mukaan. Jo se nyt on, jos ne tikit eivät ala pysyä!

Muusa ei tietenkää ole mistään kipeä, eikä laisinkaan tajua mitä pitäisi varoa. Päin vastoin kevät on sen mielestä riehakkaimmillaan ja siitä pitäisi päästä ottamaan kaikki ilo irti. Niinpä Muusa mulkoilee minua närkästyneenä hyysäämisestä, joka sen mielestä on käsittämätöntä rajoittamista.

Muusa käväisi leikkauksessa

2009-05-25T20:05:00.003+03:00

Muusan mätäpaiseet saatiin antibiootilla kuriin yhtä lukuunottamatta. Tänään kummallinen möntti oikeasta takajalasta sitten leikattiin pois ja lähetettiin labraan selvitettäväksi, että mikä se on. Syylä? Mätäpaise? Kasvain?

Muusa nukutettiin ensimmäistä kertaa ja tuntui jotenkin kurjalta jättää se eläinlääkäriin yksin. Vielä unen läpi se heilutti häntää eläinlääkärille kun sitä kannettiin leikkaussaliin. Parin tunnin päästä hain tokkuraisen Muusan kotiin.

Superpöhnä ja takajalassa pari tikkiä.

Nyt illalla Muusa on jo aivan oma itsensä, pirteä, nälkäinen ja toimintaa janoava. Eikä se onneksi tunnu olevan kipeä yhtään mistään. Ensi tiistaina otetaan tikit pois, siihen asti vähän rauhallisempaa menoa.

Kuvia aamulenkin varrelta

2009-05-25T14:13:00.001+03:00

Ja sit äkkiä takas nukkumaan ;)

Muusan mätäpaiseille nimi

2009-05-12T16:56:00.003+03:00

Muusalla on kummallisia ja inhottavia mätäpaiseita, joita olemme tavanneet aiemminkin. Paiseita on huulissa, pepussa, jaloissa ja vulvassa eli ihan joka puolella. Diagnoosi: furunkuloosi, jonka Muusan tapauksessa laukaisee hormonitoiminta ja sen aiheuttamat muutokset iholla.

Furunkuloosi on etenkin lyhytkarvaisilla koiraroduilla esiintyvä talirauhasten ja karvan juurituppien märkivä tulehdus. Sitä esiintyy etenkin koirien tassuissa varpaiden välissä, josta se voi levitä runsaan nuolemisen seurauksena koiran huuliin tai leukaan. Hoitona furunkuloosissa käytetään pitkään kestävää antibioottikuuria. Furunkuloosi ei tartu koirasta toiseen ja se uusiutuu herkästi.

Joo - ja noi pimppifinnit on todella ällöjä! (kuvamateriaali sensuroitu...)

Onneksi paiseet eivät haittaa Muusan normaalia elämää ja koira on iloinen oma itsensä.

Tai no - oma itsensä kuitenkin :D

Kuru ja Muusa ruokakupilla - hyvin mahtuvat molemmat kuonot samaan aikaan :)

Kevättä maistellen

2009-04-29T18:16:00.003+03:00

Muusa on korkannut jo terassikautensa. Ensimmäistä kertaa satuimme sellaiselle terassille, jossa myös koirille tarjoiltiin. Olin suorastaan hämmästynyt tarjoilijan kiikuttaessa minun lattekahvin lisäksi Muusalle todella ison koirankupin täynnä vettä. Ihanaa, että Helsingistäkin vielä löytyy paikkoja, jotka toivottavat koirat avosylin vastaan :D Ja voitte kuvitella, että me Muusan kanssa kyllä osaamme nauttia aurinkoisesta terassikaudesta.

Keväällä on maisteltava juuri esiin puskeneen ruohon lisäksi pitkän talven jälkeen eloon heränneitä hyönteisiä. Odottelen sitä ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä, kun ampiainen on pistänyt koiraani kurkkuun... (okei, koputan puuta).

Laitettiin myös kotipartsi kuntoon ja istutettiin kukkia, että siellä kelpaa sitten lämpimän sään sattuessa paistatella päivää.

Koiranpäivä

2009-04-24T07:42:00.004+03:00

Tänä vuonna järjestetään ensimmäinen valtakunnallinen koiranpäivä - tänään 24.4. Muusa toivottaa oikein aurinkoista ja ihanaa päivää kaikille koirille ja koirien ystäville!

Ensimmäinen viikko juoksuja on takana. Neidillä on maha kamalan sekaisin pöksyjen syömisestä. En raaskisi laittaa sille tötteröä päähän, mutta toisaalta vaihtoehdot ovat: lisää pöksyjen syöntiä ja mahakipua tai todella verinen sohva ja sänky ynnä muuta ihanaa.

Joskus aikaisemmin olen kertonut, että aion streriloida Muusan. Tämä päätös pitää, sillä Muusa kärsii todella voimakkaasta valeraskaudesta, joka ilmenee apaattisuutena. Lisäksi kohtu- ja munasarjasyövän sekä vanhoilla koirilla yleisen kohtutulehduksen riski poistuu kokonaan. Avainkysymykseksi onkin muodostunut: koska?

Haluan, että koirani luonnetestataan ennen sterilointia, vaikka narttukoirilla steriloinnin ei pitäisi juurikaan luonteeseen vaikuttaa. Lähinnä haluan, että Muusan luonne on kokonaan kehittynyt sellaiseksi kun se on kehittyäkseen ennen sterilointia. Tämän lisäksi haluan, että Kurun ja Muusan välit ovat kehittyneet ja vakiintuneet sellaiselle tasolle jota esimerkiski Kurun mahdollinen murrosikä ei horjuta. Toisaalta olisi kivempaa jos Muusa saisi olla toipilaana ilman ympärillä hyörivää porokoiran nulikkaa (syyskuusta lähtien asuvat yhdessä).

Erityisesti minua on askarruttanu estrogeenin tuotannon loppumisesta väistämättä seuraava testosteronin suhteellisen määrän kasvu koiran elimistössä. Suuret määrät testosteronia lisäävät agressiivisuutta. Tämä on syy, miksi haluan, että koirani on aikuinen, eikä esim. epävarma murrosikäinen, kun se steriloidaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Muusan juoksujen väli on aika tarkalleen 20 viikkoa. Seuraavat juoksut ovat siis tulossa syyskuussa. Muusa valmistelee juoksuja huolella, tästä hormonitoiminnasta kertoo noin kuukautta ennen juoksua tulevat isot finnit. Pari kuukautta juoksujen jälkeen Muusa on valeraskaana, eikä laisinkaan oma itsensä. Väliin jää ainoastaan yksi kuukausi, jolloin voi olla varma, että koira on oma itsensä, eikä missään hormonitoiminnan prosessissa. Leikkaamisajankohta on siis valittava huolella. Seuraava mahdollisuus olisi heinäkuussa. Mutta haluanko ottaa mätäkuun tulehdusriskin tai toipumisloman keskelle parasta treenikautta? Toisena vaihtoehtona on, että Muusa joutuu kestämään näiden juoksujen lisäksi vielä yhdet juoksut, joiden jälkeen se sitten steriloidaan joulukuussa.

Ja taas juostaan

2009-04-17T18:19:00.002+03:00

Kuten tästä pöksykuvasta voi päätellä, Muusan juoksut alkoivat. Ah, tätä ihanuutta. Kolme viikkoa täysin sekopäisen koiran kanssa pelkkiä hihnalenkkejä. Kotona pöksytappelua, syötyjä pöksyjä, veritahroja lattioilla, matoilla, sohvalla ja sängyssä... Muusa saa silti kaikki sympatiapisteet puolelleen: ei varmasti ole yhtään sen kivempaa olla juoksuinen narttu :D

Vuoden ensimmäinen mökkireissu

2009-04-12T20:35:00.003+03:00

Muusan mielestä mökillä on mahtavaa. Saa juosta vapaasti sisään ja ulos, pihalta metsään ja naapuriin. Kaivaa hiekkarannalla (ja salaa myös vähän kukkapuskia), saunoa ja grillikauden alettua kiertää koko tienoon grillit läpi joko varkaissa tai kerjäämässä. Takkatulen ääressä saa parhaimmat päikkärit ikinä ja laiturilla kelpaa keikistellä aurinkoa ottamassa. Oikeastaan mökillä pitää noudattaa vain yhtä sääntöä: vihellettäessä pitää kaahata täysiä takaisin omaan pihaan :D

Kevään kunniaksi ollaan käyty myös bileissä Ali-veljen luona (Muusa ja Ali pitivät huolen, että niistä bileistä ei vauhtia puuttunut...) ja canicrossaamassa. Yllättävää kyllä, canicross-lenkin aikana koira huohotti enemmän kuin omistaja. (Jippiii!!!)

Keväthörhö

2009-04-09T10:52:00.004+03:00

Muusaa pelottaa Santahaminan pamauttelut niin paljon, että lenkkeilystä ei menaa tulla mitään.

Kuvassa Muusa on hypännyt kesken lenkin turvaan Loviisan päälle.

Muusalla on fiinnejä taas huulissa ja tällä kertaa myös pepussa. Tuon eläimen hormonitoiminta on käsittämätöntä. Muusa pissii lattialle. Muusa herättää minut aamuisin vouhkaamalla ja välillä myös keskellä yötä. Muusa ei tottele vapaana ollessaan ensimmäistäkään käskyä, varsinkaan sitä luoksetulokäskyä. Muusa tuhoaa kotona aivan kaiken papereista herätyskelloon. Muusa on kirjaimellisesti sekaisin, eikä sillä ole juoksu vielä edes alkanut. Huoh.

Me tytöt

2009-03-31T00:13:00.002+03:00

Projekti nimeltä yhdessä asuminen

2009-03-18T10:51:00.003+02:00

Kurun ja Muusan (ja minun ja siskoni) olisi tarkoitus asua syksystä alkaen yhdessä. Tätä projektia silmällä pitäen olemme tietoisesti halunneet totuttaa koiria tiiviseen yhdessäoloon ja Kuru ja Loviisa ovat olleet meillä säännöllisesti yökyläilemässä. Hirmuista vilskettähän se tuntuu olevan. Ideana on ollut opettaa koirat siihen, että ulkona riehutaan ja sisällä rauhoitutaan. Mutta kerro se sitten yhdelle porokoiran pennulle ja pinserille, jonka aivojen jälkilähetys ei vielä ole saapunut. Kaksi kanarianlintua piipittää koiraportin molemmin puolin ja kolinkolin portti rämiseen, kun tassuja ja kuonoja tungetaan portin raoista toiselle puolelle. Jos portin avaa, menee pinseriporokoirapyörremyrsky pitkin poikin. Ainoastaan mehevien luiden syömisen ajaksi koirat rauhottuvat. Onneksi edes silloin. Ja kyllähän ne sitten pari päivää riehuttuaan alkavat asettumaan.

Koskaan ei voi tietää, mikä kotona odottaa

2009-03-12T22:06:00.004+02:00

Tänään oli popsittu taas kaikki kaukosäätimet. Maailman onnellisin koira muuttui mitä ilmeisemmin ahdistuneeksi jostain. En kuollaksenikaan keksi mistä tai miksi. Eikä minua ahdista ne säätimet, kaupasta saa uusia. Mutta se ahdistaa ihan älyttömästi, että en keksi miksi koira käyttäytyy taas tällä tavalla. Onko jokin muuttunut arkirutiineissa? Olenko minä stressaantunut? Mihin Muusa mahdollisesti reagoi tällä kertaa?

Maailman onnellisin koira

2009-03-08T19:54:00.003+02:00

- ainakin ilmeistä päätellen :D

Täältä minä tulen! Olen Muusa ja nautin elämästäni.

Minulla on veli Ali, jonka kanssa leikki on huikeaa.

Juoksemme jäällä sinne...

...tänne ja edes takas.

Välillä pysähdytään haistelemaan

Välillä vain ihaillaan maisemia

Yleensä myös painitaan...

... ja juostaan...

... ja juostaan vielä vähän lisää.

Niin, ei sitä tällaisina päivinä voi pinseri olla olematta onnellinen!